Improvisaatioteatteri on yksi teatterin osa-alue, joka on jäänyt minulle aivan liian tuntemattomaksi. Nyt on tätäkin aukkoa sivistyksessä paikattu. Lyhyesti tämän kirjoituksen voisi summata seuraavaan sanaan: suosittelen. Vähän pidemmästi: menkää katsomaan improa. On todella kiehtovaa päästä seuraamaan, miten näyttelijät rakentavat yhteistyössä esityksen, joka saattaa hetkellä millä hyvänsä lähteä uuteen, yllättävään suuntaan.
Ja sitten se pisin versio kirjoituksesta, olkaa hyvät:
Improvisaatioteatteri on siis teatteria, jossa ei ole käsikirjoitusta. Esityksen aihepiiri toki on jotenkin tiedossa, mutta muuten näyttelijät, muusikot ja mahdollisesti myös valosuunnittelijat toimivat siten, miten mieleen pälkähtää. Inspiraatiota ja ideoita he saavat paitsi toisiltaan, myös yleisöltä. Esitys siis luodaan vuorovaikutteisesti paikan päällä, ja siinä piileekin sen suurin viehätys.

Olen lähiviikkojen aikana nähnyt Helsingissä kahden eri improryhmän kaksi hyvin erilaista esitystä. Jo vuodesta 1990 toiminut Stella Polaris lienee nimeltä tuttu monille. Sen riveissä improaa monia tunnettuja näyttelijöitä, kuten Jussi Vatanen, Outi Mäenpää, Sari Siikander ja Sari Havas. Yhteensä Stella Polarikseen kuuluu sen verkkosivujen mukaan 16 näyttelijää, neljä muusikkoa, kolme valaistusalan ammattilaista ja tuottaja. Ryhmä tarttuu aiheeseen toisensa perään, ja lavalla oleva kokoonpano vaihtelee illoittain.
Näin avecini kanssa Kaapelitehtaalla esityksen Stella tekee rikoksen, jossa näyttelijät rakensivat mielenkiintoisen ja eheän koko illan rikostarinan. Synkkään alamaailman sijoittuvasta stoorista ei puuttunut mielenkiintoisia henkilöhahmoja, hurjia käänteitä, juonimista eikä ruumiita. Katsomossa pääsi nauramaan tuon tuostakin, väliin oikein makeastikin.
Lavalla oli viisi näyttelijää, eli Annika Poijärvi, Elina Stirkkinen, Pihla Penttinen, Tobias Zilliacus ja Mikko Penttilä, sekä muusikko Jouni Kannisto. Minun ja avecini suosikiksi nousi hulvattomasti eläytynyt Mikko Penttilä, mutta muut tekivät myös hienoa työtä siirtyessään vauhdikkaasti hahmoista ja tilanteista toisiin.

Niin ikään helsinkiläinen improvisaatioteatteri Riskiryhmä puolestaan on perustettu vuonna 2008, mutta senkin kokoonpano on vaihdellut vuosien varrella. Ryhmään kuuluu tällä hetkellä 13 ammattinäyttelijää ja kaksi ammattimuusikkoa. Heistäkään kaikki eivät suinkaan ole samalla kertaa lavalla, vaan näyttelijäjoukko ja muusikko vaihtelevat esityksittäin. Tänä syksynä Riskiryhmä esittää Teatteri Jurkassa sosiaaliseen mediaan ja ylipäätään elämänmenon digitalisoitumiseen tarttuvaa esitystä Snap – Leipää ja sirkushuveja. Kyytiä saavat Twitter, Facebook, Tinder ja muut vastaavat.
Meidän iltanamme Jurkassa esiintyivät Elina Aalto, Ushma Karnani, Tommi Rantamäki ja muusikko Tuomas Hautala. Esitys oli varsin vuorovaikutteinen, kuten aiheeseen sopii. Yleisö sai antaa ideoita esimerkiksi tulevaisuuden keksinnöistä ja virikkeitä improkohtauksiin. Tämä nykymenon kritisointi ja parodiointi ei vain enää ole ehkä aiheista freesein, ja jäin kaipaamaan jotain selkeästi päräyttävää ja oikein omaperäisiä oivalluksia. Nauramaan toki pääsi jälleen. Monet kohtauksista olivat tragikoomisia, ja kirvoittivat erinäisiä ajatuksia mieleen. Esityksen rakenne oli myös hyvin suunniteltu: siihen sisältyi muun muassa nopeita livetwiittauksia mutta myös muutama vähän pidempi osio, joissa rakennettiin lyhyehköjä näytelmiä eheine juonineen.
Lopuksi vielä vinkki niin sinkkulukijoille kuin parisuhteellisillekin: improvisaatioteatteri sopii mainiosti treffi-illan ohjelmaksi sekä toisiinsa pikkuhiljaa tutustuville että pitkään yhdessä kulkeneille. Tunnelma oli molemmissa esityksissä mukavan rento ja lämmin, ja yhdessä nauraminen yhdistää. Ylipäätään impro on minusta parasta hyvässä seurassa, oli kyse sitten ystävistä, kavereista kuin vähän romanttisemmistakin tuttavuuksista.
Millaisia kokemuksia teillä lukijoilla on improteatterista?
Snap – Leipää ja sirkushuveja Teatteri Jurkassa 17.12.2016. Peruslippu 29 e, opiskelijat ja työttömät 15 e. Lisätiedot Jurkan kotisivuilta ja Riskiryhmän kotisivuilta. Stella Polariksen esitykset ovat päättyneet tältä syksyltä. Tiedot Stella Polariksen tulevista esityksistä tulevat Stella Polariksen kotisivuille.
Kiitoksia Stella Polarikselle ja Teatteri Jurkalle vapaalipuista! Näin Stella tekee rikoksen -esityksen 21. lokakuuta ja Snapin 19. marraskuuta. Kirjoituksen pääkuvassa etualalla Rosanna Kemppi ja Tommi Rantamäki ja taka-alalla Elina Aalto Snapissa, kuva: Marko Mäkinen.
Minä kävin myös katsomassa Snapin ja pidin näyttelijöistä, he hoitivat homman hienosti, mutta kuten sinä olisin kaivannut jotain terävämpää tai uudempaa otetta aiheeseen tai ainakin kokonaisvaltaisemmin. Stella Polarista en ole vieläkään nähnyt missään, pitäisi!
TykkääTykkää
Kiitos kommentista. 🙂 Stella Polaris on ihan kyllä ihan ehdoton! Toivottavasti keväällä nähdään Stella rakastuu -esityksiä, joita oli ainakin nyt syksyllä. Lemmen kiemurat kuulostavat herkulliselta improaiheelta. 😀
TykkääTykkää
Mukava että kirjoitit improsta! Itsekin sitä harrastaneena voin sanoa että on hieno taiteen- ja viihteenlaji kyseessä. Harmi kyllä Stella Polaris on vieläkin mullakin kokematta huolimatta vahvoista suosituksista eri puolilta. Pitänee korjata tämä tilanne nopsaan.
TykkääTykkää
Hei Eero, kiitos kommentista! Tuo taiteen ja viihteen laji summaakin aika hyvin impron idean. Mulla ainakin syttyi halu nähdä vielä paljon lisää. 🙂
TykkääTykkää