Tällä kertaa Kulttuurikuuri käy elokuvissa. Pääosassa ei kuitenkaan ole itse elokuva, vaan sen esittävä teatteri. Kävin ensimmäistä kertaa todella moneen vuoteen kotipaikkakuntani Vantaan pikkuteatterissa, Tikkurilassa sijaitsevassa Bio Grandissa.
Paikka herättää paljon muistoja. Siellä olen muun muassa katsonut ensimmäisen James Bondini, itkenyt Titanicin uppoamista ja pelännyt Jurassic Parkin dinosauruksia. Olikin hätkähdyttävää nähdä nyt Leonardo Di Caprio uutuuselokuvan trailerissa jo varsin elämää nähneen näköisenä. Minä kun muistan hänet edelleen parhaiten 1990-luvulta, Titanicin siloposkisena Jackina.
Samaan aikaan kuin Leo (ja ehkä joku muukin) on aikuistunut, ovat pienet, itsenäiset elokuvateatterit käyneet pääkaupunkiseudulla hyvin vähiin. Äkkiseltään minulle tulee Bio Grandin lisäksi mieleen vain espoolainen Kino Tapiola, jonka toiminta on ollut moneen kertaan vaakalaudalla. Ilahduinkin huomatessani nyt Kino Tapiolan verkkosivuilta, että toiminta on saatu elvytettyä ja tilat kunnostettua hienoiksi. 1950-lukulainen rakennus oli jo itsessään säilyttämisen arvoinen.
Bio Grand puolestaan avasi ovensa Tikkurilan keskustassa vuonna 1939, eli yli 70 vuotta sitten! Sen nykyiset toimitilat Grandin kulmassa juhlivat ensi vuonna jo kolmekymppisiään. Monelle alueella asuvalle ne ovat varmasti tuttu maamerkki hohtavine neon-valoineen ja elokuvajulisteineen.
Elokuvateatterin aula ei ole mielestäni hurjasti muuttunut vuosien varrella. Se on edelleen pieni, sympaattinen, persoonallinen ja tunnelmallinen ja virittää mielen leffavaihteelle. Tilat ovat hyvin siistit ja kivan näköiset vessoja myöten.
Entä mitäpä olisi leffateatteri ilman popcornin tuoksua? Niin suolaista kuin makeaa naposteltavaa on myynnissä moneen makuun. Irtokarkkeja ei tosin tainnut olla, mutta erilaisia valmiita namipusseja toki. Itse olin joulun jäljiltä sen verran makeasti syönyt, ettei tullut liiemmin herkkuhyllyjä tutkailtua.
Salissa on 184 paikkaa, ja penkit ovat hyvin mukavat. Penkkien edessä on pienet esiin taitettavat pöydät, joille saa kätevästi asetettua naposteltavat ja juoman. Polvella ne naposteltavat saa tosin myös helposti vahingossa kipattua nurin lattialle. Pientä miinusta antaisin myös siitä, että penkkirivistöt laskevat aika loivasti, joten edessä istuvan pää saattaa olla huonolla tuurilla hieman tiellä. Toisaalta sama vaiva on monessa muussakin leffateatterissa.
Sali uudistettiin kymmenisen vuotta sitten, jolloin sinne asennettiin uudet istuimet ja sen akustiikkaa parannettiin. Toki sen jälkeenkin on tapahtunut kaikenlaista. Tekniikkaa on uusittu viimeksi nyt joulukuussa, kun valkokankaaksi vaihdettiin ”huippumoderni mikroperforoitu Perlux Digital -kangas”. Minulle se ei sano yhtikäs mitään, mutta Bio Grandin Facebook-sivuilla sen luvataan tarjoavan entistä kirkkaampia ja värikylläisempiä elokuvia.
Itse olin niin äänen- kuin kuvanlaatuun hyvin tyytyväinen, mutta taidan olla aika helppo asiakas. Grand tuntuu kuitenkin panostavan paljon myös vaativien katsojien tarpeiden täyttämiseen ja päivittävän tekniikkaansa ahkerasti. Olisiko se sille jopa yksi elinehdoista? Bio Grandin netti- ja Facebook-sivuilta voi muuten lukea tekniikasta paljon lisää, kuten myös koko paikan erilaisista vaiheista vuosien varrella.
Verkosta löysin myös Ylen uutisen, jonka mukaan digitointi on pelastanut pienet elokuvateatterit. Sen ansiosta ne saavat nykyään elokuvat ensi-iltaan yhtä nopeasti kuin isommatkin leffateatterit, toisin kuin filmikelojen aikakaudella.
Jäin miettimään sitä, kuinka tärkeää leffateattereille on investoida 3D-tekniikkaan. Yhä useampi elokuva tulee levitykseen myös 3D:nä , ja katsojille se alkaa olla varsin peruskauraa. Niin myös minulle. Kävin Bio Grandissa katsomassa 3D-version leffasta Hobitti – Smaugin autioittama maa. Erikoisrillit tuntuivat aluksi painavilta ja epämukavilta, mutta niihin tottui nopeasti. 3D-elämys oli vähintään samaa luokkaa kuin muissakin teattereissa, joissa olen käynyt.
Itse elokuvastakin pidin paljon. Ensimmäinen Hobitti-leffa oli minusta hienoinen pettymys ja ajoittain jopa pitkäveteinen. Tämä toinen taas kirvoitti muutamaan kertaan kunnon naurut ja piti muutenkin tehokkaasti otteessaan alusta loppuun. Paras kohtaus oli ehdottomasti kääpiöiden extreme-koskenlasku. Oli myös hauska tavata vanhoja tuttuja Sormusten herra -trilogiasta, ja olihan se lohikäärmekin komeasti tehty. Enempää en sitten paljastakaan, jotten tule kertoneeksi liikaa juonesta. Valkokankaalla näkyy kuitenkin erinomaisesti myös se, että tähän elokuvaan on palanut tuhoton tukku dollareita. Hienoa jälkeä!
Oli siis kaikin puolin antoisa elokuvailta. Bio Grandia suosittelen erityisesti persoonallisuutta ja pieniä yrityksiä suosiville. Paikka sopii niin lapsille kuin aikuisille ja tarjoaisi hienot puitteet myös tunnelmallisille leffatreffeille. Grandin kulmaan kävelee Tikkurilan asemalta alle kymmenessä minuutissa.
Hobitti – Smaugin autioittama maa elokuvateattereissa nyt. Lue lisää Bio Grandin ohjelmistosta, toiminnasta ja historiasta elokuvateatterin verkkosivuilta. Kino Tapiolan verkkosivut täällä.
KULTTUURIKUURI 