Kulttuurikuuri-blogi sai alkunsa toisessa osoitteessa viime syksynä, kun totesin, että haluaisin harrastaa kulttuuria laajasti ja paikata joitain yleissivistyksessäni ammottavia aukkoja. Kokea jotain uutta, mennä rohkeasti tutun ja totutun ulkopuolelle. Nyt Kulttuurikuuri on päässyt uuteen kotiin, ja blogin kirjoittajana puhkun jo intoa päästä jakamaan tuoreita kokemuksia kanssanne.
Ideanani on nautiskella mielellään viikoittain jokin uusi kulttuurielämys ja raportoida tämän kuurini tuloksia blogiini. Välillä tulee lipsuttua muillekin poluille, mutta kulttuuri laajasti käsitettynä pysyy punaisena lankana läpi kaikkien kirjoitusteni.
En ole millään tavalla ammattimainen kulttuuriarvostelija, ellei kirja-arvioita oteta huomioon. Lupaan jatkossakin tarjota teille lähinnä innostuneen maallikon näkökulmaa kulttuuririentoihin. Esimerkiksi oopperasta en edelleenkään ymmärrä tai tiedä taiteenmuotona mielestäni lähes mitään, mutta tässähän sitä kokemusta karttuu.
Ensimmäinen blogikirjoitukseni sai otsikokseen ”Koskaan ei ole kaduttanut”. Kymmenen kuukautta on kulunut. Edelleenkään en ole kertaakaan katunut sitä, että lähdin johonkin kulttuuririentoon.
Julkisen blogin pitäminen pakottaa minut positiivisesti tekemään arjestani aiempaa värikkäämpää. Suosittelen lämpimästi kaikille saman idean kokeilemista käytännössä, joko blogin kanssa tai ilman. Päätä, millä elämän saralla haluat lisää elämyksiä, ja lähde sitten rohkeasti tekemään ja kokemaan.
Toivoisin myös teiltä lukijoilta vinkkejä siitä, minne minun kannattaisi suunnata. Kävitkö huikeassa taidenäyttelyssä? Vai haluatko lähettää toisen maallikon testaamaan, millainen uutuusooppera tai kokeellinen tanssiteos on? Vapaaehtoinen ihmiskoehenkilö ilmoittautuu palvelukseesi.
Blogissa on pian luvassa ainakin lukuvinkkejä alkuvuoden kirjoista ja minulle tavallista rankemman musiikin ilta. Tuossa yllä olevassa kuvassa muuten ihailen maisemia vesitornissa Hangossa. Tervetuloa mukaan!
KULTTUURIKUURI 