Häpeäkseni joudun myöntämään, että olen käynyt baletissa vain kerran. Se kerta olikin mieleenpainuva kokemus. Kävin nimittäin pari viikkoa sitten katsomassa Kansallisbaletin tanssitun kertomuksen Seitsemän veljestä. Mikä elämys! Mitään kovin perinteistä balettia tämä ei tainnut olla, mutta pyörivät ne piruetit silti.
Aleksis Kiven klassikkoteoksen pohjalta laadittu esitys hurmasi minut täysin. Uskalsin odottaa paljon, sillä näin kertomuksesta pienen makupalan jo Taiteiden yössä. Odotukseni ylittyivät. Orkesterin soittama musiikki oli vaikuttavaa ja monipuolista, varsinkin metsäkohtausten lavastus huikea ja esiintyjien vaatteetkin hienoja.
Eniten ihastutti kuitenkin tanssi: en voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka mahdottoman upeita ja taitavia tanssijoita lavalla olikaan ja miten taianomaisiin liikkeisiin äärimmilleen harjoitettu ihmiskeho pystyy.
Koreografiakin oli hieno! Teoksen lopussa olisin mielelläni nähnyt tosin jotain säväyttävämpää ja dramaattisempaa. Nyt tuli vähän sellainen olo, että näytös loppui hieman kesken.
Alun perin tämä Marjo Kuuselan luoma Seitsemän veljestä sai ensi-iltansa jo vuonna 1980, ja sitä esitettiin Kansallisbaletin ohjelmistossa Aleksanterin teatterissa peräti seitsemän vuoden ajan. Sen jälkeen Kuusela on luonut siitä uuden version vuonna 1992. Nyt veljekset hyppäsivät taas kerralla 2010-luvulle esityksen kolmannessa versiossa.
Jos ja kun teos tulee lavalle vielä uudestaan, joko nykymuodossaan tai päivitettynä, en voi kuin kehottaa menemään katsomaan sen. Katsomossa sai nauttia ja nauraa. Erityisesti mieleen jäivät veljesten matka keinuvine kananpäineen sekä tietysti hurja kohtaus, jossa Viertolan härät saivat veljeksiltä kyytiä. Virkistävän erilainen ratkaisu oli se, että härkinä tanssivat naiset.
Aleksis Kiven alkuperäisteos on muuten tämän syksyn lukulistallani opinnoissani. Olen lukenut sen lukiossa kymmenisen vuotta sitten ja muistan pitäneeni siitä silloin paljon. Kivellä oli selkeästi mainio huumorintaju ja kyky luoda eläviä kirjallisia hahmoja.
Kansallisbaletin Seitsemän veljestä puolestaan tavoitti hienosti Kiven romaanin hengen ja puhalsi siihen upeasti uutta ainesta. Ostin kaverini kanssa halvat opiskelijaliput aivan salin takaosasta. Kymmenen euron paikaksi näkymät olivat mainiot. Jos tanssijoita haluaa tarkastella lähietäisyydeltä, kannattaa tietysti maksaa enemmän.
Nyt balettivauhtiin päästyäni haluaisin nähdä H. C. Andersenin satuun pohjautuvan Lumikuningattaren. Kyseinen baletti on jälleen huippusuosittu: liput on myyty loppuun kaikkiin tämän vuoden näytöksiin ja osaan ensi keväästäkin. Tammikuussa olisi kuitenkin vielä tilaa nopeimmille.
Seitsemän veljestä -tanssiteosta esitettiin Kansallisbaletissa syyskuussa. Lisätiedot täältä. Tämän kirjoituksen pääkuvassa Linda Haakana, Nikolas Koskivirta, Tuukka Piitulainen ja Jani Talo. Kuva: Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.
KULTTUURIKUURI 