Millaista on olla parisuhteessa, jossa mies on kuin laatikko? Helsinkiläisen Teatteri Toivon uudessa näytelmässä mies kirjaimellisesti on ainakin laatikossa sisällä, kun naiset kertovat siitä, miltä tuntuu, kun oma rakas on seksuaalisesti haluton. Haluton perustuu haastatteluihin, joissa nimettömiksi jäävät naiset ovat jakaneet ohjaaja-käsikirjoittaja Sara Salmenmäelle aitoja kokemuksiaan.
Esitys nostaa esiin ennen kaikkea sen tunnemyräkän, jonka kouriin joutuu, kun puoliso ei enää halua seksiä. Miehen haluttomuus nakertaa naisen itsetuntoa ja seksuaalista minäkuvaa, suututtaa, surettaa ja ajaa epätoivoiseksi. ”Panosta kauniisiin alusvaatteisiin” -tyyliset neuvot eivät auta yhtään, vaan vain lisäävät syyllisyyttä ja häpeää.
Näyttelijät ovat lavalla hämmästyttävän luontevasti. Ainoaa miesroolia hoitaa Joona Tuorimäki, joka onneksi pääsee laatikosta uloskin välillä ja ilmentää myös toisenlaista, halukasta miestä. Mira Salmela, Laura Auvinen ja Pia Vallenius purkavat naisten tuntoja kukin vuorollaan sanallisesti mutta ajoittain myös fyysisesti erityisesti hienoissa ryhmäkohtauksissa. Tunneilmaisultaan rikkain rooli on Salmelalla, joka muun muassa yrittää vietellä laatikoksi muuttunutta miestään seksikkäällä tanssilla alusvaatteisillaan, saa raivokohtauksen ja itkee meikit poskille. Salmela selviää vaativasta roolistaan hienosti.
Mukaan on yhytetty paljon faktaa muun muassa siitä, mistä haluttomuus johtuu. Näytelmä ei kuitenkaan juuri tarjoile ratkaisuja pattitilanteeseen. Toisaalta voiko niitä kovin montaa ollakaan, jos haluton osapuoli ei suostu hyvällä eikä pahalla edes keskustelemaan ongelmasta saati panostamaan suhteeseen uudelleen? Surullisen selväksi tuleekin se, että puhumattomuus johtaa lopulta eroon.
Niin kuin jo mainitsin, Haluton perustuu aitojen naisten oikeisiin kokemuksiin. Hätkähdytti ajatella, että parisuhteessa voi tosiaan elää, vaikka seksiä ei olisi jopa vuosiin. Välillä kuulee sanottavan, että seksiin kiinnitetään liikaa huomiota nykyaikana. Ehkä, mutta toisaalta seksi on monien mielestä osa toimivaa parisuhdetta. Näytelmä sivuaa myös teemaa siitä, miten seksi tai siitä kieltäytyminen voi olla vallankäyttöä parisuhteessa. Itse kammoksun tähän liittyen sitä, miten usein puhutaan siitä, kuinka nainen antaa miehelle (vaikka tässä näytelmässä asetelmat ovat toiset). Ei kai sen niin pitäisi mennä? Tuollainen väite väheksyy naisen olemusta seksuaalisesti haluavana olentona ja nimenomaan liittyy valtapeleihin.
Näytelmä onkin myös voimauttava kokemus siinä mielessä, että se tuo esiin seksuaalisuuden voimavarana naisen elämässä. Muun muassa seuraavat Haluttomassa esitetyt näkemykset eivät taida monesti olla aivan itsestäänselvyyksiä: Naisella on yhtäläinen oikeus saada orgasmeja ja ylipäätään nauttia seksistä kuin miehellä. Tyytyväisyys seksiin parisuhteessa on kytköksissä siihen, että molemmat osapuolet haluavat tuottaa nautintoa toiselle. Naisenkin on mahdollista nauttia seksistä, vaikka sängyssä ei olisi vakituinen kumppani. Nainenkin saa haluta ja monesti haluaakin, eikä mies taas aina olekaan se halukas osapuoli. Oman seksuaalisen minänsä voi löytää uudelleen, vaikka se olisi kokenut kolauksia.
Haluttoman hahmot käsittelevät suoraan suuseksiä, orgasmeja ja kehollisuutensa löytämistä. Mitään roisia tässä näytelmässä ei kuitenkaan ole. Noin tunnin mittainen esitys on mainion napakka, eikä siinä ole lähdetty turhan monimutkaisille teille. Visuaalinen ilmekin on sopivan pelkistetty. Loppupuolen tanssikohtauksista osa tuntui hieman teennäisiltä, mutta muuten näytelmä on raikas. Hienoa, että ammattijohtoinen harrastajateatteri on uskaltanut tarttua näin intiimiin aiheeseen. Salmenmäellä on ilmeisesti myös omakohtaista kokemusta asiasta, mutta Haluton laajenee yksilötasolta ansiokkaasti kuvaamaan usean naisen jakamia tuntemuksia.
