Tervetuloa 1920-luvun levottomina sykkiviin alkuvuosiin ja mystisen miljonäärin järjestämiin hulppeisiin juhliin! Helsingissä hypättiin maaliskuisena viikonloppuna loistokkaaseen menneisyyteen, kun bilekonsepti Party like Gatsby valtasi Vanhan ylioppilastalon kahtena iltana.
Aluksi lienee syytä kertoa hieman tarkemmin, mistä oikein on kyse. Party like Gatsby -tapahtumia on järjestetty ympäri Eurooppaa jo muutaman vuoden ajan. Juhlien idea on peräisin amerikkalaiskirjailija F. Scott Fitzgeraldin romaanista Kultahattu (The Great Gatsby, 1925). Teoksen nimihenkilö, upporikas ja salaperäinen Jay Gatsby järjestää upeassa kartanossaan mielettömän hienoja juhlia. Pippaloissa vieraiden määrää ei pysty edes laskemaan, puitteet herättävät ihastuksen huokauksia, juoma virtaa, musiikki ei lopu koskaan ja esitykset ovat toinen toistaan näyttävämpiä.
Fitzgeraldin teoksesta on tehty useita elokuvasovituksia. Niistä monille suomalaisille tutuin lienee The Great Gatsby – Kultahattu, joka sai ensi-iltansa muutama vuosi sitten. Leffassa miljonäärin osassa nähdään supertähti Leonardo DiCaprio.
Nyt kuvitteellinen Jay Gatsby kiertääkin sitten ympäri Eurooppaa järjestämässä juhlia erilaisissa loistokkaissa asunnoissaan. Suomeen hän saapui ensi kertaa. Vanha ylioppilastalo ei ollut yllättävä paikkavalinta: talo tarjoaa upeat puitteet juhlalle kuin juhlalle eikä Party like Gatsby suinkaan ollut poikkeus.
Bileet alkoivat varsin rauhallisesti. Saavuin ystäväporukkani kanssa paikalle melko pian ovien avaamisen jälkeen ennen iltayhdeksää. Tunnelma tuntui silloin varsin odottavaiselta mutta toki myös juhlavalta jo. Kävimme ammattivalokuvaajan kuvattavina ja nautimme hienosta ympäristöstä. Pikkuhiljaa ihmisiä saapui lisää ja juhlat pääsivät vauhtiin.
Illan aikana nähtiin useita erilaisia esityksiä, ja esiintyjien taso oli hieman kirjavaa. Yleisön keskellä korokkeilla esiintyneet tanssijat toivat huikeasti lisää fiilistä juhlaan. Sirkustaiteilijoilla taas välillä putoilivat keilat jonglööratessa maahan, mutta toisaalta heiltä tuntui löytyvän hyvin monenlaisia taitoja yksipyöräisillä temppuilemisesta akrobatiaan trampoliinilla. Kello yhden maissa yöllä tankotanssija vangitsi katseet upealla kehonhallinnallaan. Ohjelmanumeroita tuntui riittävän mukavasti pitkin iltaa.
Musiikki oli tietysti tärkeässä asemassa, ja yleisöä viihdyttivät dj:n lisäksi live-muusikot. Yhtyeen ensimmäinen setti oli osuva, ja tyylikäs versio muun muassa ysäriklassikko Barbie Girlistä pisti hymyilyttämään ja tanssituttamaan. Sooloartisti puolestaan lauloi kauniisti, mutta kenenköhän idea oli se, että yleisö haluaisi alkuillasta kuulla hitaita balladeja? Silloinhan pitäisi nimenomaan nostattaa tunnelmaa ja houkutella väkeä tanssilattialle pistämään jalalla koreasti! Vauhdikkaammat, teemaan sopivat biisit keräsivät toki lattialle tanssijoita. Lattian laidalle olikin juuri muodostumassa iloinen tanssipiiri, jossa rohkeat esittelivät taitojaan, kun yhtäkkiä siirryttiinkin hempeisiin tunnelmiin.
