Joulumielelle virittäytyminen vaatii joskus panostusta. Tiistai-iltana suuntasin Kallion kirkkoon etsimään rauhallista oloa ja laulamaan joululauluja yhdessä muiden kanssa.
Ilta oli tarkoitettu nuorille aikuisille, joista suurin osa yleisöstä taisikin koostua. ”Nuori” tietysti on hyvin epämääräinen käsite. Joka tapauksessa penkit olivat melkoisen täynnä, mutta kaikki mahtuivat kuitenkin hyvin istumaan.
Pidin erityisesti illan tunnelmasta. Kuoro ei ikävä kyllä päässyt paikalle, mutta se ei oikeastaan haitannut. Pianisti-esilaulaja hoiti tehtävänsä erinomaisesti, samaten illan seremoniamestarina ollut pappi, joka loi kirkkoon lämpimän tunteen yhteenkuuluvuudesta sekä rennon ja rauhallisen olotilan. Illan rakenne oli suunniteltu hyvin: lauluja laulettiin sopivan rivakkaan tahtiin, ja niiden välissä kuultiin valikoituja jouluaiheisia tekstejä muun muassa murrerunoilija Heli Laaksoselta, kirjailija Mika Waltarilta ja jopa Muumipeikolta.
Illan aikana ehdittiin laulaa 15 kappaletta. Suurin osa niistä oli tuttuja varmaan jo ala-asteen jouluhartauksista lähtien. Kukapa ei olisi koskaan kuullut näitä: Sylvian joululaulu, Tulkoon joulu, Varpunen jouluaamuna, En etsii valtaa loistoa, Sydämeeni joulun teen tai Jouluyö, juhlayö? Osa taas oli hieman uudempia. Yllättävän harva taisi esimerkiksi tuntea kauniin Joululaulun, jonka itse ainakin olen kuullut vain a cappella -yhtye Rajattoman esittämänä.
Ryppyotsaista meno ei ollut missään vaiheessa, harrasta kyllä. Joulukirkkoon-kappaletta varten pappi jakoi väen kahtia keskikäytävän mukaisesti ja pisti laulamaan toisiaan vuorotellen suohon. ”Kello löi jo viisi, lapset herätkää” ja muut sanat raikuivatkin kirkossa poikkeuksellisen lujaa leikkisän kisan kannustamana. Huomasinpa muutaman hymynkin vastapuolella.
Joululaulutilaisuuksia järjestetään tuhansittain Suomessa. Niiden takana on Suomen Lähetysseura, joka on muun muassa painattanut seurakuntien tilaisuuksia varten peräti 750 000 lauluvihkoa. Maksuttomissa tilaisuuksissa on mahdollisuus lahjoittaa rahaa Lähetysseuran ulkomaantyölle. Tämän vuoden lahjoitukset menevät kehitysmaiden vammaisten lasten auttamiseen, eli esimerkiksi terveydenhuollon ja kuntoutuksen järjestämiseen, erityiskoulujen tukemiseen, opettajien kouluttamiseen ja vammaisten oikeuksien edistämiseen.
Illan päätteeksi kuulimme asiasta myös työntekijältä, joka on ollut töissä Afrikassa. Hänen kertomastaan minulle jäi erityisesti mieleen se, että maailmassa peräti joka kymmenes ihminen on jollakin tavalla vammainen. Joka kymmenes! Se on minusta hurjan paljon: kyse on siis verrattain suuren vähemmistön asioista ja oikeuksista.
Tämän vuoden teema muuten näkyi kauniisti myös Lähetysseuran lauluvihkossa. Jouluyö, juhlayön ensimmäinen säkeistö oli merkitty tavallisten sanojen lisäksi viittomakielellä, ja jotkut laulajat uskaltautuivat sitä myös kokeilemaan. Ei ihan yksinkertaista! Samaten vihkossa oli lyhyitä kuvallisia tositarinoita muun muassa siitä, kuinka sokea tyttö on saanut mahdollisuuden oppia lukemaan tai nelivuotias tyttö päässyt satojen kilometrien päähän sairaalaan saamaan hoitoa kampurajalkaansa.
Tapakristittyäkin taisi liikuttaa myös se, miten kauniisti pappi siunasi meidän osallistujien joulunvieton aivan illan lopussa. Ainakin nuorille aikuisille suunnatussa tilaisuudessa oli näköjään aivan turha pelätä, että joku tulisi lyömään Raamatulla päähän. Uskonnollisia monet laulut toki olivat, mutta se on vain luonnollista. Joululaulut kun nyt usein ovat varsin uskonnollisia sattuneesta syystä, ja tilaisuuden kuitenkin järjesti seurakunta kirkossa.
Laulamaan ehtii vielä tänä vuonnakin. Tapahtumia on monia erilaisia, ja niihin menemiseen riittää varmasti se, että itse haluaa mennä. Esimerkiksi erityisesti seksuaalivähemmistöille on kuitenkin lauantaina Kallion kirkossa Sateenkaarikansan kauneimmat joululaulut. Stadin slangista diggaavat taas ilahtuvat varmaan Snygeimmät joulubiisit -tapahtumasta Paavalinkirkossa sunnuntaina. Siellä lauletaan joululauluja niin suomeksi kuin stadiksi.
Kaverini muuten kommentoi Facebookissa osuvasti, että kirkko ottaa vastaan kaikki ihmiset eikä kysele jäsenkorttia ovella. Vaikka olen monista luterilaisen kirkon linjauksista hieman ihmeissäni, on mielestäni hienoa ja ihailtavaa, että kaikki tosiaan ovat aidosti tervetulleita ja että tilaisuudet ovat maksuttomia. Se on juuri sitä henkeä, mitä itse kaipaisin maailmaan lisää. Toki lienee toivottavaa, että kukkaronnyörit aukeavat edes hieman heiltä, jotka tilaisuuksiin osallistuvat. Sitäkään ei silti vaadita, niin kuin ei todistusta kirkollisveron maksamisestakaan.
Hyvää joulumieltä kaikille Kulttuurikuurin lukijoille!
Lisätiedot tilaisuuksista ja Kauneimmista joululauluista muutenkin Kauneimpien joululaulujen omilta kotisivuilta. Sateenkaarikansan kauneimmat joululaulut: lisätiedot täältä. Snygeimmät joulubiisit: lisätiedot täältä.
KULTTUURIKUURI 