3D-videoita ja näyttelijäntyötä: Kiroilevat Mannerheim ja hevonen odottavat maailmanrauhaa vuosikymmenestä toiseen

Tämän blogin alkuaikoina istuin katsomossa ajoittain epätoivon valtaamana, kun tuntui, etten ymmärtänyt näkemääni saati osaisi kirjoittaa siitä. Sittemmin olen oppinut suhtautumaan rauhallisemmin siihen, jos en tajua. Taidolle tuli käyttöä hiljattain käyttöä teatteriesityksessä Varjot syvenevät – komedia Mannerheimista ja hevosesta.

Uutta tekniikkaa teatteriin tuovan PSF-kollektiivin ja KokoTeatterin yhteistuotanto sai ensi-iltansa Helsingissä KokoTeatterin tiloissa syyskuun lopussa. Tämä esitys on niitä, joista kannattaa lukea jo etukäteen kuvaus, jos haluaa saada katselukokemuksesta mahdollisimman paljon irti.

Itse olin toiminut toisin, eli lukaissut kuvauksen useita viikkoja aiemmin ja silloinkin hyvin pikaisesti. Kestikin hetken aikaa ennen kuin pääsin kärryille siitä, mitä oikein katson. Lavalla on kaksi hahmoa, jotka ovat ainakin nimetysti marsalkka Mannerheim (ei kaivanne esittelyjä) ja hänen uskollinen ratsunsa. Mannerheim kirjoittelee päiväkirjaansa, suunnittelee kartan pisteitä uuteen järjestykseen sekä koettaa rakentaa ja toivoa maailmanrauhaakin – ja juttelee hevoselle, joka toki vastaa myös takaisin. Kaksikon taivalta seurataan vuodesta 1944 meidän päiviimme asti.

Sesa Lehto tekee vahvan ja iskevän roolin hevosena. Jarkko Pajusen Mannerheim taas jää ehkä hieman turhankin jäyhäksi ja henkilöhahmona hevosta ohuemmaksi. Molemmat ovat kuitenkin vahvasti läsnä lavalla. Puvustus on sopivan vähäeleistä mutta tukee hienosti hahmoja. Lehto piiloutuu välillä hevosen pään sisään, mutta on kehonkielen, ilmeiden ja äännähdysten ansiosta uskottavasti hevonen myös kasvot paljaina.

KokoTeatterin verkkosivuilla Varjot syvenevät -esitystä kuvataan muun muassa kokonaistaideteokseksi, jossa on tärkeä rooli näyttelijätyön lisäksi 3D-videosuunnittelulla, animaatioilla ja äänisuunnittelulla. Näiden avulla luodaan erilaisia tiloja ja tunnelmia.

Videotekniikan käyttö jakoi vahvasti minun ja avecini mielipiteet kahdelle eri laidalle. Avecini ei videoista pitänyt, minusta ne taas ovat hienoja ja sopivat esitykseen erinomaisesti. Erityisen upeilta näyttävät kolmiulotteisuutta tuovat heijastukset. Mieluusti näkisin tällaista paljon lisää! On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, miten tekniikkaa ruvetaan jatkossa hyödyntämään erilaisissa esityksissä, sillä uskon 3D:n yleistyvän lähivuosina.

Esityksen työryhmä on pieni: Pajunen on myös käsikirjoittanut näytelmän. Ohjaus sekä videosuunnittelu puolestaan ovat Miko Jaakkolan, ja äänisuunnittelun on hoitanut Juha Tuisku. Esityksessä kuultavat eri aikakausien hitit ovat sopivan tunnistettavia ja käyvät yllättävän hyvin yhteen.

Loppupuolella kaikkeen alkaa tulla lisää tolkkua, ehkä liikaakin. Esitys saa jopa turhan alleviivaavan selityksen ja merkityksen viimeisten kymmenen minuutin aikana. Pureksittavaakin toki jää. Miksi juuri Mannerheim ja hänen hevosensa? Mannerheim-kohuhan käytiin jo muutama vuosi sitten. Katsojan tulkinnalle jää paljon tilaa varsinkin yksittäisissä kohtauksissa. Esityksen pääsanoma on toki (onneksi?) tätä selvempi. Veikkaan, että tämä on silti niitä esityksiä, jotka aukeavat eri tavoin eri sukupolvien katsojille.

Muutamat erittäin osuvat vuorosanat tuovat hymyn huulille, mutta mikään kepeä komedia tämä ei ole. Joidenkin tutkimusten mukaan maailma ei tosin ole ikinä ollut yhtä rauhallinen kuin nyt, mikä tuntuu hieman ristiriitaiselta esitystä katsoessa. Itse myös mietin välillä sitä, miten paljon väkivaltaa ja valtavia ongelmia on yhä edelleen. Välillä tuntuu, ettei ihmiskunta ole oppinut edes vuosituhansien aikana mitään. Sai Varjot syvenevät myös vilkaisemaan peiliin ja miettimään taas, mitä itse on tehnyt paremman maailman eteen.

Pisteitä esitykselle tulee myös sen napakasta kestosta. Tunti on juuri sopiva mitta. Sillä vältytään niin tyhjäkäynniltä kuin kiireen tunnultakin. Tällainen lyhyehkö teos mahtuu myös lähes iltaan kuin iltaan. Loppuilta jääkin sopivasti vapaaksi vaikka illalliselle, jonka aikana luulisi riittävän keskusteltavaa vaikkapa siitä, kuolivatko Mannerheim ja hevonen oikeastaan missään vaiheessa ja mistä tässä kaikessa – niin elämässä kuin teatterissa – nyt oikeastaan on ylipäätään kyse.

Mitä mieltä te lukijat olette uuden tekniikan käytöstä teatterissa? Ovatko esimerkiksi 3D-videot teistä tervetullut lisä, vai suhtaudutteko niihin varauksella? Entä onko Mannerheim jo liian käsitelty hahmo suomalaisessa teatterissa vai juuri sopivan tuttu?

Varjot syvenevät – komedia Mannerheimista ja hevosesta KokoTeatterissa (Hämeentie 3) 29.10.2016 asti. Peruslippu 27,50 e; opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja varusmiehet 19,50 e. Kesto noin 1 tunti. Lisätiedot ja kuvaus esityksestä KokoTeatterin kotisivuilla. Lue lisää PSF-kollektiivista kollektiivin kotisivuilta. Lue myös aikaisemmasta käynnistäni KokoTeatterissa keväällä 2016, jolloin näin Henriikka Tavin runoihin perustuvan monitaiteisen esityksen Toivo.

Kävimme katsomassa Varjot syvenevät -esityksen sen ensi-illassa pe 30.9.2016. Kiitos vapaalipuista! Tämän kirjoituksen pääkuva: Jarkko Pajusen Mannerheimin ja Sesa Lehdon hevosen matkaa seurataan vuodesta 1944 meidän päiviimme asti. Kuinka käy maailmanrauhan? Kuva: Miko Jaakkola.