Näyttely: Maailman ihanin tyttö toi kyyneleet silmiin

Kävin hiljattain katsomassa näyttelyn, josta en selvinnyt kuivin silmin pois. Maailman ihanin tyttö -valokuvaprojekti on jo 15-vuotias, minkä kunniaksi Vantaan taidemuseo on omistanut sille tilansa Myyrmäessä. Mikä parasta: näyttely on täysin ilmainen.

Maailman ihanin tyttö on monelle varmasti jo tuttu. Kyseessä on siis valokuvaaja ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen voimauttavan valokuvauksen projekti, jonka hän on toteuttanut kymmenen lastenkodissa kasvaneen tytön kanssa. Savolainen on kuvannut tyttöjä upeissa luonnonmaisemissa ympäri Suomea useana eri vuotena.

Voimauttava valokuva puolestaan on Savolaisen kehittämä menetelmä, jossa ideana on vastavuoroisuus. Kuvattava saa itse päättää, miten haluaa tulla nähdyksi. Tytöille onkin ommeltu upeita asuja, ja kuvaaja on kulkenut heidän kanssaan huikeisiin maisemiin, kuten lumen keskelle erämaahan tai auringon kultaamaan kaislikkoon.

Maailman ihanin tyttö on osoittautunut suosituksi myös Vantaalla. Kuva: Meri Liukkonen

Tämä taustatiedoista. Maailman ihanin tyttö -näyttely on kiertänyt menestyksekkäästi maailmaa ja päätynyt nyt siis Vantaalle, vieläpä yllättävän runsaana. Aina tuntuu jostakin kulman takaa aukeavan lisää katsottavaa ja koettavaa.

Heti sisäänkäynnin lähellä kävijöitä virittelee tunnelmaan Pia Långin taidegrafiikka. Projektista on tehty myös kirja, ja Lång suunnitteli siihen jokaiselle tytölle oman visuaalisen ilmeen. Hänen työnsä ovat koskettavan upeita ja persoonallisia, ja ne sopivat valokuvien seuraksi saumattomasti.

Pääosassa näyttelyssä ovat kuitenkin valokuvasarjat, tyttöjen kertomukset kuvauksista sekä aidot kuvausmekot. Saatoin olla tavallista herkemmällä päällä, mutta kuvista ja tarinoista monet toivat vääjäämättä kyyneleet silmiin. Kuvat ovat lumoavia, taianomaisia ja täynnä symboliikkaa. Suomen luonto näyttäytyy niissä uskomattoman upeana ja tytöt maailman ihanimpina, samanaikaisesti niin alkukantaisen vahvoina kuin äärimmäisen herkkinä. Varsinkin katseisiin ja kehon asentoihin tiivistyy valtava määrä tunteita.

Jenna Pystö vuonna 2000. Kuva: Jenna Pystö ja Miina Savolainen

Tuntui lohdulliselta ajatella, miten tytöt ovat saaneet kuvauksesta elämyksiä sekä mahdollisuuden nähdä itsensä ja tulla nähdyksi hyväksyvin silmin. Jotain projektin laajuudesta kertoo se, että esittelytekstin mukaan kuvausvuosiin sisältyy 70 000 filmiruutua, jotka kaikki ovat tytöillä paperikuvina. Kuvista vain pieni osa on siis päätynyt julkisiksi.

Museovieras pääsee myös katsomaan lyhyen dokumentin, jossa yksi kuvatuista tytöistä, Tiina Siitonen, kertoo elämästään. Dokumentti on nähtävissä myös Ylen Elävässä arkistossa. Voin vain toivoa, että Siitosella on kaikki hyvin. Dokumentti avaa tavallaan muidenkin tyttöjen tarinoita lisää kertomalla yhden esimerkin siitä, millaisista syistä lapsi saattaa päätyä lastenkotiin.

Kuvina ja teksteinä näyttelyssä on esillä puolestaan Miina Savolaisen tuore tv-ohjelma Valokuvan voimaa, jossa voimauttavan valokuvan menetelmää hyödynnetään perhesuhteiden parantamisessa. En ole sarjaa vielä ehtinyt katsoa, mutta se on onneksi tarjolla Yle Areenassa vielä noin vuoden ajan.

Minulle näyttelystä vinkkasi muuten alun perin eräs tuttuni. Hän kävi museossa 6- ja 8-vuotiaiden tyttäriensä kera jo muutama kuukausi sitten. Sain luvan jakaa heidänkin kokemuksensa blogin lukijoiden kanssa.

