Olen aika monesti sanonut pitäväni kaikesta muusta musiikista paitsi örinähevistä tai muusta kovin ärhäkästä metallista. Ystäväni mies laulaa kuitenkin nimenomaan raskasta musiikkia soittavassa bändissä, joten mielipiteeni kyseisestä genrestä on hieman lieventynyt. Kun keikkakutsu tuli, ei tarvinnut kauaa miettiä.
Keskiviikkona Helsingissä Bar Loosen alakerrassa esiintyi kaksi muutakin yhtyettä. Illan aloitti hyvinkääläinen Von Döbel armottomalla runttauksellaan. Laulaja veti korkealta ja kovaa. Biisien nimet olivat paljon puhuvia, vaikken sanoituksista liiemmin selvää saanutkaan. A Good Day to Die, Pain ja niin edespäin. Kappaleiden aikana ehdin miettiä muun muassa sitä, että rumpalilla tuskin on vaikeuksia pysyä hoikkana, niin vauhdikasta tykitystä koko keikka oli. Esiintyjillä hiki lensi ja tukka samoin, kuten asiaan kuuluukin.
Seuraavana esiintyi helsinkiläinen None Dare Call It Conspiracy, jossa ystäväni mies laulaa. Olen kiistatta jäävi arvioija, mutta kirjoitanpa silti jotain. Pidän paljon laulajan tummasta äänestä, joka ei ikävä kyllä päässyt keskiviikkona Loosessa oikein oikeuksiinsa. Osa N.D.C.I.C.:n kappaleista on hyvinkin melodisia ja saa kylmät väreet pintaan, mutta tällä kertaa tällaisia kappaleita ei juurikaan kuultu. Näin yhtyeen ensimmäisen kerran livenä reilu vuosi sitten, ja mielestäni kehitys on selvää. Rohkeutta on tullut lisää.
Omaa musiikkimakuani lähimmäksi kolahti illan viimeinen esiintyjä, tamperelainen The Cloudycators. Bändi tarjoili aiempia esiintyjiä melodisempia kappaleita, eivätkä sanat jääneet epäselviksi. Ehdottomasti koko illan helpoimmin lähestyttävä yhtye. Voisin helposti kuvitella The Cloudycatorsin kappaleita radiosoittoon raskaampaan musiikkiin erikoistuneelle kanavalle.
Jäin kaipaamaan kaikilta esiintyjiltä järkevämpiä välispiikkejä. Kiroilu ja sisäpiirijutut eivät minuun oikein iske, eikä rock- tai edes metalliuskottavuutta mitata sillä, kuinka monta kertaa mainitsee juovansa kännit. Olisin mielelläni kuullut lisää vaikka biisien taustoista tai bändeistä itsestään.
Keikat alkoivat hieman myöhässä ilmeisesti teknisistä ongelmista johtuen. Tämä johti muutoksiin myös biisivalikoimissa. Ainakin osa kappaleista jäi väliin eikä minkään sortin encoreille ollut aikaa, mikä oli harmi.
Yllätyin siitä, miten hyvin keikoilla lopulta viihdyin. Äänenvoimakkuus oli vähintään riittävää tasoa, siitä kertoivat nukkumaan mennessä soineet korvat. Ainakaan mustassa mekossa en mielestäni erottunut pahasti joukosta alakerrassa, vaikka minulla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä (korvakoruja ei lasketa mukaan) ja lasissa oli koko illan pelkkää soodavettä.
Yläkerrassa levyjä pyöritteli muuten Radio Helsingin Paskalista-dj Ari Peltonen. Musiikki oli teeman mukaista, eli kenties kamalinta kuraa, mitä ikinä olen kuullut. Hauska kontrasti alakerran mättömetallille! Loose on ylipäätään mukava paikka myös ihan vain rentoon istuskeluun kavereiden kanssa.
Kotona tuskin alan heti metallia luukuttamaan. Hyvässä seurassa ja vaikka festareilla ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi en voisi liittyä moshaajien joukkoon.
Bändit esiintyivät Bar Loosessa keskiviikkona 6. elokuuta. Lisätietoa ja linkkejä kappaleisiin Facebook-sivuilla: Von Döbel, None Dare Call It Conspiracy ja The Cloudycators. Paskalista Radio Helsingin taajuudella 98,5 perjantaisin klo 15–16.
Tämän kirjoituksen pääkuvassa Von Döbel. Pahoittelut kuvanlaadusta, oli vain kännykkäkamera käytössä! Kuva: Meri Liukkonen.
KULTTUURIKUURI 