Ylioppilasteatterin immersiivinen Kesäyön uni pohtii, onko nautinto korvannut rakkauden

"Lysandeeer!" "Hermia!" "Helenaaa!" "Demetrius!" Huudot kaikuvat metsikössä meren lähistöllä Helsingin Mustikkamaalla, kun näytelmäkirjailija William Shakespearen klassikkoteoksen nuoret rakastavaiset juoksevat toistensa perässä. Yleisö koettaa pysyä näyttelijöiden vauhdissa. Vastaan tulee ihmetteleviä lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Mikähän kaikki lasketaan immersiivisessä teatterissa osaksi kokonaiselämystä? Ammattijohtoinen harrastajateatteri, helsinkiläinen Ylioppilasteatteri on tarttunut tänä vuonna yhteen Shakespearen rakastetuimmista näytelmistä,  Kesäyön uneen. Ei mikään … Jatka lukemista Ylioppilasteatterin immersiivinen Kesäyön uni pohtii, onko nautinto korvannut rakkauden

Sopivasti outo Kauheat lapset jättää katsojalle tulkittavaa

Helsingissä Teatteri Takomossa juuri ensi-iltansa saanut Kauheat lapset on niitä esityksiä, joista tuntuu aluksi vaikealta kirjoittaa. En nimittäin ollut varsinkaan heti varma, mitä näin ja miten kaiken tulkitsin. Turvaudunpa siis teatterin sivuilta löytyvään kuvailuun, joka tiivistää kaiken osuvasti: "Kauheat lapset on näytelmä mittakaavoista: kuinka vähä muuttuu paljoksi, suuri pieneksi, brutaalista tulee ylevää ja kohtuullisesta kohtuutonta. … Jatka lukemista Sopivasti outo Kauheat lapset jättää katsojalle tulkittavaa

Dialogibloggaus: Tove luottaa nimihenkilönsä karismaan

Tove-näytelmä luottaa nimihenkilönsä karismaan, vahvaan näyttelijäntyöhön ja puheeseen, mutta yksityiselämää käsitellään varsin varovaisesti. Kaksi Extemporen kulttuuribloggaajaa keskustelee Svenska Teaternin näytelmästä Tove, joka kertoo rakastetun taiteilijan Tove Janssonin (1914–2001) elämästä. Meri/Kulttuurikuuri: Kävin nyt ensimmäistä kertaa Svenska Teaternissa, vaikka kävelen sen ohi usein monta kertaa viikossa. Teatterisali on upea! Tove Janssonin elämään ja tuotantoon olin tutustunut aiemmin Ateneumin näyttelyssä … Jatka lukemista Dialogibloggaus: Tove luottaa nimihenkilönsä karismaan

Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee

555 neliömetriä tilaa. Ei katsomoa tai näyttämöä, vaan jokaisella katsojalla vapaus valita, missä liikkuu ja mitä katsoo. Vaihtuvia tiloja, tunnelmia ja kohtauksia. Kaikkea saa tutkia ja tarkastella, jopa maistaa. Jos käyt tänä keväänä katsomassa vain yhden teatteriesityksen, Helsingin Vallilassa esitettävä 13. tunti on siihen erinomainen valinta. Teatteri Vapaan Vyöhykkeen esitys on ehdottomasti yksi kevään mielenkiintoisimmista … Jatka lukemista Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee

Dialogibloggaus: Pirskahteleva ja vimmainen Canth ihastuttaa

Tässä kirjoituksessa kolme Extempore Kulttuuriblogien bloggaajaa keskustelevat Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä näkemästään Canth-kantaesityksestä. Näytelmä kertoo kuopiolaisesta Minna Canthista (1844-1897), joka oli kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen. Hänen näytelmiään ovat muun muassaTyömiehen vaimo, Kovan onnen lapsia, Papin perhe, Sylvi ja Anna-Liisa. Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari Haluan … Jatka lukemista Dialogibloggaus: Pirskahteleva ja vimmainen Canth ihastuttaa

