Kulttuurikuuri-blogi on nyt puolivuotias. Sen kunniaksi teen katsauksen menneisiin kuuteen kuukauteen. Kirjoituksen lopussa paljastan myös tähänastisista kokemuksista suurimman elämyksen. Sen valinta ei ollut vaikeaa, vaikka olen viettänyt paljon antoisia ja monella tavalla tunteita herättäviä hetkiä kulttuurin parissa.
Tässä luettelomuodossa puolen vuoden saldoa riennoistani. Nimistä ja muista sävytetyistä sanoista johtaa linkki itse kirjoituksiin. Siitä vain klikkailemaan vanhoihinkin juttuihin!
Syksyllä:
- Pysy hengissä vielä tämä päivä -näytelmä Kansallisteatterin Omapohjassa
- Seitsemän veljestä -tanssiteos Kansallisbaletissa
- Sirkus Finlandian vuoden 2013 näytös Helsingin Kaisaniemessä
- The Voice of Finland -tv-sarjan kuvaukset (olin siis yleisössä, en suinkaan laulamassa)
- Charles Dexter Wardin tapaus -näytelmä Tikkurilan teatterissa
- Hotelli Paradiso -farssi Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä
- Kauneimmat joululaulut -laulutilaisuus Kallion kirkossa
- Vierailu Antikvariaatti Sofiassa
- Elokuvailta Tikkurilan Bio Grand -elokuvateatterissa (katsomassa Hobitti – Smaugin autioittama maa -elokuvaa)
Lisäksi kirjoitin klassikkokirjallisuudesta ja ennen blogia kokemistani kulttuurielämyksistä. Omistin myös yhden kirjoituksen tanssille, koska olen viime aikoina innostunut hurjan paljon eri lajeista.
Keväällä:
- Brunssi Cafe Talossa
- Kolmen tanssiteoksen kokonaisuus Bella Figura Kansallisbaletissa
- Humanistispeksi Magian mestari kulttuuriareena Gloriassa
- Yksin-taidenäyttely yksinäisyydestä Helsingin Taidemuseossa Tennispalatsissa
- Chaplin kuvissa -näyttely Charles Chaplinista Helsingin Taidemuseossa Tennispalatsissa
- Conduksen zombiaiheinen speksi Mullattuja unelmia kulttuuriareena Gloriassa
- Maailman ihanin tyttö -näyttely Vantaan taidemuseossa Myyrmäessä
- Streat Helsinki -katuruokafestarit Torikortteleissa
- La Bohème -ooppera Kansallisoopperassa (Pääsin katsomaan ensi-iltaa, wau!)
Lisäksi alkuvuodesta kirjoitin Ranskan-reissuni innoittamana kaksi kirjoitusta: ensimmäisen ranskalaisesta ruokakulttuurista ja toisen kulttuurista ja maisemista etenkin Lounais-Ranskassa. Maaliskuussa puolestaan pohdiskelin kulttuurin määritelmää yleisemminkin ja sitä, missä menevät kulttuurin rajat.
Yhteensä olen siis käynyt kolmessa eri taidenäyttelyssä, viisi kertaa teatterissa, kaksi kertaa Kansallisbaletissa ja kerran oopperassa sekä kerran sirkuksessa. Lisäksi olen muun muassa herkutellut sunnuntaibrunssilla, pyörinyt katuruokafestareilla, laulanut joululauluja kirkossa, rauhoittunut antikvariaatissa, käynyt pitkästä aikaa muussa kuin ison ketjun elokuvateatterissa ja seurannut tv-ohjelman kuvauksia.
Uskallan varmuudella sanoa, että ilman blogia tuskin olisin kokenut kuin pienen osan näistä elämyksistä. Kulttuurikuurin ansiosta olen selvästi aktivoitunut kulttuuriharrastajana. Erityisen iloinen olen siitä, että olen vihdoinkin tutustunut oopperaan ja balettiin taiteenmuotoina ja tullut tietoisemmaksi ihan lähiympäristöni kulttuuritarjonnasta.
Yksi elämys viikossa on kuitenkin osoittautunut kovaksi tavoitteeksi, johon en aina ole yltänyt. Toisaalta joinakin viikkoina on tullut käytyä useammassakin kulttuuririennossa. Olen myös äkännyt entistä herkemmin ympäristöstäni kaikenlaista mielenkiintoista: esimerkiksi tuttua reittiä kulkiessa mieleen on saattanut pujahtaa ajatus, että kas, tuossa on taidegalleria, enpä ole aiemmin huomannutkaan.
Samaten olen aiempaa rohkeammin käynyt kokeilemassa eri tanssilajien tunteja (viimeksi jazz-tanssia), katsonut tanssivideoita netistä ja etsinyt Spotify-musiikkipalvelusta uusia artisteja tai bändejä kuunneltavaksi. Ylipäätään sanoisin nyt olevani aiempaa herkempi kulttuurille sen eri muodoissa ja selvästi avoimempi erilaisille elämyksille. Helpoimmin minun tulee silti edelleen lähdettyä erilaisiin tapahtumiin ja esityksiin kaverin innostamana tai kutsuttuna.
Kuitenkin myös julkinen paine on ajoittain ajanut minut harrastamaan kulttuuria muodossa tai toisessa, mikä on vain hyvä asia. En vain kehtaa tietoisesti jättää blogia päivittämättä viikkokausiksi. Välillä kirjoitusvälit ovat kyllä venyneet liian pitkiksi, mutta siihen on ollut syynä joko oma sairastumiseni tai kiireet, alkuvuodesta myös lomailu. Esimerkiksi kaikista ravintolavierailuista en myöskään ole tänne raportoinut. Välillä on ihan mukava vain keskittyä ystävien seuraan ja hyvään ruokaan ilman, että täytyy kaivaa kännykkää tai kameraa esille tai miettiä, miten kokemusta kuvailisi blogissa.
Olen oppimassa myös sitä, että ei kannata lupailla uusia kirjoituksia tiettyyn päivään mennessä, ellei ole jo kirjoittanut niitä valmiiksi. Tämän koostekirjoituksenkin kanssa kävi niin, että muut elämän asiat jyräsivät yli enkä ehtinyt kirjoittaa tätä luvatusti viikon loppuun mennessä. Pahoittelen epäsäännöllistä julkaisutahtia ja yritän parantaa tapani seuraavan puolen vuoden aikana.
Näiden menneiden kuukausien suurimmaksi elämykseksi nousee tosiaan yksi yli muiden, kuten jo alussa vihjaisin. Kansallisbaletissa näkemäni tanssiteos Bella Figura oli valtavan hieno ja syvällinen kokemus, joka todella kosketti. Harva teos on yltänyt minussa yhtä syvälle tunnetasolla, jos yksikään. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos vain mahdollista. Kansallisbaletin ohjelmistoon Bella Figura ei ikävä kyllä tällä hetkellä kuulu, mutta ehkäpä se vielä joskus siellä nähdään.
Sitten nokka jälleen kohti uutta. Tämä on 26. kirjoitukseni Kulttuurikuuri-blogiini. Tervetuloa mukaan jatkossakin! Kaikki palaute on hyvin tervetullutta, niin risut kuin ruusut, jos näin kliseinen ilmaisu sallitaan. Sanaisen arkun voi avata vaikkapa joko sähköpostitse osoitteeseeni meri.liukkonen (a) gmail.com tai kommentteina kirjoitusteni perään.
Kiitoksia puolesta vuodesta kaikille lukijoille, tukijoille, tapahtumiin ja esityksiin kutsuneille tahoille sekä muille innostajille ja kannustajille!
KULTTUURIKUURI 