Aina välillä sitä päätyy hyvässä seurassa jonnekin, minne ei olisi yksin varmasti eksynyt. Kuten psykologista kauhunäytelmää katsomaan.
H. P. Lovecraft on varmasti monelle tuttu nimi. Itse osasin vielä viime viikolla yhdistää mieheen lähinnä käsitteet ”kauhukirjallisuus” ja ”joku lonkeroinen hirviö, jonka nimi on mahdotonta kirjoittaa saati lausua”. Perjantaina lähdin kuitenkin ystäväni innostamana Tikkurilan Teatteriin katsomaan näytelmää Charles Dexter Wardin tapaus, joka perustuu Lovecraftin samannimiseen romaaniin. Kyseessä muuten on kirjailijan ainoa romaani.
Näytelmä kertoo nimensä mukaisesti nuoresta Charles Wardista, joka penkoo sukunsa menneisyyttä ja uppoaa lopulta täysin erikoisen esi-isänsä elämäntarinaan ja yliluonnollisiin asioihin. Perhelääkäri Marius Willet seuraa tapahtumia huolestuneena nuorukaisen mielenterveydestä ja lopulta myös niistä muinaisista voimista, jotka ovat nyt päässeet maailmaan. Hän toimii myös koko tarinan kertojana.
Tikkurilan Teatteri on toteuttanut esityksen hämmästyttävän vähällä väellä. Ensi-iltansa näytelmä sai keväällä, joten nyt mennään jo toista näytäntökautta. Dramatisoinnista vastaa Sami Keski-Vähälä ja ohjauksesta Aarne Lindén. Lavalla nähdään vain kaksi miestä: Risto Uusikoski nuorena Wardina ja Aki Järvi-Eskola lääkäri Willetinä. Koko noin tunnin ja 20 minuuttia kestävä näytelmä onkin käytännössä paljon heistä kiinni. Teatteritila on pieni ja intiimi, katsojat pääsevät siis lähelle tapahtumia. Onneksi sekä Uusikoski että Järvi-Eskola eläytyvät rooleihinsa vakuuttavasti ja tunteella. Verkkosivujensa mukaan Tikkurilan Teatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri, mutta minusta esitys oli täysin ammattimaisesti toteutettu ja hyvin onnistunut.

Mustaksi maalatun teatterisalin lavastus on hyvin pelkistettyä, kuten yhdestä räpsäisemästäni kuvasta näkyy. Se kuitenkin toimii: katsoja siirtyy sujuvasti menneeseen aikaan ja pysyy kärryillä eri tapahtumapaikoista. Diaprojektoria ja piirtoheitintä käytetään suorastaan nerokkaasti, ja myös valaistus ja musiikki istuvat esitykseen täydellisesti. Erityisen hienosti ja kekseliäästi on kuvattu tarinan pelottavimmat kohtaukset, joista olisi huonosti toteutettuna voinut tulla karmaisevan sijaan naurettavia.
Näytelmä miellytti myös Lovecraftin novelleja lukenutta seuralaistani. Lovecraftilainen tunnelma kuulemma välittyi hyvin ja esitys innosti niin, että kauhukirjailijan teokset päätyvät ystävälläni joululoman lukulistalle. Salakuuntelin hieman muidenkin katsojien tuntoja näytöksen jälkeen enkä kuullut mitään negatiivista, tyytyväisiä kommentteja vain.
Sekä minä että seuralaiseni kiittelemme kovasti myös Tikkurilan Teatterin opiskelijaystävällisiä hintoja: liput illan esitykseen irtosivat kuudella eurolla per nassu. Normaalihinta, 12 euroa, ei sekään todellakaan ole paha summa kunnon kulttuurielämyksestä ja kiehtovasta tunnelmasta. Vernissan vanha tehdasmiljöö tarjoaa lisäksi hienot puitteet illalle. Näytöksen jälkeen voi vaikka kävellä katsomaan kosken kuohuja, sillä rakennus sijaitsee aivan Vantaanjoen vieressä, lyhyen matkan päässä Tikkurilan asemasta.

Howard Phillips Lovecraft (1890–1937) eli varsin erikoisen elämän, jos nopeasti etsimiäni lähteitä on uskominen. Hän menetti isänsä jo lapsena, kärsi yöllisistä kauhukohtauksista ja sairasteli paljon. Nykyisin Lovecraftia pidetään yhtenä fantasia- ja kauhukirjallisuuden suurista nimistä. Elinaikanaan mies kuitenkin kamppaili köyhyydessä eikä saavuttanut erityisemmin suosiota.
Sen monille tutun lonkerohirviön nimi muuten on Cthulhu. Lavalla sitä ei Tikkurilan Teatterissa nähdä, vaikka meno onkin varsin yliluonnollista ja hurjaa. No, enpä jäänyt kaipaamaan. Monsterin nimen ääntämisohjeita kannattaa kysyä joltain muulta kuin minulta.
Charles Dexter Wardin tapaus Tikkurilan Teatterissa Vernissassa vielä la 7.12. ja su 8.12. klo 19. Lue lisää näytelmästä Tikkurilan Teatterin verkkosivuilta. Lisää Lovecraftista voi lukea vaikkapa suomalaisen Lovecraft-seuran kotisivuilta.
Kirjoituksen pääkuvassa Aki Järvi-Eskola ja Risto Uusikoski. Kuva Tikkurilan Teatterilta, kuvaaja: Leena Tiuri.