Tove-näytelmä luottaa nimihenkilönsä karismaan, vahvaan näyttelijäntyöhön ja puheeseen, mutta yksityiselämää käsitellään varsin varovaisesti. Kaksi Extemporen kulttuuribloggaajaa keskustelee Svenska Teaternin näytelmästä Tove, joka kertoo rakastetun taiteilijan Tove Janssonin (1914–2001) elämästä.
Meri/Kulttuurikuuri:
Kävin nyt ensimmäistä kertaa Svenska Teaternissa, vaikka kävelen sen ohi usein monta kertaa viikossa. Teatterisali on upea! Tove Janssonin elämään ja tuotantoon olin tutustunut aiemmin Ateneumin näyttelyssä pari vuotta sitten. Minusta näytelmässä annettiin kovasti painoa juuri muumeille, ja Janssonin muu tuotanto sai aika vähän huomiota, vaikka eipä tämä ratkaisu mielestäni huono ollut.
Hassua, kerta oli minullekin ensimmäinen Svenskassa! Puitteet olivat tosiaan tunnelmalliset ja sali vaikutti myös sellaiselta, että kaikilta paikoilta näkee lavalle hyvin. Jos kaipaa tukea ruotsinkielisen dialogin kanssa, voi itselleen myös vuokrata (ilmaiseksi) tekstityslaitteen, jossa dialogi kulkee pienellä näytöllä samaan tahtiin itse näytelmän kanssa.
Itselleni Tove Jansson on hyvin läheinen, ja olen lukenut lähes kaiken hänen kaunokirjallisesta tuotannostaan, toki myös muumikirjat. Olisin ehkä kaivannut enemmän hänen kaunokirjallisen tuotantonsa käsittelyä, sillä nyt lavastusteknisistäkin ratkaisuista johtuen hänen kuvataiteellinen ilmaisuvoimansa nousi näytelmässä suureen osaan.
Meri/Kulttuurikuuri:
Svenskan Tove kieltämättä vahvistaa Janssonin imagoa nimenomaan muumitaiteilijana, vaikka hän oli muutenkin tuottelias.
Täytyy myös myöntää, että kuvittelin Svenskassa tekstityksen kulkevan lavan yläpuolella samoin kuin oopperassa. Tulin aika kiireellä teatteriin, ja tajusinkin vasta jo katsomoon istuttuani, että taidan jäädä ruotsin taitoni varaan. Suhteellisen hyvin pysyin kärryillä, vaikka osa abstrakteista pohdinnoista jäi ymmärtämättä. Joka tapauksessa näytelmässä oli minusta hienoa dialogia.
Eniten kuitenkin pidin näytelmän kahdesta Tovesta: Alma Pöysti nuorena Tovena ja Ylva Ekblad Tovena vuosikymmeniä myöhemmin sopivat rooleihinsa erinomaisesti. Heistä välittyi kuva voimakkaasta mutta herkästä naisesta. Molemmat näyttelijät myös rakensivat hahmostaan jotenkin hyvin lämminhenkisen, inhimillisen ja rakastettavan.
Lady Dandy:
Samalla myös särmikkään, itsellisen ja taiteelliselle kutsumukselleen uskollisen! Olen samaa mieltä siinä, että näyttelijäntyö oli taidokasta, molemmat näyttelijöistä olivat tavoittaneet jotain hyvin olennaista ja merkityksellistä Toven olemuksesta ja karismasta.
Hienoa, että pysyit näytelmässä kärryillä ilman tekstityslaitetta, minulta se ei olisi onnistunut! Ehkä Svenska Teatern voisi panostaa tästä tekstitysmahdollisuudesta tiedottamiseen entistä tehokkaammin, sillä itseltänikin olisi se saattanut mennä ohi – varmaankin suurin syy siihen, miksi en ollut aiemmin kyseisessä teatterissa käynyt.
Mitä pidit näytelmän toteutuksesta ja dramaturgisesta rakenteesta? Minusta se oli hetkittäin vähän sekava, hyvin paljon tunnelmien ja monien erinäisten juonirakennelmien ja ihmisten välisten jännitteiden varaan rakentuva. Olisi kaivannut ehkä jotenkin enemmän jännittyneisyyttä ja punaisia lankoja.
Meri/Kulttuurikuuri:
Karisma taitaa olla avainsana Janssonista puhuttaessa! Svenskan näytelmä vahvisti aiempaa mielikuvaani Tovesta.
Mietin, että jos ei ole Toven elämään etukäteen tutustunut eikä ehtinyt lukea käsiohjelmaa, voi näytelmä olla aika hankalasti jäsennettävä. Olisin niin ikään kaivannut erottuvampia huippukohtia. Lopussa vähän ihmettelin, että tähänkö tämä loppui. En osannut ajatella kyseistä kohtausta niin merkittävänä.
Molemmat näytökset olivat myös aika pitkiä. Vaikka oli todella mielenkiintoista oppia lisää Toven elämästä, olisi näytelmää voinut mielestäni vielä vähän tiivistää ja ryhdistää. Kaikkien Jansson-fanien on tämä kyllä ehdottomasti nähtävä! Itse hykertelin ilosta myös kuullessani japaninkielisen version Toven sanoittamasta Höstvisasta, joka on sekä melodialtaan että sanoitukseltaan todella kaunis.
Lady Dandy:
Totta, ehkä näytelmä oli dramaturgisesti vähän löyhä, ottaen huomioon kuitenkin, että se oli minustakin varsin pitkä, kolme tuntia. Loppu oli kyllä visuaalisesti hieno, mutta ei muuten erityisen mieleenjäävä. Tove on todennäköisesti ollut sellainen tulisielu, että hänestä olisi saanut luotua dynaamisemmankin kokonaisuuden. Kuitenkin hieno ja mielenkiintoinen kokonaisuus, ehdottomasti näkemisen arvoinen!
