Kulttuurikuuri matkustaa: Liftaamalla Puolaan ja takaisin

Menin kesäkuun ensimmäisenä viikkona heittämällä kaikkien mukavuusrajojeni ulkopuolelle ja osallistuin liftauskilpailuun. Ideana oli liftata viikonlopun aikana niin pitkälle kuin pystyy ja tulla maanantaiaamupäivään mennessä takaisin. Päätin parini kanssa lähteä lautalla Tallinnaan ja suunnata sieltä Via Balticaa pitkin Puolaan.

Alkuperäinen kohdekaupunkimme oli turhan kaukana. Ylitimme kuitenkin Puolan rajan ja päädyimme kaupunkiin nimeltä Augustów. Reissusta jäi päällimmäiseksi ihana onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunne. Toisaalta unet jäivät puolivahingossa käsittämättömän vähiin, joten olin kotiin tullessani hyvin väsynyt. Matkan aikana ehdin nähdä kolme minulle uutta valtiota (Latvia, Liettua ja Puola), matkustaa ensimmäistä kertaa rekan kyydissä ja tutustua useisiin uusiin ihmisiin.

Monet asiat yllättivät minut. Ajoimme Liettuan ja Latvian läpi varhain sunnuntaiaamuna. Näin lukemattomia kertoja saman näyn: yhden tai muutaman lehmän pellolla ja ihmisen lypsämässä maitoa käsin. Siinäpä vastakohtaa Suomen jopa satojen lehmien navetoille ja lypsyroboteille! Via Baltican perusteella Baltian maissa on ainakin paljon peltoa ja pieniä kyliä. Ja mäkkäreitä ja hesburgereita. Ruoan hinta oli muuten ainakin Puolassa todella lompakkoystävällinen, vaikka emme mainituissa pikaruokaloissa käyneetkään. Hyvin pienellä budjetilla selvisi vaivatta koko reissun.

IMG_2289
Riikaa. Kuva: Meri Liukkonen

Rajanylitykset sujuivat käsittämättömän sulavasti, sen kun ajoi vain rajan ylitse. On siitä EU:sta ja vapaasta liikkuvuudesta siis ainakin jotain hyötyä. Puolan rajan lähellä hämmästytti rekkojen määrä. Henkilöautoja näkyi vain muutama siellä täällä, rekkoja taas kulki jonossa lukemattomia molempiin suuntiin.

Kaupungeista ehdin perehtyä edes hieman Riikaan. Mielenkiintoinen paikka! Kuljimme raitiovaunulla keskustaan ja kävelimme siellä ympäriinsä. Ranta-alue näytti kauniilta ja kutsuvalta. Osuimme sattumalta myös toisen maailmansodan muistomerkille. Se oli varsin hieno paikka. Riika vaikutti ylipäätään kivalta ja helposti lähestyttävältä kaupungilta, jossa voisi mieluusti viettää muutaman päivän ympäriinsä kävellen.

Muutenkin olisi mukavaa tutustua Baltian maihin paremmin. Maaseutu on kaunista, ja kaupungit ovat sopivan pieniä. Poikkesimme reissullamme Tallinnan ja Riikan lisäksi Tartossa, mutta liiemmin emme ehtineet mitään nähdä. Myös Tallinnassa riittää vielä tuntemattomia paikkoja, vaikka siellä paljon kävelimmekin sunnuntaina.

Liftarille kuitenkin varoitus: jos päädyt kaupungin sisälle, voi hyvään liftauspaikkaan pääseminen olla todella hankalaa. Meidän matkaamme vaikeutti merkittävästi esimerkiksi se, että missään ei ollut linjakarttaa, josta olisi voinut tarkistaa, missä julkisten kulkuvälineiden pysäkit sijaitsevat. Oli vain pysäkkilista, joka ei yksinään kertonut meille yhtään mitään.

IMG_2427
Via Balticaa rekasta nähtynä. Kuva: Meri Liukkonen

Liftaus puolestaan osoittautui paljon olettamaani mukavammaksi ja sujuvammaksi matkustuskeinoksi. Joidenkin kuskien kanssa meillä ei oikein ollut edes yhteistä kieltä, mutta se ei haitannut. Elekielellä ja parini venäjän alkeilla pärjäsi varsin mukavasti.

Yllätyin kuitenkin siitä, että Baltian maissa kovin harva tuntuu puhuvan englantia. Riikassa edes kaupunkipyörien vuokraaja ei puhunut englantia, pikkukaupan myyjistä puhumattakaan. Ihmiset olivat silti ihan ystävällisen oloisia. Varsinkin kaikki kuskit olivat erittäin mukavia ja aidosti kiinnostuneita niin meistä kuin kilpailusta. Kävimme monta mielenkiintoista keskustelua ja pääsimme tutustumaan moneen erilaiseen elämäntyyliin.

Liftareita näkee Suomessa varsin harvoin. Jos kyseinen matkustusmuoto kuitenkin houkuttaa, kannattaa tsekata Liftauswiki. Itse lähtisin reissuun mielelläni uudestaankin kaverin kanssa. Monet toki liftaavat yksin, mutta naisena se ajatus ei tunnu minusta kovin houkuttelevalta. Toisaalta terveellä järjellä pääsee pitkälle. Kannattaa käyttää hetki kuskin jututtamiseen ennen autoon hyppäämistä ja kieltäytyä kyydistä, jos yhtään epäilyttää.

IMG_2638
Tarton joenrantaa. Kuva: Meri Liukkonen

Kilpailun aikana jokaisen parin piti myös kirjoittaa blogia matkastaan. Lisätietoa kisasta, kisaajista ja kisaajien blogeista voit lukea Hitchball 4000 -kilpailun verkkosivuilta. Kisan voittajaa ei ole vielä julistettu. Sen aika lienee kuitenkin ihan lähiviikkoina.

Huomautus: Kaikki tässä julkaistut kuvat ovat blogin pitäjän omaisuutta. Ethän kopioi niitä luvatta, kiitos. Kirjoituksen pääkuvassa olen Riiassa toisen maailmansodan muistomerkin edessä. Hieno paikka!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s