Pakopelit 11/?: Kahden pelin Turku-spesiaalissa poistutaan lukitsemattomista huoneista

Tällä kertaa pakopelisarja matkaakin vaihteeksi länteen Extempore-kulttuuriblogistien yhteisreissun myötä. Kävimme testaamassa peräti kaksi eri pakopeliä samanaikaisesti. Bloggaajakollegani, Turun-vahvistuksemme Jaakko Virrankoski naputteli arvion toisesta pelistä omaan blogiinsa. Sen voin heti sanoa, että Turussa pakeneminen oli erilaista kuin Helsingissä.

Alkuun kuitenkin jälleen nämä perinteiset:

*** Tämä on tosielämän pakopeleistä kertovan arviosarjan 11. osa. Lue ensimmäinen osa (Escape Room Helsinki: Dinner Party) ja tietoa peleistä ylipäätään täältä. Lue myös nämä: toinen osa (Labyrinth Games: Internship), kolmas osa (InsideOut Escape Games: Escape from the surprise party), neljäs osa (Escape Room Korjaamo: Apocalypse), viides osa (Room Escape Running Rabbit: Child’s Play), kuudes osa (Amazed Games: Kaksoisagentti X), seitsemäs osa (Room Escape Running Rabbit: Murharyhmä: Kitaristin kuolema), kahdeksas osa (Exite Live Games: Airplane), yhdeksäs osa (Komnata Quest: Pyhän Enkelin linna), kymmenes osa (Truescape: Hannibal) sekä katsaukset pakopeleistä: tammikuussa 2017 julkaistu Suuri pakopelikooste päivitetty listaus Helsingin pakopaikoista ja vinkit pelin valintaan ja joulukuussa 2015 julkaistu Ajankohtaista Helsingin tosielämän pakopeleistä.***

No niin, sitten tähän uuteen arvioon. Firmaksemme valikoitui kätevästi keskustassa, aivan torin lähellä Yliopistonkadulla sijaitseva Clu Tku, ”Turun ensimmäinen ulottuvuuksien välinen etsivätoimisto”. Odotustilat olivat jännittävästi punaisella värillä ja tummalla puulla sisustetut. Peliohjeita kuuntelimme teekupit kädessä. Oli muuten hyvää teetä!

cover_image
Kuva: Clu Tku

Meitä ohjeisti englanniksi Iraklis, yksi Clu Tku:n perustajista. Hän oli hyvin ystävällinen ja avulias. Muissa pelipaikoissa aikataulut ovat usein tiukat, mutta täällä hoputin tiimini jäseniä turhaan valmistautumaan peliin. Irakliksen mukaan paikan perustajille on tärkeää, ettei pelaajille tule sellainen olo, että on kiire jo huoneeseen tai pois.

Kerrostalon toisessa kerroksessa on kolme peliä. Niistä hankalin on kuulemma Pankkikeikka, jonka jätimme tällä kertaa väliin. Oma tiimini päätyi etsimään mayojen aarretta Temppeli-nimisessä pelissä.

Temppeli tuntui vaikeammalta kuin ehkä yksikään aiemmin pelaamani huone. Vihjeitä sai nappia painamalla kirjallisesti diginäytölle, ja vinkit olivat mielestäni ehdottomasti sieltä salaperäisemmästä päästä. Nappia tulikin sitten naputeltua aika tiuhaan varsinkin viimeisten kymmenen minuutin aikana. Tässä huoneessa tosiaan pystyi seuraamaan ajankulua, ja välillä tuli myös muistutus siitä, että hei, nyt on puoli tuntia jäljellä… vartti… viisi minuuttia. Huh. Kun näytössä loisti pelkkiä nollia, oli selvää, ettemme päässeet ajoissa ulos.

Jotain huoneiden vaativuudesta kertovat myös niiden ratkaisuprosentit. Temppelillä prosentti on kaikista huoneista korkein, mutta silti aika matala. Tiimeistä 23 prosenttia on selvittänyt mayojen arvoitukset riittävän ripeästi.

