Blogeissa on nyt näkynyt vuosikatsauksia kulttuuririennoista. Tässä oma listaukseni esityksistä, jotka nyt syystä tai toisesta päätyivät listalle mieleenpainuvuutensa takia. Mieleenpainuvuuden määrittää mystinen ”se jokin”, joka on eri esityksissä erilainen ja hyvin kokijakohtainen. Päätyisikö joku seuraavista myös sinun listallesi?
Riemastuttavin: Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali oli ehdottomasti tämän vuoden riemastuttavin ja nautittavin kulttuurielämys, jonka muistelu tuo vieläkin todella hyvän mielen. Taiteilija Touko Laaksosen elämästä ja taiteesta kertonut esitys on myös yhteiskunnallisesti tärkeä. Oi että. Tähän voisi latoa kaikki maailman ylistyssanat eikä niitä silti olisi liikaa. Näin musikaalin eturivistä Extempore-kulttuuribloggareiden yhteisellä Turun-matkalla.
Oudoin: Anōnumos kuohutti ja kohahdutti, mutta jätti hyviä jälkikaikuja aivan muista syistä kuin voisi luulla. Erikoinen ja vapauttava kokemus! Hyvänä kakkosena outojen esitysten listalla tulee White Beauty, joka alkoi yhteispohjoismaisena idyllisenä juhlana mutta sai pian yhä hurjempia käänteitä.
Kulttuurikuurissa outo ei suinkaan ole synonyymi millekään negatiiviselle, vaan ennemmin merkki siitä, että jotain todella liikahtaa. Se taas on kulttuurista puhuttaessa positiivinen juttu.
Koskettavin: Teatteri Avoimien Ovien Erottaja 1917–18 on tositapahtumiin perustuva, vahva näytelmä sadan vuoden takaisista tapahtumista Helsingissä. Päähenkilö, nuori piikatyttö Ida Redsven, saapuu suurin odotuksin pääkaupunkiin. Hän rakastuu, mutta tarina saa sisällissodan pyörteissä surullisen lopun. Esitys piirtää mielenkiintoisen ajankuvan ja punoo sulavasti yhteen niin henkilöhistoriaa kuin yhteiskunnallista näkökulmaa. Esitykset jatkuvat keväällä 2018. Nenäliinat mukaan!
Aivan toisella tavalla koskettava puolestaan oli Recover Laboratoryn omalaatuisen kaunis Joy of Spleen, joka sai minut tunniksi lähes meditatiiviseen tilaan Suomenlinnan tunneleissa.
Kolmantena listalle tähän kohtaan nousee ehdottomasti Kansallisbaletin neljän tanssiteoksen kokonaisuus Voima – neljä suomalaista koreografia, josta vahvimmin muistelen edelleen varsinkin Jyrki Karttusen upeaa Valse Tristeä kimaltavan sinisine hahmoineen.
Yllättävin: Metropolia-ammattikorkeakoulussa esitetty immersiivinen näytelmä Joharin ikkuna tarjosi ison elämyksen pieneen hintaan. Ilves-Teatterin Neon Macbeth oli jotain ihan muuta kuin osasin odottaa varsinkaan nimen perusteella. Esityksiä yhdistää nuorten teatterintekijöiden palava into.
Muita poikkeuksellisen hyvin mieleen jääneitä elämyksiä: Suomen ensimmäinen oikein ison kaavan immersiivinen näytelmä 13. tunti vinksahtaneine satumaailmoineen. Katajainen kansa eli monipuolinen taidenäyttely purkutalossa. Suomen hauskin mies Helsingin kaupunginteatterissa. Teatteri Toivon miesaiheinen Mies2017. Helsinki Dance Companyn räväkkä mutta syvällinen Jemina Show. Tikkurilan Teatterin Tyttö ja varis. Ja kun näitä alkaa miettiä, nimiä pulpahteleekin koko ajan lisää mieleen…
Tein Excel-taulukon Kulttuurikuurin vuoden 2017 elämyksistä. Törmäsin jälleen luokittelun vaikeuteen. Monitaiteiset esitykset eivät tunnu istuvan mihinkään selkeään kategoriaan (paitsi ehkä ihan omaansa) eikä esimerkiksi immersiivisen ja osallistavan ero usein ole mitenkään päivänselvä. ”Perinteistä” teatteria olen nähnyt tänä vuonna noin 10 esityksen verran ja immersiivistä/osallistavaa/muuten uudenlaista suunnilleen saman verran. Kolmas yhtä iso esitysryhmä ovat teokset, joihin liittyy tanssi ja musiikki, kuten nykytanssiteokset, baletti ja musikaalit.
Yhteensä olen kokenut tänä vuonna 39 esitystä, ellen ihan väärin laskenut. En laskenut tähän muun muassa Flow-festivaaleja enkä myöskään taidenäyttelyitä (koska ne eivät ole esityksiä; niitä kertyi vuoden aikana neljä). Kulttuurikuurissa on ollut myös kirjoituksia kirjoista, pakopeleistä ja matkoista sekä kulttuurivinkkejä. Lisäksi olen käynyt muun muassa elokuvissa ”vapaa-ajalla” eli niin, etten ole blogannut kokemuksestani. Kulttuurielämysten määrä nousee siis selkeästi yli 50:n, mutta jää silti kauas ahkerimpien kulttuuribloggaajien ihailtavan suurista vuosisaldoista.
Ensi viikolle on suunnitteilla vielä matkapostaus, jossa reissataan aurinkoiseen Montenegroon, joka jäi mieleen paitsi upeista maisemistaan myös karmivista teistään. Kotimaan kulttuuririentoihin palaan viimeistään heti tammikuun alussa. Loput matkapostaukset odottavat myös jo julkaisua luonnoksissa.
Kulttuurivuosi on minusta ollut hieno niin perinteisistä teoksista kuin kokeilevammista esitysmuodoista pitäville. Mikä esitys on jäänyt sinulle erityisesti mieleen? Kommentoi tähän alle tai pistä vaikka sähköpostia suoraan minulle.
Tämän kirjoituksen pääkuva Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalista, kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen.
KULTTUURIKUURI 