KOM-teatterin kevään uutuus Pasi Was Here – Aikamatka 80-luvun Suomeen ja lapsuuteen on häpeilemätön, suorasukainen ja aidosti naurattava näytelmä. Ei ihme, että katsomot ovat täyttyneet ilta toisensa jälkeen. Esitys taiteilee onnistuneesti huvittavan ja kuolemanvakavan välillä. Muutama kohtaus loksautti suun auki niin minulta kuin ystävältäni: mietin, kehtaanko edes katsoa, mitä lavalla tapahtuu. Silti näytelmässä ei ollut mitään päälleliimattua sokeeraamisen makua, vaan ihastuttavaa räväkkyyttä.
Teksti on Veikko Nuutisen käsialaa, ja sen on lavalle sovittanut ohjaaja Lauri Maijala työryhmineen. Tarinan lähtölaukaus on hyvin konkreettinen. Helsingissä asuva urbaani humanisti Hemmo saa pysäyttäviä uutisia: rakas lapsuudenystävä Pasi on ampunut itsensä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa. Tieto saa Hemmon ensimmäistä kertaa elämässään kaipaamaan menneitä, ja näin päästään aikamatkalle lapsuuteen, 1980-luvun Suomeen. Yleisö saa seurata Hemmon ja Pasin elämää kohtauksittain. Arjen pienet asiat nousevat yhtäkkiä suuriksi.
Pohjatarina on sopivan yksinkertainen ja henkilöitä riittävän vähän. Näin näytelmän esiin nostamat teemat ja ihmiskohtalot saavat ansaitsemansa tilan. Esiin nousee muun muassa kysymys siitä, millainen maa Suomi oikeastaan on ja on ollut, mikä on totta ja mikä mielikuvia, miten elämä meitä kuljettelee ja miksi toinen selviää ja toinen musertuu.
Millainen maa Suomi oikeastaan on ja on ollut? Mikä on totta ja mikä mielikuvia? Miten elämä meitä kuljettelee? Miksi toinen selviää ja toinen musertuu?
Nautin valtavan paljon kaikkien näyttelijöiden upeista suorituksista. Esityksessä on vain neljä näyttelijää, mutta hahmoja on tätä enemmän. Illan vivahteikkain ja koskettavin roolityö nähtiin Johannes Holopaiselta näytelmän nimihenkilönä Pasina. Juho Milonoff teki myös sävykkään suorituksen Hemmona. Robert Enckell ja Vilma Melasniemi puolestaan luovivat luontevasti erilaisten hahmojen välillä.
Tämä näytelmä aukeaa varmaan eri tavoin eri-ikäisille katsojille. 1990-luvulla tai myöhemmin syntyneille se voi olla jännittävä matka lähihistoriaan. 1980-lukuhan näyttäytyy nykyään varsin huvittavana aikakautena olkatoppauksineen ja räikeine muotiväreineen.
Olen itse 1980-luvun lapsi, syntynyt loppuvuodesta -84. Monet näytelmässä esiin tulleet asiat tuntuivat tutuilta ja turvallisilta ja palauttivat nostalgisia muistoja mieleen. Oi, Super Mario! Tao Tao! Maija Mehiläinen! Hernepussit! Tieteellisesti tarkka ja äärimmäisen vakavasti otettava LOVES-mittari – miten olinkaan saattanut unohtaa sen! Mikä naurunsekainen haikeus valtaakaan mielen, kun näitä muistelee.
Kävin KOM-teatterissa ensimmäisen kerran vasta viime syksynä. Silloin näin esityksen Muuttomiehet. Siinä ja Pasi Was Here -näytelmässä on jotakin samaa, nimittäin se, miten aidoilta ja luontevilta ne tuntuivat. Näyttelijät pääsevät hämmästyttävällä tavalla lähelle yleisöä ja teatteri muuttuu intiimiksi mutta silti jaetuksi kokemukseksi. Tunnelma on jollakin selittämättömällä tapaa ainutlaatuinen. Lavastus ja valaistuskin ovat yksinkertaisen toimivia.
Seuraavaksi Kulttuurikuurissa on vuorossa muun muassa 1920-luvun teemabileiden testaamista sekä mukavuusrajan toiselle puolelle vieviä Deittileikkejä. Muutama kulttuurivinkkikin saattaa tulla.
Pasi Was Here – Aikamatka 80-luvun Suomeen ja lapsuuteen KOM-teatterissa toukokuun loppuun asti ja jälleen syyskuusta lähtien. Myös syksyn näytökset myynnissä jo! Peruslippu 30 e, ryhmät ja eläkeläiset 26 e, opiskelijat, työttömät, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet 16 e. Lisätiedot KOM-teatterin verkkosivuilta.
Kantaesitys oli 24.2.2016. Me olimme katsomassa 9.3. esitystä. Kiitos vapaalipuista KOM-teatterille! Tämän kirjoituksen pääkuvassa Pasi (Johannes Holopainen) ja äiti (Vilma Melasniemi). Oikeassa reunassa Pasin paras ystävä Hemmo (Juho Milonoff). Kuva: Tanja Ahola / KOM-teatteri.
KULTTUURIKUURI 