Ainoa mitä jäin miettimään oli se, syyllistääkö Haluton liikaa heitä, jotka eivät halua. Esimerkiksi masennuksen takia halunsa menettänyt varmasti tuntee syyllisyyttä tilanteesta joka tapauksessa. Tässä tullaankin sitten monimutkaisten ja vaikeiden kysymysten äärelle. Kuinka pitkään pitää odottaa, muuttuvatko asiat? Saako sairastuneen puolison jättää? Onko seksittömyys riittävä syy lähteä, jos asiat ovat muuten kohtuullisen hyvin? Voivatko asiat muuten olla edes kohtuullisen hyvin, jos toinen osapuoli haluaisi seksiä ja toinen ei? Millainen näytelmä Haluton olisi, jos siinä kuvattaisiin sukupuolet kliseisissä asemissaan: nainen haluttomana, mies halukkaana?
Toisaalta tiukasti halukkaan osapuolen näkökulmassa pysyminen pitää näytelmän sopivan kompaktina ja hätkähdyttävänä. Onhan se nyt todella epäreilua ja surullista, jos suhteeseen lähtiessä seksiä on, mutta myöhemmin se yhden osapuolen yksipuolisesta päätöksestä loppuu kokonaan tai vähenee rajusti. Esityksen perusteella samalla suhteesta näivettyy myös monia muita sitä koossa pitäviä puolia: arvostus, hellyys, toisen huomioiminen ylipäätään, kaikenlainen henkinen yhteys.
Ihmiset ovat seksihaluiltaan ja seksuaalisuudeltaan kovin erilaisia. Ei halussa pitäisi olla mitään moralisoitavaa. Siinäkin mielessä tämä näytelmä on tervetullut lisä keskusteluun herkästä ja henkilökohtaisesta aiheesta.
Haluton Teatteri Toivossa (Telakkakatu 6) vielä to 20.4. sekä pe 5. ja la 6.5. klo 19. Kesto noin 1 h, ei väliaikaa. Peruslippu 25 e, alennuslippu 17,50 e, Tue Toivoa -lippu 30 e, TEME-lippu 10 e. Lisätiedot Teatteri Toivon verkkosivuilta. Muut Teatteri Toivo -aiheiset kirjoitukset Kulttuurikuurissa: kokemus Deittileikeistä ja arvio Ender’s Game -näytelmästä.
Olin katsomassa pe 7.4. esityksen. Näytelmän ensi-ilta oli la 25.2.2017. Kiitos Toivolle kutsusta näytökseen ja vapaalipusta! Kirjoituksen pääkuvassa Mira Salmela, kuvaaja: Toni Ahola.
Esitystiedot:
Näyttelijät:
Mira Salmela
Laura Auvinen
Joona Tuoriniemi
Pia Vallenius
Työryhmä:
Ohjaus ja käsikirjoitus: Sara Salmenmäki
Apulaisohjaaja: Niina Markkanen
Koreografi: Ville Haikola
Konsepti: Sara Salmenmäki, Laura Pohjola
Lavastus: Niina Markkanen, Juuso Liukkonen, Aapo Kosonen
Näyttämömestari: Viivi Holm
Puvustus: Riikka Kruus
Puvustusassistentit: Niina Markkanen, Pinja Norrlin
Maskeeraus: Isa Koskelainen
Musiikki ja äänisuunnittelu: Henri Toivanen
Äänimies: Viivi Holm
Valosuunnittelu: Arttu Korpela
Valomies: Juho Kemppainen
Juliste- ja promokuvat: Toni Ahola
Flyer- ja promokuvat: Arttu Korpela
Graafikko: Aapo Kosonen
Tuottaja: Juuso Liukkonen
Markkinointi ja tiedotus: Maria Antinkaapo
Tuotantoassistentit: Aapo Kosonen, Katariina Kontturi
Tuotanto: Teatteri Toivo
Teemabiisin solistit: Judit Kyyhkynen, Nita Keränen, Laura Auvinen, Mira Salmela, Pia Vallenius
Naistenlehtien ja nettipalstojen naisäänet: Kristiina Tuoriniemi, Kukka Almgren, Judit Kyyhkynen, Nita Keränen, Viivi Holm, Niina Markkanen
KULTTUURIKUURI 