Lienee vielä syytä mainita, että näytelmä on dialogipainotteisuudessaan ja myös hidastempoisuudessaan selkeästi aikuisille suunnattu, lavalla piipahtelevista muumeista huolimatta.
Selvisikö sinulle muuten miksi muumit olivat niin erikoisen värisiä?
Meri/Kulttuurikuuri:
Niin, Japanissahan vastassa taisi olla vihreä ja sininen muumi. En tiedä, onko se paikallinen erikoisuus vai haluttiinko näytelmässä tuoda värikkäillä muumeilla esimerkiksi lisää huumoriarvoa ja absurdiutta hahmoihin. Niille kyllä tuntui moni naurahtavan. Tosiaan näytelmä on selkeästi tarkoitettu aikuisille, mutta hyvä niin.
Helsingin Sanomien arvostelussa todetaan, ettei näytelmässä kierrellä homoseksuaalisuutta. Minusta olisi vähän hassua, jos vuonna 2017 enää kierreltäisiin. Näytelmässähän näytetään Tove rennosti kotonaan ja ylipäätään aika yksityisissäkin tilanteissa.
Lady Dandy:
Sama asia pisti minua silmiin Hesarin kritiikissä. Itseäni nimittäin hämmensi ja myös harmitti se, että Toven ja Tuulikki Pietilän (aivan mainio roolisuoritus ja hahmo muuten!) välistä fyysistä läheisyyttä näytettiin vasta näytelmän lopussa. Kyseessä ovat kuitenkin hyvin intensiivisesti yhdessä työskennelleet elinkumppanit, joiden on vaikea uskoa olleen noin etäisiä toisiaan kohtaan arkielämässä. Tuntuu, että tekijät olivat valinneet Toven rakkauselämän esittämisen suhteen varsin turvallisen ratkaisun. Minun silmiini ratkaisu näyttäytyi turhan hienovaraisena ja varovaisena.
Meri/Kulttuurikuuri:
Ihmettelin myös tuota etäisyyden pitämistä! Tuskin heillä oli siihen kahden kesken mitään tarvetta. Onneksi heidän välisensä lämmin kumppanuus kuitenkin välittyi katsomoon. Hellen Willberg oli Pietilänä loistava!
Lady Dandy:
Aikana jolloin Tom of Finland on eräs Suomen merkittävimmistä kulttuuri-ilmiöistä elokuvineen, teatterinäytöksineen ja oheistuotteineen, ei Tovenkaan rakkaussuhteita tarvitsisi minusta enää hyssytellä. Koin sen näytelmässä jossain määrin jopa loukkaavana (mikä ei varmasti ollut tekijöiden tarkoitus, tiedostan sen), etenkin kun olen ehtinyt 30-vuotiaan elämäni aikana iloita jo niin monesta omaa elämäänikin avoimemmaksi ja turvallisemmaksikin muuttavasta muutoksesta vallitsevissa asenteissa ja yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Rohkeasti vain, taiteentekijät!
Suosittelen kyllä Tovea kaikille teatterinystäville, vaikka se itselleni jättikin vähän kädenlämpöiset fiilikset ja jäin kaipaamaan vahvempaa ja intensiivisempää kokonaisuutta. Kuten aiemmin mainitsitkin, näytelmästä kiinnostuneen on mielekästä tutustua Toven elämänvaiheisiin jo etukäteen, elleivät ne ole hänelle tutut.
On hienoa, että Svenska Teatern on toteuttanut tämän produktion Tovesta, joka todennäköisesti on jäänyt monelle mieleen lähinnä muumeista. Olen kuullut myös, että Tovesta olisi tekeillä elokuva. Jään odottamaan sitä mielenkiinnolla!
Meri/Kulttuurikuuri:
Oi, Tove-elokuva kuulostaa huikealta! Myös Svenska Teaternin Tove kuuluu Tove Janssonista ja muumeista kiinnostuneiden pakko nähdä -listalle. Pienistä heikkouksista huolimatta se kannattaa käydä katsomassa jo ihan yleissivistyksen ja päähenkilöiden hienojen roolisuoritusten ansiosta. Ruotsin kieltäkään ei kannata arastella, kun tosiaan on tekstitysmahdollisuus. Seuraavaksi voisin viimein etsiä käsiini Tove Janssonin elämäkerran…
Kulttuurikuurin Meri Liukkonen näki esityksen vapaalipulla pressinäytöksessä tiistaina 7.2. ja Lady Dandy ensi-illassa keskiviikkona 8.2.2017. Tove Svenska Teaternin sivuilla. Huomaa myös Tuulikki Pietilä -näyttely Ateneumissa 28.2.–9.4.2017. Tämän kirjoituksen pääkuvan kuvaaja: Cata Portin.
Rooleissa mm. Alma Pöysti, Ylva Ekblad, Hellen Willberg, Julia Korander, Mitja Sirén, Dennis Nylund, Patrick Henriksen ja Anders Slotte. Esityksen kesto. noin 3 h, sis. väliajan. Esityskieli ruotsi; tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Kuvat: Cata Portin
Käsikirjoitus: Lucas Svensson
Ohjaus: Fiikka Forsman
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Lavastus: Erik Salvesen
Äänisuunnittelu: Anton Lindblom
Valosuunnittelu: Tom Kumlin
KULTTUURIKUURI 