Kaksipäinen vasikka. Tämä luonnonoikku jäi minulle elävästi mieleen Luonnontieteellisestä museosta, kun kävin siellä joskus ala-asteikäisenä. Silloin meidän piti kai piirtää käynnistä kuvia, ja tuo tekemäni lehtinen taitaa yhä olla tallella jossain mökin vintillä.
Lapsuuteni jälkeen Luonnontieteellinen museo on ollut jo pitkään ”käy täällä” -listallani. Toteutin aikeeni viimein helatorstaina.
Visiitti ei lykkääntynyt ainakaan siksi, että museoon olisi vaikea päästä. Päinvastoin: Luonnontieteellinen museo sijaitsee ihanteellisesti aivan eduskuntatalon lähellä. Vanha rakennus on kaunis ja tunnelmallinen ja mielestäni erittäin sopiva nykyiseen käyttötarkoitukseensa.
Museossa on neljä pysyvää näyttelyä ja ajoittain myös vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä kävijä joutuu tosin tyytymään pelkkiin pysyviin näyttelyihin, mutta neljässä kerroksessa riittää kuitenkin ihan mukavasti nähtävää.
Alimman kerroksen näyttelyssä pääsee ihmettelemään erilaisia aitoja luurankoja. Niistä mieleeni jäi erityisesti valtava valas, joka uiskentelee yläilmoissa. Se oli hyvin vaikuttava. Eri eläinten luustoa oli ylipäätään yllättävän mielenkiintoista tutkailla. Esillä on monipuolista sakkia kilpikonnasta kameliin.
Ylemmissä kerroksissa puolestaan tutustutaan ensin maailman luontoon ja sitten Suomen luontoon. Näyttelyt koostuvat hyvin pitkälti täytetyistä eläimistä luoduista kohtauksista, joiden avulla esitellään elämää eri alueilla ja vuodenaikoina.
Hämmästelin erityisesti sitä, miten valtavan paljon erilaisia eläinlajeja onkaan. Vaikka olen käynyt eläintarhoissa, katsonut luontodokumentteja ja ollut muutenkin avoin kaikenlaiselle luontotiedolle, tuli vastaan jatkuvasti sellaisia nimiä, joista en ollut koskaan ennen kuullut.
Asetelmat ovat hyvin eläväisiä, ja niitä oli hauska katsella. Monet niistä eivät ainakaan kaunistele mitään: luonnon kiertokulku ei ole aina kaunista ja somaa, vaan julmaa taistelua elämästä ja kuolemasta.
Kolmannessa kerroksessa puolestaan kuljetaan miljardien vuosien päähän Elämän historia -näyttelyssä. Esittely alkaa aivan elämän alkuhämäristä ja jatkuu viimeisimmän jääkauden loppuvaiheisiin. Tämä oli selkeästi tiedenörtein alue kaikista. Teksteihin perehtyminen vaati enemmän keskittymistä kuin muissa näyttelyissä. Rupesin pohtimaan sitä, kuinka tarkkaan elämän syntyä oikeastaan on koulussa opetettukaan. Kertaus tuli tarpeeseen.
Dinosauruksia tietysti tallusteli luurankoina näyttelyssä. Minusta mielenkiintoisinta oli kuitenkin tutkailla aitoja, käsittämättömän vanhoja mammutin hampaita, jotka oli löydetty Suomesta. Historia alkoi elää aivan uudella tavalla.
Museon ylimmän kerroksen parvella puolestaan valotetaan rakennuksen historiaa valokuvin ja tekstinpätkin. Se kirvoitti minut ja seuralaiseni pohtimaan, kuinka entisaikaan talot on rakennettu kestämään aivan toisin kuin nykyään. Ylhäällä on myös mukava taukopaikka omien eväiden syömiseen.
Luonnontieteellinen museo on todellinen aarreaitta kaikille biologiasta, maantiedosta ja ylipäätään luonnosta innostuneille. Se on Suomen kolmen suosituimman museokohteen joukossa kävijämäärissä mitattuna.
Museo on selvästi suunnattu myös lapsiperheille ja ryhmille, ja tämä näkyi myös kävijöiden ikäjakaumassa helatorstaina. Perheen pienimmille on omia arvoituksiaan ja tehtäviään. Arvelen kuitenkin, että aivan pienistä eläimet saattavat olla hieman liian eläväisiä ja siksi jopa hieman pelottavia.
Kaksipäistä vasikkaa emme ikävä kyllä löytäneet, vaikka kuinka etsimme. Kotona yritin selvittää vasikan vaiheita netin avulla. Luonnontieteellisen museon blogista selvisi, etten ole suinkaan ainoa, jolle lapsuuden museovierailusta on jäänyt mieleen tuo luonnonoikku. Vuonna 2008 vasikka ehti olla tovin kateissakin remontin jäljiltä, mutta löytyi sitten varaston uumenista ja päätyi osaksi museon historiasta kertovaa näyttelyä.
Vuonna 2013 joku muukin oli kaipaillut vasikkaa ja lähettänyt Luonnontieteellisen museon Facebook-sivuille viestin: ”Mihin on kadonnut lapsuuteni SUOSIKKI kaksipäinen vasikka?” Vastauksenkin hän oli saanut. Sen mukaan kaksipäinen vasikka on muuttanut kahvilaan.
Oi voi. Olisi sittenkin pitänyt poiketa sinne. Onneksi kahvilaan pääsee maksutta myöhemminkin. Taidan joutua tarkistamaan, vieläkö vasikka on paikallaan.
Luonnontieteellinen museo, Pohjoinen Rautatiekatu 13. Lisätiedot kotisivuilta ja Facebook-sivuilta. Tämän kirjoituksen pääkuva: Luonnontieteellisen museon parvekkeella kahvittelee nykyään kaksi kirahvia. Tässä kuvassa niitä ei vielä ikävä kyllä ole. Kuva: Luonnontieteellinen keskusmuseo
KULTTUURIKUURI 