Hurja ja hauska Noitavaino paljastaa ihmisen lempeimmät ja pimeimmät puolet

Jos käyt tänä syksynä katsomassa vain yhden näytelmän teatterissa, tässä yksi potentiaalinen vaihtoehto: Noitavaino Teatteri Takomossa Helsingissä. Lokakuun puolivälissä ensi-iltansa saanut näytelmä avaa hienosti ihmisten välisiä ja ryhmissä syntyviä ilmiöitä, kuten sitä, että haluamme ulkoistaa pahuuden emmekä nähdä sitä itsessämme tai omassa yhteisössämme. Esitys on sekä hyvin mustanpuhuva että älyttömän hauska. Näytelmän nimi johdatti minut odottamaan … Jatka lukemista Hurja ja hauska Noitavaino paljastaa ihmisen lempeimmät ja pimeimmät puolet

3D-videoita ja näyttelijäntyötä: Kiroilevat Mannerheim ja hevonen odottavat maailmanrauhaa vuosikymmenestä toiseen

Tämän blogin alkuaikoina istuin katsomossa ajoittain epätoivon valtaamana, kun tuntui, etten ymmärtänyt näkemääni saati osaisi kirjoittaa siitä. Sittemmin olen oppinut suhtautumaan rauhallisemmin siihen, jos en tajua. Taidolle tuli käyttöä hiljattain käyttöä teatteriesityksessä Varjot syvenevät – komedia Mannerheimista ja hevosesta. Uutta tekniikkaa teatteriin tuovan PSF-kollektiivin ja KokoTeatterin yhteistuotanto sai ensi-iltansa Helsingissä KokoTeatterin tiloissa syyskuun lopussa. Tämä esitys on … Jatka lukemista 3D-videoita ja näyttelijäntyötä: Kiroilevat Mannerheim ja hevonen odottavat maailmanrauhaa vuosikymmenestä toiseen

Ruotsinkielinen esitys vie ruokahalun mutta herättää ajatuksia

Kerrostalon alakerroksen itämaisessa ravintolassa tapahtuu kummia. Mutta sitä eivät asiakkaat helposti näe, sillä kaikki verhotaan iloisen palvelun ja herkullisten annoskuvien taakse. Samaan aikaan yhden ravintolatyöntekijän läheinen yrittää selviytyä vieraassa maassa ja joutuu julmasti kaltoinkohdelluksi. Helsinkiläisen teatteriryhmän Sirius Teaternin esittämä Den Gyllene Draken piirtää nyky-yhteiskunnasta varsin armotonta kuvaa. Näytelmän on kirjoittanut saksalainen Roland Schimmelpfennig ja ohjannut … Jatka lukemista Ruotsinkielinen esitys vie ruokahalun mutta herättää ajatuksia

Epäkorrekti komedia ilakoi huonolla maulla ja pöyhii tabuja estoitta

Ajattele jotakin yksiselitteisen kauheaa asiaa. Ajattele sitten, että asialle nauretaan. Tässä ovat tiivistetysti helsinkiläisen Teatteri Kultsan kevään uutuusnäytelmän ainekset. Family Affairs läväyttää katsojan silmille tabuja toisensa jälkeen ja käsittelee niitä armotta. Kultsan verkkosivujen kuvaus näytelmästä osuu oikeaan: "Family Affairs on karnevalistinen huonon maun ilotulitus, klassisen musiikin (siis Elvis ja Abba) höystämä epäkorrekti komedia perheestä." Näytelmän … Jatka lukemista Epäkorrekti komedia ilakoi huonolla maulla ja pöyhii tabuja estoitta

Kasarilasten häpeilemättömällä nostalgiatripillä nauretaan ja vakavoidutaan

KOM-teatterin kevään uutuus Pasi Was Here – Aikamatka 80-luvun Suomeen ja lapsuuteen on häpeilemätön, suorasukainen ja aidosti naurattava näytelmä. Ei ihme, että katsomot ovat täyttyneet ilta toisensa jälkeen. Esitys taiteilee onnistuneesti huvittavan ja kuolemanvakavan välillä. Muutama kohtaus loksautti suun auki niin minulta kuin ystävältäni: mietin, kehtaanko edes katsoa, mitä lavalla tapahtuu. Silti näytelmässä ei ollut … Jatka lukemista Kasarilasten häpeilemättömällä nostalgiatripillä nauretaan ja vakavoidutaan