Kävin tällä viikolla elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa speksiä. Speksi on siis musiikilla ja tanssilla höystettyä opiskelijateatteria, jossa yleisökin on esityksessä mukana. Katsojien roolina on huutaa paikaltaan ”omstart”, kun he näkevät lavalla jotain erityisen kivaa ja haluavat nähdä sitä lisää. ”Omstart, hitaasti” saa näyttelijät hidastelemaan, ”omstart, paniikissa”, ”omstart, Cheek” tai ”omstart, mitä Fox sanoo” taas… niin. Erilaisia vaihtoehtoja riittää loputtomiin.
Speksi vaatiikin näyttelijöiltä tavallisten näyttelijänlahjojen lisäksi kykyä heittäytyä, improvisoida ja reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Meno on usein hyvin hullunkurista, mutta pokan täytyy pitää. Yleisölle interaktiivisuus on tietysti hyvin viihdyttävää.
Tämän vuoden humanistispeksi Magian mestari vei katsojat 1920-luvun New Orleansiin seuraamaan tapahtumia rähjäisen Fox-teatterin lavalla ja kulisseissa. Mestaritaikuri Alphonso Allegria on paikan tähti, jonka ansiosta koko teatteri pysyy ylipäätään pystyssä. Mutta mitä tapahtuukaan, kun Allegrian elämä luisuu jyrkkään alamäkeen – vieläpä samaan aikaan, kun hänen elämäänsä palaa tärkeä nainen vuosien takaa? Miten Allegria onnistuu ratkaisemaan tilanteen?
Yllätyin siitä, kuinka ammattimaisesti kaikki oli toteutettu. Speksi tehdään opiskelijavoimin ja täysin vapaaehtoisesti. Lavastus, puvustus, maskeeraus ja valaistus eivät kuitenkaan mielestäni jääneet yhtään jälkeen ammattiteattereiden vastaaville, jopa päinvastoin. Niiden eteen oli selkeästi nähty paljon vaivaa, ja lopputulos oli upea. Kulttuuriareena Gloria muuten sopi tunnelmaltaan ja sisustukseltaan speksin esityspaikaksi täydellisesti.
Myös lavalta paistoi aito tekemisen ilo ja innostus. Monet näyttelijöistä olivat suorastaan loistavia. Erityisesti antaisin tunnustusta pääosien taikuri Alphonso Allegrian ja teatterinjohtaja Jean-Pierre Foxin näyttelijöille Hannu Hästbackalle ja Valter Nummiselle. Ökyrikas pariskunta Dallas ja Ivana Texas (Riku Salpakari ja Minttu Bonsdorff) jäi myös hykerryttävänä mieleen. Varsinkin Bonsdorffin ilmeet hymyilyttävät edelleen tätä kirjoittaessa. Timi Ritvasalo puolestaan teki hienon sivuroolin Luckyna, ja Elina Kukkonen oli hurmaavan outo viinaan menevänä ja persoonallisena Musichettana.
Tarina kantoi hienosti ja sillä oli hyvä sanoma: hetkeen kannattaa tarttua rohkeasti, jokainen riittää sellaisena kuin on ja itseensä pitää uskoa. Pidin myös lopusta, joka jäi riittävän avoimeksi mutta punoi juonen silti yhteen. Esitys venyi kuitenkin väliaikoineen kolmeen tuntiin, mikä oli hieman turhan pitkä aika. Osaa puhekohtauksista olisi voinut huoletta typistää reilusti.
Myös musiikki- ja tanssinumeroita oli todella paljon, mutta ne olivatkin näytöksen parasta antia. Kappaleet olivat mukaelmia tutuista hiteistä, ja sanoitustiimi oli kirjoittanut niihin varsin onnistuneesti uudet sanat. Orkesterista on pelkkää hyvää sanottavaa, ja laulajiakin oli mukava kuunnella. Minulle ehkä koko esityksen mieleenpainuvin hetki oli se, kun teatterinjohtaja Fox vetäisi viime vuoden Euroviisuista tutun kappaleen, joka sekoittaa oopperaa ja dubstepiä. Huikeaa!
Osa kanssakatsojista jäi kaipaamaan näyttelijöiltä lisää heittäytymistä ja panostusta omstarteihin. Itsekin olin osin samaa mieltä. Tällaisenaankin näytös kuitenkin ylitti kaikki odotukseni ja tarjosi todella viihdyttävän illan, jonka aikana sai hekotella oikein kunnolla. Speksi onnistui välittämään ja herättämään tunteita ja tempaamaan mukaansa aivan toisenlaiseen maailmaan. Siinä oli virkistävää tuoreutta ja tosiaan sitä aitoa tekemisen iloa ja innostusta, joista jo mainitsinkin.
Kaikista näistä syistä Magian mestarin olisi kyllä ehdottomasti pitänyt lähteä kiertueelle. On suorastaan synti, että valtavan vaivannäön jälkeen näin onnistuneella esityksellä on näytöksiä vain yhdellä viikolla.
Vaikka speksi onkin ennen kaikkea yliopisto-opiskelijoiden juttu, voi näytöksiä katsomaan mennä kuka vain. Suosittelen lämpimästi!
Humanistispeksi meni tältä vuodelta jo. Lisätietoa Magian mestarista ja aikanaan myös ensi vuoden speksistä Humanistispeksin kotisivuilta. Vielä ehdit katsomaan esimerkiksi seuraavia pääkaupunkiseudun korkeakoulujen speksejä: Teekkarispeksi, Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan speksi eli Lääkiksen Speksi, Valtiotieteellisen tiedekunnan eli Valtsikan Speksi, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun speksi eli KY-Speksi ja Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Conduksen Speksi. Lisää speksejä listattuna esimerkiksi Speksin Wikipedia-sivulle.
Tämän kirjoituksen pääkuvassa teatterinjohtaja Fox taipuu spagaattiin. Kuva: Emilia Nuutinen.
KULTTUURIKUURI 