Nuori Anna Liisa kantaa synkkää salaisuutta, sillä hän on sekavassa tilassa tappanut vastasyntyneen lapsensa. Vuosia on mennyt, mutta teko vainoaa häntä yhä. Lähipiiri ei aavista tästä mitään. Omien vanhempiensa edessä hän on nuoruuden elämäniloa pulppuava, kiltti ihannetytär, joka valmistautuu menemään naimisiin kaikin puolin kunnollisen miehen kanssa. Salaisuuden pitäminen alkaa käydä pian mahdottomaksi, kun paikalle saapuu yhä Anna Liisan haluava, nuoruuden rakastettu Johannes. Vain Johannes ja tämän äiti tietävät Anna Liisan epätoivoisesta teosta. Tunnelma tihenee, kun käy selväksi, ettei Johannes aio vain katsoa vierestä Anna Liisan naimisiinmenoa.
Tämä Minna Canthin klassikkonäytelmä Anna Liisa nähdään nyt uutena versiona Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. Dramaturgia ja ohjaus ovat Heini Tolan. Tolan versio Anna Liisasta on sopivan riisuttu ja raikas. Tunnelma ja tunteet ovat intensiivisiä, ilma sähköinen. Näyttelijävalinnat ovat onnistuneet erinomaisesti. Helmi-Leena Nummela eläytyy nimirooliin joka solullaan ja laulaa niin, ettei kylmiltä väreiltä voi välttyä. Nummelalla on todella kaunis lauluääni. Myös Kai Backström (Mikko), Paavo Kerosuo (Johannes), Karoliina Kudjoi (Anna Liisan äiti), Jukka Pitkänen (isä) ja Petriikka Pohjanheimo (Husso) näyttelevät vahvasti Avoimien Ovien paljastavassa ja intiimissä teatteritilassa.
Koko työryhmä onnistuu vaikeassa tehtävässä: esitys yhdistää muun muassa sekopäisen hauskat ja toisaalta taas myös sananmukaisesti kuolemanvakavat kohtaukset eheäksi kokonaisuudeksi. Juoni on riittävän yksinkertainen, eikä missään sorruta ylimääräiseen kikkailuun. Esitystä rytmittävät musiikkinumerotkaan eivät tunnu yhtään irrallisilta, vaan päinvastoin kuljettavat kertomusta eteenpäin.
Tarina ja näyttelijä saavat kaipaamansa tilaa, kun kaikki ylimääräinen on jätetty pois. Katsoja saa rauhassa ajatella ja pohdiskella isoja teemoja, kuten rakkautta, omistushalua, syyllisyyttä, sovitusta ja kulissien takana elämistä. Pitääkö taipua olemaan niin kuin muut odottavat vai niin kuin itse haluaa? Mitä itselleen ja muille voi antaa anteeksi? Miten päästä eteenpäin rankkojen kokemusten jälkeen? Kestääkö rakkaus totuuden?
Kokonaisuus viehättää raikkaudellaan. Eleettömän tyylikkään lavastuksen symboliikka on virkistävän selkeää: on kahlehtivia ketjuja ja jonkin sortin kaislikkoa. Myös puvustus osuu nappiin ja tukee hahmoja. Toisaalta asut liittävät henkilöt nykyaikaan, toisaalta ne ovat minusta riittävän ajattomia. Erityisesti hipsteri-Mikko hieman hymyilyttää. Toki hahmot on vedetty niin asuillaan kuin näyttelemisellä karikatyyrimaisiksi, mutta tässä näytelmässä ratkaisu toimii. Samaten toimii muuten myös näyttelijöiden välinen kemia.
Klassikko ei ole vanhentunut yhtään. Canthin aikainen kielikin taipuu hyvin näyttelijöiltä. Päähenkilö Anna Liisaan on helppo samaistua. Aika moni meistä pelännee jollain tapaa paljastuvansa erilaiseksi kuin muut ovat kuvitelleet, vaikka salaisuudet ovat harvoin yhtä valtavia kuin Anna Liisalla.
Avoimien Ovien Anna Liisa loppuu hienoon, tunnelmalliseen ja voimauttavaan kohtaukseen. Esityksen jälkeen voi lähteä hyvillä mielin jakamaan mieleen pulpahtaneita ajatuksia vaikkapa kaverin kanssa.
Anna Liisa Teatteri Avoimissa Ovissa (Erottajankatu 5) 13.12.2016 asti. Liput alkaen 22–47 / 20–45 / 12–37 e. Kesto noin 1 h 45 min, 1 väliaika. Lisätiedot Avoimien Ovien verkkosivuilta. Tämän blogikirjoituksen pääkuvassa Jukka Pitkänen, Kai Bäckström, Helmi-Leena Nummela ja Petriikka Pohjanheimo; kuva: Mikko Mäntyniemi.
Kävin avecin kanssa katsomassa ennakkonäytöksen ke 13.9. Kiitokset Avoimille Oville vapaalipuista esitykseen!
KULTTUURIKUURI 