Minusta järjestäjät, dj tai artistit eivät myöskään luottaneet tarpeeksi siihen, että juhlaväki innostuisi 1920-luvun musiikista myöhemminkin illalla. Musiikki oli erityisesti puolenyön jälkeen sitä samaa, mitä kuulisi missä vain yökerhossa cover-bändin tai dj:n soittamana. Tuolloin totesimme ystäväni kanssa yhteistuumin, että alkoi olla hyvä aika suunnata kohti kotia. Aiemmin toki kuultiin 20-luvun tyylisiä versioita monista tutuistakin hiteistä.
Illan antiin nähden liput olivat ehkä hieman hintavat, varsinkin kun myös juomiin sai helposti uppoamaan sievoisen summan. Samppanjalasillisesta sai maksaa kymmenen euroa, eivätkä muutkaan juomat merkittävästi halvempia olleet. Tosin Helsingin keskusta ei nyt muutenkaan ole välttämättä ensisijainen valinta pienellä budjetilla juhliville, ja artisteille ja henkilökunnalle tulee toki maksaa asiallisesti heidän työpanoksestaan.
Myös jonottaminen tuntui kuitenkin kaihertavan monia juhlavieraita. Itse vierailin juomatiskillä vain muutamaan otteeseen enkä joutunut odottamaan erityisen kauaa. Naisten vessaan puolestaan muodostui melkoinen jono, joka kuitenkin onneksi eteni mukavaa vauhtia.
Järjestäjille täytyy kyllä antaa tunnustusta siitä, että he tuntuvat olevan aidosti kiinnostuneita yleisön palautteesta. Tapahtuman markkinointi onnistui myös upeasti. Toisaalta se herätti odotuksia, jotka eivät nyt täysin täyttyneet. Olisin mielelläni nähnyt jotain vielä päräyttävämpää ja juhlinut 1920-luvun tyyliin loppuun asti. Puolenyön jälkeen huomasin myös, että osa juhlavieraista oli tainnut nauttia muutaman skumppalasillisen liikaa.
Miehistä kiinnostuneille sinkuille huono uutinen on se, että juhlissa oli todella paljon enemmän naisia kuin miehiä, ja niistä harvoista paikalle saapuneista komeamman sukupuolen edustajista valtaosa taisi olla liikkeellä kumppaninsa kanssa. Vapaita naisia puolestaan taisi olla vaikka kuinka monta. Toisaalta näihin pippaloihin ehkä ylipäätään tullaan enemmän pitämään hauskaa kaveriporukalla kuin iskemään seuraa.
Illassa parasta oli minusta laittautuminen ja juhlasta nauttiminen hyvien ystävien kera sekä se, miten hienosti ja teeman mukaisesti kaikki olivat pukeutuneet. Gatsbyn vieraat olivat selvästi nähneet paljon vaivaa asujensa eteen. Oli hauskaa ihan vain ihastella sitä, miten upeilta kaikki näyttivät. Pukuloistoa voi nähdä myös Party like Gatsbyn Facebook-sivujen kuvagallerioissa, joista toinen esittelee etenkin vieraita ja toinen tapahtuman tunnelmaa ylipäätään. Fiilikset jäivät ehdottomasti plussan puolelle. Ah, olisipa erilaisia teemajuhlia useamminkin!
Party like Gatsby järjestettiin Helsingissä Vanhalle ylioppilastalolla to 10. ja pe 11. maaliskuuta. Seuraavat juhlat juhlitaan muissa maissa, mutta bilekonsepti palannee myös Suomeen viimeistään ensi vuonna. Näin ainakin vihjattiin, kun kirjoitin juhlista jutun Metroon. Lisätiedot tapahtumista Party like Gatsbyn verkkosivuilta ja Facebook-sivuilta. Tsekkaa myös Helsingin juhlien oma Facebook-tapahtuma.
Kiitos Party like Gatsbylle vapaalipusta tapahtumaan! Tämän kirjoituksen pääkuva: Henri Juvonen Photography / Party like Gatsby.
KULTTUURIKUURI 