Hei hei, mukavuusalue! Hei hei, suomalainen jähmeys! Teatteri Toivon Deittileikeissä joutui ainakin tämä ensikertalainen heittäytymään kauas totutusta. Heti aluksi piti liikkua silmät kiinni, itsekseen ja hitaasti musiikkia kuunnellen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että voi ei. Nolotti. Tietokonetyö tuntui jumittaneen kropan rautakangeksi, eikä pää taipunut improvisointiin. Lopputulos: Heiluin hieman ja vilkuilin välillä salaa muita. Pian kuitenkin tajusin, ettei kukaan tuijota ketään, ja onnistuin rentoutumaan edes vähän.
Loppuiltakaan ei päästänyt tottumatonta helpolla. Ennen kuin paneudun illan sisältöön tarkemmin, on kuitenkin syytä kertoa lyhyesti, mistä oikein on kyse. Helsingissä Telakkarannassa sijaitseva Teatteri Toivo järjestää joka toinen kuukausi Teatterileikit, joka toinen taas Deittileikit. Molempien ohjelmassa on muun muassa kontakti-improvisaatiota, liikeharjoitteita ja ryhmäleikkejä. Deittileikkeihin voi tulla joko aktiivisesti hakemaan seuraa tai ihan vain pitämään hauskaa. Leikki-iltojen välillä ei ilmeisesti ole suuria eroavaisuuksia.
Yleensä paikalla on kuulemma ollut enemmän muitakin kuin toivolaisia. Tällä kertaa meitä ”ulkopuolisia” oli vain kolme, mistä voinee syyttää myös viettelevästi paistanutta kevätaurinkoa. Olo oli kuitenkin nopeasti kumman kotoisa. Jää rikottiin liikkumalla, ja vaivaannuttavat esittelykierrokset jätettiin väliin.
Illan teemana olivat ainakin tunteet, tunnetilat, aito oleminen ja toisen kohtaaminen.
Illan teemana olivat ainakin tunteet, tunnetilat, aito oleminen ja toisen kohtaaminen. Näitä tutkailtiin luovan liikkein keinoin erilaisten musiikkikappaleiden tahdissa. Vapaavalintaiset parit vaihtuivat tiiviiseen tahtiin. Alkulämpöä haettiin muun muassa yrittämällä läpsäistä toista takapuolelle. Kuulostaa oudolta, mutta on myös pirun hauskaa ja tehokasta! Tätä seuranneissa harjoitteissa puolestaan välillä toinen johti molempien liikkeitä, välillä taas molemmat ottivat impulsseja toisiltaan. Toista ihmistä sai mennä niin lähelle kuin uskalsi, toki toisen suostumuksella.
Yllätyin siitä, miten luontevalta fyysinen läheisyys tuntui jopa joidenkin entuudestaan täysin vieraiden ihmisten kanssa. Oli kiehtovaa mutta myös varsin hämmentävää tulkita kehollisin keinoin erilaisia tunteita. Äidinrakkaudesta tuli yllättäen kovin intiimiä, ja valtavan riemun ilmaiseminen naurattaa edelleen.
Välillä pidettiin pieni tauko ja sitten jatkettiin jälleen. Pääsimme ihan konkreettisestikin leikkimään muun muassa improleikkiä, jossa susi jahtasi lammasta ja molemmilla oli vuorotellen jokin tunnetila, kuten pakokauhu tai palava rakkaus. Yhdessä vaiheessa puolestaan osa porukasta vetäytyi katsomoon seuraamaan, kun kaksi osallistujaa kerrallaan näytteli pieniä kohtauksia, joissa arkiseen tapahtumaan yhdistyi yllättävä tunne. Esimerkiksi kaipaus ja kassajono kirvoitti nauruja, samaten rakkaus ja vaipanvaihto.
