Kulttuurimatka Turkuun, osa 3/4: Pieni mutta kiinnostava Tom of Finland -näyttely

Kulttuuribloggaajien tie vei Turussa myös Wäinö Aaltosen museossa olevaan näyttelyyn ”Touko Laaksonen – Tom of Finland. Musiikista ja miehistä”. Näyttely toimi herkullisena alkupalana ennen Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalia.

Extempore Kulttuuriblogien bloggaajat kävivät kulttuurimatkalla Turussa helmikuussa 2017.

Eero Tiainen / Allekirjoittanut: Wäinö Aaltosen museo on kyllä arkkitehtonisesti upea, mielestäni käymisen arvoinen jo sinällään. Nyt sieltä löytyy myös pieni Tom of Finland -näyttely. Itselleni näyttely ei ollut niinkään esteettinen kokemus vaan enemmän tietopläjäys ja historiikki Touko Laaksosen elämästä. Mitäs muille jäi käteen Tom-näyttelystä?

Eija / Lady Dandy: Itse olen elänyt jonkinlaisessa Tom of Finland -pimennossa, joten opin näyttelystä paljon. Jotenkin siihen oli tiivistetty hienosti Laaksosen elämäntarinan merkittäviä tapahtumia. Pienuudestaan huolimatta näyttely oli varsin informatiivinen. Ehkä jonkinlainen videomateriaali olisi ollut pikantti lisä…

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari: Joo, videoita olisi voinut olla lisänä. Olen itse nähnyt aiemmin ToF-näyttelyn Turun Logomossa ja käynyt ainakin kahdessa Tomppa-näyttelyssä Helsingissä. Aiemmat näkemäni näyttelyt ovat keskittyneet ennen kaikkea Laaksosen piirustuksiin, ja tämä näyttely taas taustoitti myös Laaksosta ihmisenä ja hänen lähipiiriään. Wäinö Aaltosen museossa olen käynyt muutaman kerran aiemmin, ja se on arkkitehtuurisesti kaunis ja valoisa rakennus.

Erityisen kiinnostavia Musiikista ja miehistä -näyttelyssä olivat valokuvat, kuten Laaksosen lapsuudenperheen potretti kun hän oli vasta pikkupoika. Mustavalkoinen pirttikuva todella toi mieleen sen, miten erilaisesta, 1900-luvun alun siveästä ja säädyllisestä maailmasta Laaksonen on lähtöisin – ja miten suuren harppauksen uuteen hän teki alkaessaan tapailla miehiä yöllä puistoissa ja piirtäessään homopornoa!

Eija ja Touko. Kuva: Elisa Helenius

Eero / Allekirjoittanut: Jäikö kenellekään muulle sellaista oloa että historiikista jäi puuttumaan jotain?

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä: Näyttely oli kyllä hyvä ja mielenkiintoinen, mutta tosiaan vähän pieni ja suppea. Museo on kuitenkin hyvä lisä Tom of Finland -musikaalin kävijöille!

ToF-näyttely on sijoitettu yläkerroksen huoneisiin. Näyttelyn sisällöstä varoitetaan alaikäisiä jo portaiden alussa. Kuva: Eija / Lady Dandy

Susanna Karhapää / Kriitikko salissa: Näyttely oli pieni, mutta kiinnostava. Olisin kuitenkin halunnut sukeltaa Touko Laaksosen elämään hieman syvemmin. Olisin kaivannut näyttelyyn jotain lisää, ehkä enemmän elämäkertainfoa?

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Näyttelyn nimessä on muuten nostettu esiin Laaksosen intohimo ja perehtyneisyys musiikkiin. Hänhän työskenteli 10 vuotta pianistina, vaikka nykyään moni mieltää hänet ”vain” piirtäjäksi. Näyttelyn nimi viittaa oletettavasti myös Tom of Finland -musikaaliin.

Hassua sinänsä, että näyttelyssä musiikki on silti hyvin vähän esillä. Ehkä esillä olisi voinut olla myös nauhoitteita ja kuvia musikaalista. Tai jos olisi valokuvia ja videoita Laaksosesta soittamassa?

Meri / Kulttuurikuuri: Samaa mieltä edellisten kanssa. Laaksosesta olisi mielellään lukenut paljon lisääkin, vaikka oli toisaalta kivaa, että napakan näyttelyn ehti kiertää aika nopeasti. Oli myös hienoa, että näytille oli saatu todella henkilökohtaista materiaalia, kuten otteita Laaksosen kirjeistä. Olisi ollut kiva lukea kuitenkin lisää siitä, miten hän itse koki elämänsä eri vaiheet. Näyttely toimii tiiviinä johdatuksena Laaksosen elämään ja töihin. Koin, että sain musikaalista enemmän irti sen myötä, mitä näyttelyssä opin.

Osa Wäinö Aaltosen museon nimihenkilön töitä esittelevästä näyttelystä. Kuva: Eero Tiainen

Eero / Allekirjoittanut: Muissa WAM:n saleissa oli klassisentyylisiä patsaita ja veistoksia. Itsestäni aika jännä oli Työ ja tulevaisuus -sarja, joka tilattiin eduskuntaan. Veistosten optimismi, tulevaisuudenusko ja idealistisuus asettuivat notkeasti yhteen Tom of Finlandin virheettömien ja “miesten edustavia puolia” korostavien töiden jatkumossa!

Salissa olevien patsaiden sommittelu tuo mieleen initaatiorituaalit, joita yhä tapahtuu joisssakin afrikkalaisheimoissa. Niissä keskelle asetetaan kylän initioitavat naiset. Ja näissä rituaaleissa nuoret miehet sitten kiertävät heitä, kuten nuo patsaat tuolla. En tiedä onko tämä sommittelu sattumaa, tarkoituksellista vaiko vain mun tulkintaa.

Tom of Finlandin iloinen eroottisuus kyllä tarttui, ja huomasin katsovani kaikkea vähän “sillä silmällä”.  Enkä tainnut olla ainut, Meri kun tuli ehdottamaan tätä kuvakulmaa yhteen patsaista:

Wäinö Aaltonen: Usko, Työ ja tulevaisuus -sarja, 1930–32, Eduskuntatalo. Kuva: Eero Tiainen

Meri / Kulttuurikuuri: Minulle jäi museosta sellainen olo, että haluan tutustua siihen lisää paremmalla ajalla. Nythän meillä oli aika kiire syömään ja teatteriin. Jo museon arkkitehtuuri on visiitin väärti.

Patsaista päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, että Suomessa niitä on museoissa turhan vähän esillä. Arjen keskellä veistoksiin taas tulee julkisissa tiloissa kiinnitettyä ihan liian harvoin huomiota. Olikin hauska nähdä esimerkiksi pieniä kubistisia versioita Aleksis Kiven patsaasta, joka lienee monelle tuttu Helsingin Rautatientorilta.

Wäinö Aaltosen museo, Itäinen Rantakatu 38, 20810 Turku. Näyttely Touko Laaksonen – Tom of Finland. Musiikista ja miehistä. on esillä 13.1.–19.3.2017 ja Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata 13.1.–7.5.2017.

Tämän kirjoituksen pääkuvassa kaksi Touko Laaksosen teosta WAMin näyttelystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s