Tuttuni tyttäret saivat kuulemma tulkita kuvia itse ja valita suosikkinsa. Molemmat miettivät paljon sitä, että kuvien tytöt olivat ihan tavallisia erilaisine taustoineen, mutta silti prinsessoja. 6-vuotiasta hieman pelottivat jylhät kalliot ja synkät luontotaustat, mutta kuvien tytöt ihanine prinsessamekkoineen veivät kuitenkin huomion niistä.

Molemmat miettivät paljon sitä, että kuvien tytöt olivat ihan tavallisia erilaisine taustoineen, mutta silti prinsessoja.

8-vuotias puolestaan kirjoitti vieraskirjaan muun muassa näin: ”Se tyttö, joka istuu purossa ja se, joka seisoo puun sisällä ja kaikki maisemat. Nyt mä ymmärrän, miksi äiti sanoo, että kaikki tytöt ovat prinsessoja. Kuvat näyttävät kaikki piirteet, olot ja miltä siitä tytöstä tuntuu. ––”

Kuvien sanoma tuntuu siis aukeavan yllättävän nuorille! Perheenäidin mukaan hänen tyttärensä oli selvästi huomannut, että esimerkiksi purossa istuminen tai puunrungon sisässä oleminen kuvailee tunteita ja oloja.

Tuttuni kiitteli myös sitä, että panostus näyttelyyn näkyi. Hän pitää projektia ylipäätään loistavana. Itse olin myös yllättynyt siitä, miten museotila oli saatu luotua tunnelmaltaan niin hyvin aiheeseen sopivaksi. Taustamusiikkia olisin tosin miettinyt uudelleen, samoin sijoittanut dokumentin johonkin rauhallisempaan tilaan.

Joka tapauksessa minulle tarttui mukaan myös konkreettista kotiin vietävää. Näyttelyssä on niin selailtavana kuin myynnissä Maailman ihanin tyttö -kirjoja. Olin nähnyt palkitun kirjan useaan kertaan eri messuilla, mutta vasta nyt ostin sen. Onnistuinpa vielä löytämään teoksen, jonka alkua koristaa Miina Savolaisen lämminhenkinen ja viisas omistuskirjoitus kultaisella tussilla taiteiltuna.

Kirja on satumaisen lumoava. Aion uppoutua siihen ajan kanssa ja ajatuksella. Aion lainata sitä myös lohduksi ystävilleni, kun joku heistä sattuu kaipaamaan pientä rohkaisua päiväänsä ja vahvistusta siihen, että riittää sellaisenaan. Teos löysi jo paikkansa olohuoneen tason päältä. Muistuttakoon kirja näkyvillä siitä, että jokaisella on oikeus kokea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi!

Suosittelen niin näyttelyä kuin kirjaa lämpimästi etenkin kaikille niille tytöille ja naisille, joiden takaraivossa jäytää joskus pelko siitä, ettei ole hyvä ja riittävä sellaisena kuin on. Kokemus on antoisa varmasti muillekin. Savolaisen monitasoiset kuvat voimaannuttavat paitsi niissä kuvattuja tyttöjä myös kuvia myöhemmin katsovia ihmisiä. Ne vievät syvälle ja lohdulliselle matkalle inhimillisyyteen ja yllättävissäkin paikoissa piilottelevaan kauneuteen.

Maailman ihanin tyttö Vantaan taidemuseossa Myyrmäessä ainakin 19.4.2014 asti, mahdollisesti pidempäänkin. Museo sijaitsee aivan juna-aseman ja kauppakeskus Myyrmannin kupeessa. Avoinna ti, ke ja pe klo 11–18, to klo 13–20 ja la klo 10–16, suljettu su ja ma. Vapaa pääsy. Lisätiedot museon kotisivuilta.

Tämän kirjoituksen pääkuva lienee monille tuttu myös projektista tehdyn kirjan kannesta. Kuvassa Milla Makkonen vuonna 1998. Kuva: Milla Makkonen ja Miina Savolainen. Lue lisää voimauttavasta valokuvasta, Maailman ihanimmasta tytöstä, Miina Savolaisesta ja hänen eri projekteistaan voimauttavan valokuvan kotisivuilta. Projektista Ylen Elävässä arkistossa: dokumentti Tiina Siitosesta ja Inhimillisen tekijän jakso Maailman ihanimmat tytöt. Valokuvan voimaa -sarja nähtävissä Yle Areenassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s