Illan aikana pääsi myös muun muassa kokeilemaan crowd surfingia eli liitelyä yläilmoissa muiden kannattamana ja toisaalta taas makoilemaan lattialla mahallaan, kun muut kuljettivat kehoa pitkin niin norsuja, hiiriä, maanjäristystä kuin aaltoja. Ilta päättyi pitkiin, viipyileviin halauksiin.
Tilassa ei ole peilejä, mikä vapauttaa osaltaan liiasta itsekriittisyydestä.
Toivossa on lämmin ja yhteisöllinen ilmapiiri, johon teatteriporukan ulkopuolinenkin pääsi helposti mukaan. Minulle Deittileikit tarjosivat jotain paljon suurempaa kuin mitä osasin odottaa, nimittäin kokemuksen varauksettomasta hyväksynnästä ja aidosta kohtaamisesta. Tilassa ei ole peilejä, mikä vapauttaa osaltaan liiasta itsekriittisyydestä. Sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ei ole väliä, eikä esiintymistaitoja tai muuta vastaavaa tarvita.
Ilta tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja itsensä voittamista, varsinkin jos ei ole koskaan aiemmin tehnyt mitään vastaavaa. Huomasin myös nopeasti, että leikkiessä tulee kuuma ja jopa hiki. Osallistujia ei siis turhaan kehoteta pukeutumaan mukaviin vaatteisiin, mutta voiko olla hauskempaa tapaa liikkua?
Edes tuttujen saati entuudestaan tuntemattomien ihmisten fyysinen koskettaminen ei taida olla Suomessa monille kovin luontevaa. Kosketettavana olemiseen ja koskettamiseen tottumattomille Deittileikit voikin olla alkuun pieni sokki. Toisaalta ainakin huhtikuun Deittileikeissä kaikki kunnioittivat toisen rajoja. Jokainen saa myös aina itse määritellä, mihin lähtee mukaan, vaikka kieltäytyminen toki saattaa vaatia hieman rohkeutta. Minusta jokainen kosketus tuntui arvostavalta ja mukavalta.
Varsinkin sinkuilla halipula on turhan usein jatkuva seuralainen. Kiltti kosketus on kuitenkin ihmiselle elintärkeää, kuten muun muassa Helsingin Sanomissa on hiljattain kirjoitettu.
Illan päätteeksi olo oli rentoutuneempi kuin aikoihin. Keho tuntui keveältä, mieli myös. Kaikki huolet olivat kaikonneet. Suosittelen Teatteri- ja Deittileikkejä etenkin heille, joilla tuntuu olevan kravatti välillä turhan kireällä tai vanne kiristää päätä. Jos uskaltaa lähteä rohkeasti mukaan, heittää ennakkoluulot nurkkaan ja heittäytyä hassuttelemaan, saa illasta paljon irti. Minä ainakin innostuin niin, että ehdottomasti osallistun leikkeihin jatkossakin, jos vain ajankohta millään sopii kalenteriin.
Kevään viimeiset Teatterileikit ti 24.5. klo 18.30–21.00 Teatteri Toivossa (Telakkakatu 6). Peruslippu 16,50 e, alennuslippu 11,50 e. Ikäraja 18 vuotta. Lisätiedot vaikkapa Teatterileikkien tapahtumasivulta. Tsekkaa lisäksi Toivon kotisivut, Facebook-sivut ja Instagram-tili. Toivossa pääsee toki myös katsomaan teatteria, ohjelmistosta tietoa edellä mainituilla sivuilla. Kävin syksyllä 2014 katsomassa Ender’s Game -näytelmän Toivossa, blogikirjoitus täällä.
Lämmin kiitos Teatteri Toivolle ilmaislipusta tapahtumaan! Kävin Deittileikeissä ti 19. huhtikuuta. Tämän kirjoituksen pääkuva aiemmalta leikkikerralta. Deittileikeissä voi päästä liitelemään yläilmoihin. Kuvaaja: Toni Ahola.
KULTTUURIKUURI 