CLU Temple 001
Rekvisiittaa Temppeli-huoneesta. Kuva: Clu Tku

Tällä kertaa arvoituksia ratkomassa oli tosin pienempi porukka kuin yleensä pelatessani: vain minä ja kaksi ensikertalaista. Kokemuksesta tiedän, että niin kunkin pelin idean löytämiseen kuin ylipäätään pakopelien maailmaan sisään pääsemiseen voi mennä hetki. Arvoitukset testasivat minusta erityisesti loogista päättelykykyä ja luovaa ajattelua. Olen aika huono pitämään lukuja päässäni, ja minulle olisikin ollut muutamassa tehtävässä selvää apua ihan vain kynästä ja paperista. Onneksi tiimistä löytyi myös pelaaja, joka osasi sekä päätellä asioita että pitää ratkaisut mielessään.

Aika monta kertaa kohtasin jälleen myös tilanteen, jossa ensimmäinen ajatus arvoituksen ratkettua oli ”niinpä tietenkin, olisihan tämä pitänyt osata ratkaista”. Osa tehtävistä oli sinänsä yksinkertaisia, mutta vaati tavallista avarampaa ajattelua. Tarkkoja havaintoja piti myös osata tehdä.

Pelitilat oli sisustettu varsin toimivasti. Musiikki tai muut äänet olisivat kuitenkin ehdottomasti luoneet tunnelmaa. Nyt viidakossa oli täysin hiljaista lukuun ottamatta satunnaisia ääniä, jotka taisivat kantautua viereisestä pakohuoneesta. Kun kehystarinassa mayojen esine pitää löytää ennen kuin tulivuori purkautuu, voisi se tulivuori olla jotenkin uhkaavana huoneessa. Myös rekvisiittaa olisi minun makuuni saanut olla lisää. Toisaalta monet pitävät siitä, ettei huoneessa ole pelin etenemisen kannalta turhia esineitä.

IMG-20170212-WA0060
Jäljellä olevaa aikaa pystyi seuraamaan kirjan sisään piilotetulta digitaaliselta näytöltä. Ajan alapuolella olevaa nappulaa painamalla sai vihjeitä. Kuva: Extempore-kulttuuriblogit

Clu Tku eroaa muista testaamistani pakopelipaikoista usein eri tavoin. Ensinnäkään huoneita ei lukita. Taustatarinana on nimittäin se, että pelaajat matkustavat ajasta ja paikasta toiseen, mutta voivat palata sieltä hetkeksi nykyajan Turkuun milloin vain, jos tulee vaikka asiaa vessaan. Tällainen ratkaisu varmasti rauhoittaa hermoja, jos jännittää lukkojen taakse joutumista. Normaalistihan huoneesta pääsee toki halutessaan pois milloin vain, mutta samalla peli keskeytyy lopullisesti.

Toiseksi vaikka peliä ei saisi pelattua tunnissa läpi, saa loppuratkaisut halutessaan tietää. Tähän ei ainakaan joka paikassa taida olla mahdollisuutta, sillä usein seuraava tiimi tulee huoneeseen aika nopealla aikataululla. Yksityiskohdat jääköön viidakon temppelin tai etsivä Sherlockin salaisuudeksi.

Tässä vielä tiimikaverieni tunnelmia ja ajatuksia pelin jälkeen:

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä: Aluksi jännitti todella paljon, mutta onneksi sain tiimiini pakopelikonkari-Merin. Vähän kesti ennen kuin tajusin paremmin pelin idean, mutta vihjeiden avulla meillä alkoi sujua jo paremmin. Matemaattiset puuhat jätin suosiolla fiksuimpien tehtäväksi, haha. 😀 Onneksi niitä ei kuitenkaan ollut hirveästi. Summa summarum: pakopeli oli tosi kiva kokemus, joskin tällä kertaa vähän haastava. Menisin ehdottomasti kyllä uudelleen johonkin helpompaan paikkaan, joka sijaitsee Helsingissä.

Lady Dandy: Itselleni kokemus oli myös ensimmäinen mutta kiehtova. Meistä pelejä eniten pelannut Meri kertoi huoneen olleen todennäköisesti vaikein, missä hän on koskaan ollut ja aika hankalalta se tuntuikin. Toisaalta onnistumisen kokemukset olivat sitäkin hienompia. Heräsi into kokea lisää jotain vastaavaa! Olin yllättynyt siitä, kuinka rentouttavaa pakopelin pelaaminen oli, kaikessa intensiivisyydessään! Tuli mieleen, että tämä voisi olla loistava tapa myös tutustua uusiin ihmisiin tai viettää vaikka jotain työpaikan virkistäytymispäivää.

