Oopperamaallikon arvio: kaunis ja tyylikäs visuaalinen ilme lumoaa uudessa Jevgeni Oneginissa

Aina välillä sitä päätyy kulttuuribloggaajana totaalisen ulos mukavuusalueeltaan. Ooppera on minulle yhä sellainen taiteenlaji, jonka hienouksiin olen ehtinyt tutustua korkeintaan pintapuolisesti. Siksi vähän hirvittääkin kirjoittaa arviota Marco Arturo Marellin uudesta Jevgeni Onegin -tuotannosta, joka sai maaliskuussa ensi-iltansa Helsingissä Kansallisoopperassa. Pidin kyllä teoksesta, mutta jotenkin on ollut vaikeuksia summata mietteitäni siitä.

Jevgeni Oneginin tarina perustuu Aleksandr Puškinin samannimiseen runoteokseen. Juoni on varsin yksinkertainen: Tatjana rakastuu Oneginiin, Onegin ei ole kiinnostunut. Olga ja Lenski taas ovat yhdessä, mutta heidän yhteinen elonsa loppuu kaksintaisteluun Oneginin kanssa. Vuosia myöhemmin asetelma pyörähtää jälleen uudenlaiseksi: Onegin palaa takaisin maisemiin ja on kiinnostunut Tatjanasta, mutta Tatjana on avioitunut Greminin kanssa. Teoksen keskiössä on siis tavalla tai toisella saavuttamaton rakkaus, tuo ikuisesti taiteilijoita inspiroiva aihe.

7331-Jevgeni Onegin_17-03-08_166AA
Tatjana (Olesya Golovneva) ja Jevgeni Onegin (Josef Wagner). Kuva: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Pjotr Tšaikovskin vivahteikas ja herkkä musiikki maalaa kuvaa kaipuusta, ja Oneginin tuska välittyy lavalta yleisöön hyvin. Nautin kuitenkin ehkä eniten teoksen pelkistetyn kauniista ja tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä, josta saanee ainakin jonkinlaisen käsityksen katsomalla alla olevan Kansallisoopperan videon. Vinoon asetettu lattia tuo hahmot hyvin esiin riippumatta siitä, missäpäin he ovat. Myös lavastus ja valaistus ovat ohjaaja Marellin käsialaa, ja ne sopivatkin saumattomasti yhteen tarinan ja musiikin kanssa.

Eniten Jevgeni Oneginista saanevat irti oopperalauluun jo perehtyneet katsojat ja Tšaikovskin ystävät. Itseäni alkoi suorastaan harmittaa, kun asiantuntemukseni ei riitä punnitsemaan, miten laulajat onnistuivat. Minun korviini kaikki kuulosti siltä kuin pitääkin. Kansallisoopperalta on lupa odottaa laatua, ja sitä on jälleen tarjolla varmasti vähintään koko rahan edestä. Erityisen hienoina mieleeni jäivät näyttävät joukkokohtaukset. Toisaalta teoksen visuaalisesti upeimmat hetket taisivat olla kuitenkin niitä, kun lavalle astui vain yksi tai kaksi hahmoa, jotka dramaattinen valo piirsi upeasti esiin. Sitä oikein tunsi kuulaan kirkkaat päivät ja toisaalta hyisen, kaipuun täyttämän talven lumisateineen.

Ainakin malttamattomille oopperan ensikertalaisille suosittelisin silti ehkä jotakin toista teosta ennemmin kuin tätä, sillä pitkiä lauluosuuksia on aika monta eikä niiden aikana juurikaan tapahdu muuta. Juoni tosin on sen verran yksinkertainen, että siinä pysyy helposti mukana. Tämä on jälleen niitä teoksia, jotka toisaalta vaativat rauhoittumista ja toisaalta tuovat sitä. Minusta on aina ihanaa uppoutua Oopperatalon juhlavaan tunnelmaan.

7329-Jevgeni Onegin_17-03-09_029AA
Olga (Niina Keitel) ja Tatjana (Elena Stikhina). Kuva: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Kansallisbaletissa sai vuonna 2014 ensi-iltansa myös John Crankon Onegin-baletti, jota on sen jälkeen esitetty useaan eri otteeseen. Baletti on saanut kovasti kehuja koskettavuudestaan, ja siksi haluaisin sen vielä jonakin päivänä nähdä. The Metropolitan Operan versiota Jevgeni Oneginista on puolestaan pian mahdollista katsoa Suomessa valkokankaalta. Finnkino järjestää Helsingissä kolme oopperanäytöstä, joista ensimmäinen on suora lähetys Lontoosta lauantaina 22. huhtikuuta. Lisätietoja saa Finnkinon sivuilta.

Joko tässä on liikaa Oneginia vai juuri sopivasti? Mitä mieltä te lukijat olette? Sellainenkin vinkki vielä kulttuurinnälkäisille, että joitakin Kansallisbaletin ja -oopperan teoksia on nykyään mahdollista katsoa internetistä tallenteina maksutta! Suosittelen erityisesti verkkopalveluun juuri tullutta Seitsemän veljestä -balettia, johon ihastuin jo sen ensimmäisellä esityskierroksella reilut kolme vuotta sitten. Seitsemän veljestä nähtiin Oopperatalon lavalla jälleen tänä keväänä. Jos ja kun uusintakierroksia tulee, niin käykäähän katsomassa myös livenä.

Jevgeni Onegin Suomen Kansallisoopperassa vielä 5.5. asti. Liput 15129 e. Kokonaiskesto noin kolme tuntia. Kattavasti lisätietoja ja liput Kansallisoopperan sivuilta. Seitsemän veljestä -baletti puolestaan on nähtävänä oopperan ja baletin yhteisessä Stage24-verkkopalvelussa.

Kävin katsomassa Jevgeni Oneginin sen ensi-illassa pe 17.3.2017. Kiitokset Kansallisoopperalle lipusta esitykseen! Tämän blogikirjoituksen pääkuvan kuvaaja: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera.

Ohjaus, lavastus & valaistus Marco Arturo Marelli
Musiikinjohto Mikhail Agrest
Puvut Dagmar Niefind

Esiintyjätiedot Kansallisoopperan sivuilta

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s