Tällä kertaa Kulttuurikuurissa ei vain katsota, vaan osallistutaan koko kehon voimalla. Nyt se on erityisen helppoa kaikille. Helsingissä Kaapelitehtaalla järjestetään perjantaina kaikenikäisille tarkoitettu ilmaistapahtuma, joka lupaa esitellä tanssin koko kirjon. Ohjelma vaikuttaa todella monipuoliselta ja kiinnostavalta! Mukana on muun muassa iki-ihanan Aira Samulinin ryhmä, joka tanssii 1970- ja 1980-luvun diskoa. Muutenkin esiintymässä on niin vanhoja konkareita kuin vasta tanssiuransa aloittaneita. Pikkulavalla puolestaan järjestetään vartin mittaisia pikaopetuksia, joissa pääsee itse kokeilemaan eri lajeja – ja kenties löytämään sen oman.
Sitten vähän asiaa tanssista ylipäätään. Ajauduin maanantaina puolivahingossa katutanssien jatkokurssille. Puolivahingossa siksi, että olin sattumalta paikalla kurssin alkamispäivänä – sekä siksi, ettei ollut lainkaan itsestään selvää, että uskallan mennä sinne. Olen jonkin verran tanssinut katutansseja aiemminkin, mutta arvelin, että jatkotasolla minulta löytyy vain kaksi vasenta jalkaa ja olematon kyky liikkua rytmissä. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut. Ja koska ei ole kyse kilpatanssista tai television tanssikilpailusta, ketään tuskin pudotetaan kurssilta pois, vaikka niitä vasempia jalkoja olisikin kaksi. Tärkeintä lienee se, että on HAUSKAA.
Kulttuuriin tanssi liittyy erottamattomasti. Ihmiset ovat tanssineet tavalla tai toisella vuosituhansien ajan. Tanssiessa oppii huomaamattaan niin musiikista kuin vaikkapa elämänmenosta jossakin maailmankolkassa. Esimerkiksi afrossa eli afrikkalaisessa tanssissa liikkeiden pohjalla on usein jokin arkinen askare, kuten vaikkapa pyykinpesu. Afrikkalaiset ilmeisesti pyykkävät hymyssä suin ja rennosti! Afro on muutenkin mielestäni varsin alkukantaista sanan hyvässä merkityksessä, laajaa ja kokonaisvaltaista. Tärkeää ovat rummut, rytmi ja rentous.
Nyt aloittamallani katutanssikurssilla tanssitaan kuvauksen mukaan hiphopin ja showtanssin sekoitusta, johon voi sekoittua myös muita tyylejä, kuten breakdancea, poppingia, lockingia ja funkia. Hauskalta kuulostaa! Kokonaan uutena harrastuksena taas aloitin jo aiemmin tänä syksynä dancehall queen style -tunnit. Dancehallin naisten tyylissä on paljon varsin provosoivaa, yltiönaisellista liikehdintää, mutta myös erilaisia koko kehon haastavia akrobaattisia temppuja. Olen pitänyt tunneissa erityisesti siitä, että joudun menemään omien rajojeni yli ja haastamaan itseäni. Esimerkiksi kärrynpyöriä en ollut tainnut yläasteen jälkeen kokeillakaan, eikä ole tullut paljoa hengailtua hartiaseisonnassakaan. Nyt olen innostunut treenaamaan niitä molempia tuntien ulkopuolellakin.
Muuten olen viime aikoina tai vuosina ehtinyt kokeilla ainakin erilaisia lattaritunteja, afroa, reggaetonia, dancehall reggaeta, housea, bollywoodia, itämaista tanssia sekä hieman myös lavatansseja ja kansantanssia. Kun oikein pinnistelen, muistan myös tutustuneeni hieman showtanssiin ja johonkin jazzin ja modernin tanssin välimuotoon. Monissa eri tanssilajeissa on muuten samantapaisia tai jopa täysin samoja liikkeitä, jotka vain tehdään kullekin tanssille ominaiseen tapaan. Jopa sormien asennolla voi olla valtava merkitys siihen, miltä jokin liike näyttää!
Viime keväänä opettelin myös eri tanssilajien perustekniikoita tiiviskurssilla. Se oli hyvin mielenkiintoista. Oli hyödyllistä kuulla, mitä kaikkea opettajan vartalossa kannattaa seurata tunnilla. Suuntautuuko liike ylös- vai alaspäin? Joustavatko nilkat myös vai pelkät polvet? Asioiden hahmottamisesta on tosin vielä jonkin verran matkaa siihen, että saa oman kehon toimimaan haluamallaan tavalla. Tanssissa eivät haasteet taida loppua koskaan! Eri tanssilajit tarjoavatkin loistavaa treeniä myös aivoille. Erilaiset rytmit, liikkeet ja musiikki tuovat uusia virikkeitä. Keho saa tervetullutta vaihtelua, kun käy välillä vaikka rennon letkeällä afrotunnilla itämaisen tilalla tai kokeilee katutansseja samban sijaan.
Erityisen ihanaa minusta on se, miten tanssimaailmassa on tilaa hyvin erityyppisille vartaloille. Esimerkiksi dancehallissa on kovasti etua naisellisen rehevästä pepusta (jota minulla ei kyllä ole). Sen sheikkaaminen kun sattuu olemaan paljon näyttävämpää kuin hieman vaatimattomamman kokoisen takamuksen. Itämaisessakin saa tanssijalla olla reippaasti muotoja, afrosta puhumattakaan. Harrastajatasolla muutkin lajit taitavat sopia keholle kuin keholle. Saa olla pitkä tai pätkä, laiha tai lihava tai mitä vain siltä väliltä. Osa lajeista toki vaatii enemmän lihaskuntoa ja hapenottokykyä kuin toiset. Esimerkiksi queen stylessa osa liikkeistä on hyvinkin fyysisiä ja akrobaattisia. Jokainen voi onneksi tehdä niitä omien kykyjensä ja taitojensa mukaan.
Suomalaiset turhan usein arastelevat tanssimista. Jokainen meistä osaa kyllä tanssia omalla tavallaan. Jos ei halua keskittyä tekniikkaan, voi jammailla kotosalla mieluisan musiikin tahtiin tai hakeutua sellaiseen tanssikouluun, jossa tärkeintä on se, että harrastaminen on hauskaa. Edullisia kursseja etsivien kannattaa muuten kartoittaa ainakin paikallisten kansanopistojen tarjonta. Jos ei halua maksaa mitään, voi kotonakin opetella tanssimaan. Esimerkiksi YouTubessa on valtavasti videoita eri tanssilajeista. Englanninkielisiä opetushetkiä voi etsiä vaikkapa lisäämällä tanssilajin perään hakusanan tutorial.
Itse suosittelen kaikille tanssista kiinnostuneille lämpimästi perjantain HOP Helsinkiä. Uskoisin sen tarjoavan hyvät mahdollisuudet löytää tanssilajien laajasta kirjosta se oikea, joka jaksaa kiinnostaa harrastukseksi asti.
HOP Helsinki Merikaapelihallissa 8.11. klo 16–21. Lisätiedot tapahtuman kotisivuilta. Artikkelin pääkuva: Helsinki Dance Company esittää Kaapelitehtaalla otteen teoksesta Tunteet, tunteet. Kuva: Marko Mäkinen.
KULTTUURIKUURI 