Suomenlinnan kesäteatterissa käyminen on monille jokavuotinen perinne, jonka minäkin taisin aloittaa viimein tänä kesänä. Historiallisen linnakkeen muurien sisällä nähdään nyt Ryhmäteatterin näytelmä Liisa Ihmemaassa – Tyttö, joka aikaan putosi. Kyseessä on ennennäkemätön näyttämöversio, joka perustuu löyhästi Lewis Carrollin teoksiin mutta sekoittaa tarinaan lisäksi paljon muita aineksia.
Esitys käsittelee myös hyvin ajankohtaista teemaa, ilmastonmuutosta. Ihmemaa kärsii Herttakuningattaren yksinvallasta ja luonnonvarojen ryöstöstä. Liisa saa tehtäväkseen pelastaa Ihmemaan ja kukistaa hirmuisen Japperwokin, vaikkei ole varma edes siitä, onko hän se, jota kyseiseen hommaan oikeastaan odotetaan.
Näytelmää kuvaillaan Ryhmäteatterin verkkosivuilla ”henkeäsalpaavaksi steampunk-seikkailuksi”, ja esitys lunasti kyllä tämän mainoslauseen asettamat odotukset.
Näytelmän päämonsteri Japperwokkikaan ei tuottanut pettymystä: sen puhkuma tuli humahti lämpönä katsomoon saakka.
Puvustus, maskeeraus ja lavastus olivat kerrassaan huikeita. Tilaa käytettiin taitavasti, kaninkoloon hyppäämiset ja näyttämölle tulot oli toteutettu erittäin kekseliäästi ja hyvin. Näytelmän päämonsteri Japperwokkikaan ei tuottanut pettymystä: sen puhkuma tuli humahti lämpönä katsomoon saakka.
Anna-Riikka Rajanen on erinomainen valinta päärooliin Liisana eli Alicena. Ilmeet, eleet ja olemus olivat loppuun asti mietittyjä ja hyvin uskottavia. Irvikissa (Mikko Penttilä) ja Ruskea Rusakko (Juha Pulli) taas sanailivat siihen tahtiin, ettei yleisö voinut kuin nauraa. Rusakon riimittely tarttui ja lumosi.
Myös Tittelitom ja Tittelityy (Juha Suihko ja Sanna Warsell) ilahduttivat erinomaisena parivaljakkona, joka toi esitykseen paljon huumoria. Herttajätkä (Eino Heiskanen) puolestaan oli suorastaan hykerryttävä, futuristisen punk-henkinen ilmestys ajatusimureineen ja mörmökki (Aarni Kivinen) varsin vaikuttava ja karmiva susimainen peto.
Sanailu on osin ohjaaja Juha Kukkosen kehittämää. Kielellä leikittely kolahtaa täysillä minuun, ja nautinkin paljon esityksen verbaalisesta taituroinnista. Tilannekomiikka ja sanavääntelyt saivat rehahtamaan aitoon nauruun useaan kertaan. Esimerkiksi ruskean rusakon tarina hymyilyttää edelleen, samaten Irvikissan aivottomuus.
Pölpötys-sanaa tosin toisteltiin lopulta niin tiuhaan, että se alkoi hieman ärsyttää. Lisäksi hahmojen puheesta oli ajoittain vaikea saada selvää, sillä monet puhuivat kovin vauhdikkaaseen tahtiin. Ilmeisesti etenkin takarivissä istuneet katsojat joutuivat höristämään korviaan.
Näyttelijöille täytyy kuitenkin antaa paljon kehuja. Teatterin kovat ammattilaiset vetivät roolinsa upeasti, vaikka osa asuista oli hellepäivänä varmasti tuskallisen kuumia. Mukana oli myös ilma-akrobaatti, jonka esitys jäi vähän irralliseksi vaikka upea olikin.
Pidin siitä, kuinka näytelmässä yhdistyivät kiehtovalla tavalla monenlaiset maailmat, hahmot ja aikakaudet. Ensimmäinen näytös eteni toista ripeämmin, vaikka molempia vaivaisikin ajoittainen tyhjäkäynti.
Esitys on kielletty alle 7-vuotiailta. Itse nostaisin alaikärajaa vielä muutamalla vuodella, sillä esityksessä oli paljon vahvoja hahmoja ja hurjia tapahtumia, jotka saattavat pelottaa alakouluikäisiä. Tämä tietysti riippuu myös lapsesta itsestään. Se, mikä aiheuttaa yhdelle painajaisia, ei hetkauta toista laisinkaan. Minua, aikuista ihmistä, Irvikissa karmi etenkin lähietäisyydeltä, enkä haluaisi törmätä hurjannäköiseen ja -kuuloiseen mörmökkiin teatterin ulkopuolella.
Tämä seikkailu onkin varmasti enemmän satu aikuiseen makuun kuin tarina lapsille. Näytelmän välittämä tärkeä sanoma toki sopii kaikenikäisille: mahdottomuudet ovat mahdollisia, jokainen voi löytää itsestään sisäisen sankari(ttaren)sa ja apua voi pyytää.
Elämyksestä antaisin täydet pisteet. Vanha linnake on upea ja tunnelmallinen paikka teatterille. Vilukissoja varten on karheat ja paksut villahuovat, ja katos suojaa sateelta. Penkeissä ei tosin ole liiemmin harteikkaalle tilaa. Itse myös huomasin valahtavani helposti huonoon asentoon, koska istuin on kovin liukas.
Suomenlinnassa kuluisi varsinkin kauniilla ilmalla helposti koko päivä aamusta iltaan. On museoita, suojaisia käytäviä, upeita maisemia ja paljon kivoja paikkoja vaikka piknikille. Joka kerta saarilla käydessäni ihailen sitä, kuinka pienellä hinnalla pääsee näin kauniiseen ja historialliseen paikkaan.
Suomenlinnan kesäteatterissakin tulen varmasti käymään vielä. Itse asiassa odotan jo innostuneena ensi vuoden näytelmää. Siltä on lupa odottaa paljon.
Liisa Ihmemaassa – Tyttö, joka aikaan putosi Suomenlinnan kesäteatterissa (Hyvän omantunnon linnake, Susisaari) la 30.8. asti. Liput 16–33 euroa. Lisätiedot ja tarkat aikataulut Ryhmäteatterin verkkosivuilta, tunnelmia nähtävissä myös Ryhmäteatterin Facebook-sivuilla.
Tämän kirjoituksen pääkuva: Alice eli Liisa (Anna-Riikka Rajanen) päätyy hurjaan seikkailuun. Kuvassa oikealla hänen äitinsä (Sirja Sauros). Kuva: Johannes Wilenius / Ryhmäteatteri.
KULTTUURIKUURI 