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä: Totta, näitä voisi vielä enemmän mainostaa just esimerkiksi työpaikoille tai polttareihin. Mietin itse asiassa pelin aikana, että kenetköhän ystävistäni voisin saada mukaani seuraavaan pakopeliin!

Lady Dandy: Uskon, että monia voi jännittää pakopeliin meneminen ensi kertaa. Itseäni ainakin hermostutti esimerkiksi se, pääseekö pelistä pois, jos siihen tulee tarve, onko pelitilanne liian stressaava, osaanko edes pelata… Rohkaisisin kokeilemaan, ja pelien järjestäjät ja valvojat myös ohjaavat ja auttavat mielellään!  Pelejä on hyvin erilaisia niin vaikeusasteiltaan kuin teemoiltaan, joten kannattaa selvittää etukäteen, millaiseen paikkaan on menossa.

Kiitos Lady Dandylle ja Tuirelle mukavasta peliseurasta ja kommenteista!

CLU_TKU_20170213_Bloggers_3_Temple
Tiimimme pelin jälkeen. Vasemmalta oikealle: Kulttuurikuurin Meri, Kulttuurielämää Helsingissä -blogin Tuire ja Lady Dandy samaa nimeä kantavasta blogista. Kuva: Extempore-kulttuuriblogit

Helsingissä puolestaan on jälleen ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Amazed on avannut K-18-kauhupeleille omistetun Erottajan toimipisteensä Fear Factoryn, jossa on valittavana kaksi eri peliä. Escape Room Helsingissä taas on auennut kaksi virtuaalipeliä, vau! Kosmos-pelissä pelaaja istuu fyysisesti koko ajan paikoillaan ja lentää virtuaalilaitteiden avulla kaukaiselle avaruusasemalle. Dark Mind –huoneessa pelaajat ovat puolestaan lääkäritiimi, joka yrittää pelastaa siepatun tytön sukeltamalla sieppaajan mieleen. Aikamoinen tarina luvassa siis.

Turusta muuten jäi yksi asia selvittämättä, sillä unohdimme kysyä sitä. Pitänee varmaan pirauttaa ja selvittää, miten ihmeessä Clu Tku oikein pitäisi ääntää. Onneksi Kulttuurikuuri ei ole ainakaan vielä vlogi.

Teiltä lukijoilta toki kuulisin myös mielelläni lisää pelikokemuksia tai sen, kiinnostaisiko kokeilla pakopelejä. Kertokaahan toki kokemuksia myös Suomesta Helsingin ulkopuolelta tai vaikka ulkomailta. Koskaan ei tiedä, minne blogisti reissuillaan eksyy. Entä onko joku teistä pelannut enemmänkin vaikkapa juuri Turussa? Sana on vapaa: pakoon vai ei?

Clu Tku, Yliopistonkatu 23 A, Turku. Helmikuussa 2017 tarjolla kolme peliä: Temppeli, Pankkikeikka ja Baker Street. Lue Extempore-blogisti Jaakko Virrankosken arvio Baker Streetistä. Ryhmän koko huoneesta riippuen 25 tai 25 hlö, ihannekoko 45 hlö. Peliaika 60 min. Hinnat huonekohtaisia: arkisin klo 1016 hinta on 70 e, arkisin klo 17.30 lähtien ja viikonloppuisin 80 e. Opiskelijoille oli ainakin helmikuussa 10 e alennus Clu Tku:n kotisivuilta löytyvällä koodilla. Lisätiedot ja varaukset Clu Tku:n sivuilta. Tsekkaa myös yrityksen Facebook-sivut.

Kävimme testaamassa Temppelin ja Baker Streetin su 12. helmikuuta. Kiitoksia Clu Tku:lle ilmaisesta pelikerrasta! Tämän kirjoituksen pääkuvassa Iraklis kertoo blogistijoukolle peliohjeita. Kuva: Extempore Kulttuuriblogit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s