Näin viime viikolla näytelmän, jota voisin suositella varauksetta lähes kaikille. Erityisen mielelläni lähettäisin katsomoon kansanedustajat, kunnallispoliitikot ja muut päättäjät, joiden käsissä mielenterveyshoito Suomessa on. Kansallisteatterin koskettava uutuus, Pysy hengissä vielä tämä päivä, on vaikuttava ja vakuuttava kuvaus siitä, miten heitteille ihminen Suomessa helposti jää, jos sairastuu henkisesti.
Näytelmän ensimmäinen näytös menee suoraan katsojan ihon alle. Jessica Grabowsky on todella luonteva nuorena Annana, jonka elämä kaventuu yllättäen neljän seinän sisään paniikkikohtauksien ja masennuksen takia. Äiti (Harriet Abrahamsson) ei ensin huomaa mitään, yrittää sitten kannustaa lempeästi tytärtään ja joutuu lopulta kamppailemaan, jotta tämä pelastuisi.
Seuraa pyöritystä lääkekarusellissa, pitkiä käytäviä ja kiireisiä lääkäreitä, mutta myös ystävyyttä, välittämistä ja rakkautta. Sairaalassa Annan elämään astuu loppuunpalanut sairaanhoitaja (Kirsti Kuosmanen). Hän yrittää epätoivoisesti muuttaa järjetöntä hoitojärjestelmää ja sinnitellä avioliitossaan, joka on törmännyt puhumattomuuden muuriin. Toinen tärkeä tuttavuus on hoitorutiinit jo tunteva potilastoveri, jota esittää onnistuneesti Harri Nousiainen.
Toisessa näytöksessä tapahtumat saavat lukuisia yllättäviä käänteitä. Samalla näytelmä muuttuu liiankin farssimaiseksi ja alun herkkyys ja uskottavuus kärsivät. Annan loppupuheenvuoro on kuitenkin koskettava. Minulle se toi kyyneleet silmiin. Esityksen aikana en muutenkaan ollut ainoa, joka joutui pidättelemään itkua.
Onneksi näytelmässä on mukana kuitenkin myös huumoria ja keventäviä kohtauksia, joille ei voi olla nauramatta. Hahmot ovat kovin herkullisia. Esitys nostaa paljon mielenkiintoisia kysymyksiä esiin: Missä hulluuden raja lopulta meneekään? Mitä jos – tai oikeastaan kun – järjestelmä on täysin järjetön? Miksi mieleltään sairastunut on hullu, mutta syöpään sairastunut sairastaa syöpää eikä ole syöpä?
Tekijät ovat muun muassa haastatelleet psykiatrisia sairaanhoitajia sekä osaa työpaja Leikkiväessä olleista nuorista mielenterveyskuntoutujista. Se näkyy, sillä monet tapahtumat tuntuvat karusti todellisilta. Näytelmä myös onnistuu lunastamaan lupauksensa ja ravistelemaan mielenterveysongelmiin liittyviä tabuja ja ennakkoluuloja. Ainakin itsemurhan tehneiden läheisille teos voi kuitenkin olla yksinkertaisesti liian rankkaa katsottavaa.
Pysy hengissä vielä tämä päivä -näytelmän kaikki esitykset ovat nyt loppuunmyytyjä. Toivon, että esityksiä tulee vielä lisää: tilausta selvästi olisi.
Mielenterveysasioita muuten käsittelee toinenkin, vielä yllättävämpi taho: tiedekeskus Heureka. Siellä aukeaa lauantaina 12. lokakuuta toiminnallinen näyttely Heureka tulee hulluksi. Pakko nähdä! Tulen varmasti kirjoittamaan Kulttuurikuuriin tästä, jahka ehdin näyttelyn kokea. Näyttely lupailee muun muassa tietoa siitä, miten mielenterveyden häiriöihin on suhtauduttu ennen ja nyt, miltä ne tuntuvat ja miten omasta mielenterveydestä ja mielen hyvinvoinnista voi pitää huolta.
Tämän kirjoituksen otsikkoa ei ole muuten tarkoitettu millään tavalla loukkaavaksi. Mielestäni se sopii tästä näytelmästä ja näyttelystä kirjoittamiseen, sillä kummankaan ote aiheeseen ei ole pohjimmiltaan synkkä, vaikka molemmat vakavissaan ovatkin.
Heureka tulee hulluksi -näyttely tiedekeskus Heurekassa 12.10.2013–21.9.2014. Lisätiedot täällä.
Pysy hengissä vielä tämä päivä Kansallisteatterissa nyt. Kantaesitys Omapohjassa 13. syyskuuta, muuten esityksiä lokakuun loppuun asti. Esitykset ovat ainakin tätä kirjoittaessani loppuunmyytyjä. Lisätiedot täällä. Tämän kirjoituksen pääkuvassa Harri Nousiainen, Jessica Grabowsky ja Seppo Pääkkönen. Kuva: Jouko Siro / Kansallisteatteri.
KULTTUURIKUURI 