Luen mielelläni kotimaisia romaaneja. Tässä suosikkini vuoden 2014 alkupuoliskolla ilmestyneistä kirjoista. Luin paljon muitakin teoksia, mutta nämä jäivät minulle syystä tai toisesta parhaiten mieleen.
Erikoisin tuttavuus: kotimaista kauhua. Suomessa on kovin vähän kauhukirjailijoita ja vielä vähemmän naisia, jotka kirjoittavat kauhua. Pääsin haastattelemaan espoolaista Mia Vänskää työssäni toimittajana. Luin myös hänen tämän kevään uutuusromaaninsa Valkoinen aura. Viihdyttävä ja paikoin varsin jännittäväkin teos toi vahvasti mieleen Stephen Kingin romaanit. Suosittelen, mutta varauksella: älä lue Vänskän kirjaa illalla yksin, jos olet kovin säikky.
Kevään odotetuin uutuus: Dekkarifani, jos et ole vielä tutustunut Anna Feketeen, nyt on erinomainen aika siihen! Oululainen Kati Hiekkapelto julkaisi viime vuonna esikoisromaaninsa Kolibrin, joka keräsi kriitikoilta paljon kehuja. Teos esitteli maahanmuuttajapoliisi Anna Feketen, joka tutkii väkivaltarikoksia ja kipuilee yksityiselämänsä solmujen kanssa. Kirjassa on myös monia muita mielenkiintoisia hahmoja, joiden tarinalle jäin odottamaan jatkoa hyvin innoissani. Minulle tämän kevään odotetuin kirjauutuus olikin Hiekkapellon toinen romaani Suojattomat, joka jatkoi erinomaisen alun saanutta dekkarisarjaa. Suojattomat ei aivan yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta luin sen silti nopeasti ja odotan jo seuraavaa osaa.
Kaikkien jo kehuma, minustakin hyvä: Neljäntienristeys. Tommi Kinnusen esikoisromaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Odotin siltä ehkä kuitenkin hieman liikaa. Ensimmäiset kritiikit olivat hyvin ylistäviä, ja oma lukukokemukseni jäi niihin nähden vähän laimeaksi. Jostain syystä en tunnetasolla heittäytynyt Kinnusen kerrontaan, vaikka hän rakentaakin taitavasti eri sukupolvista ja aikakausista eheän romaanin.
Vielä huonommin kävi Laura Lähteenmäen romaanille Ikkunat yöhön. Se toi minulle rakenteeltaan ja osin myös aihepiireiltään vahvasti mieleen Neljäntienristeyksen, mikä koitui Lähteenmäen teokselle ehdottomasti tappioksi. Sinänsä mielenkiintoista, että sukuromaanit ovat näin pinnalla juuri nyt.
Yllättäen paras: Alkuvuoden kirjoista ykköseksi nousee ehdottomasti Meri Kuusiston Amerikkalainen. Se esittelee naisen, joka alkaa hoivata amerikkalaista jalkapalloa kuin lasta, ja miehen, joka asuu teltassa talonsa katolla mutta haluaa yhä ylemmäs. Kirja käsittelee erittäin rankkoja aiheita, mutta sisältää runsaasti inhimillistä lämpöä ja vinksahtanutta huumoria. Se kertoo koskettavasti kahden syrjään joutuneen tarinan.
Lue, jos et ole vielä lukenut: Olen viimein lukenut myös Katja Ketun Kätilön ja Sofi Oksasen Puhdistuksen. Molemmat teokset ovat erittäin laadukkaita, rankkoja ja erinomaisen hyvin kirjoitettuja. Ne kannattaa viimeistään nyt lisätä lukulistalle, jos et ole niitä vielä lukenut. Riippumatossa nautiskeltaviksi en tosin niitä suosittele, jos tavoitteena on rentoutua ja ajatella vain mukavia asioita.
Mistä tämän vuoden uutuuksista te lukijat olette muuten pitäneet? Entä olenko ainoa, jota välillä ahdistaa se, että mielenkiintoista luettavaa olisi enemmän kuin ikinä ehtii lukea? Viime aikoina olen entistä useammin jättänyt kirjan tylysti kesken, jos se ei ole vienyt kunnolla mukanaan.
KULTTUURIKUURI 
Minulle kävi samoin Neljäntienristeyksen kanssa. Lähdin lukemaan sitä todella korkein odotuksin. Vain kirjan alkupuoliskoon ihastuin kunnolla.
Tämän vuoden uutuuksista olen pitänyt mm. Anna-Kaari Hakkaraisen Purkaus-romaanista. Jotenkin raikas kirja, joka kuljettaa lukijansa pienelle, karulle islantilaiselle saarelle. Kyrön uusin Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja oli myös ihan hyvä. Vielä kuitenkin odottelen sitä tämän vuoden kirjauutuutta joka vie jalat alta.
TykkääTykkää
Tässäpä kiinnostava valikoima! Neljäntienristeystä on kehuttu ja kiitetty niin, että odotukseni ovat korkealla. Saapa nähdä, kuinka minun käy sen kanssa.
TykkääTykkää