Joskus tuntuu, että taide menee minulta yli ymmärryksen. Viimeksi tämä tunne valtasi minut, kun kävin katsomassa nykytanssiesityksen JUICY – Tuli vaan mieleen Helsingissä Studio Elsassa.
JUICY on suomalaisen nykytanssin konkarin Ervi Sirénin uusi teos. Sirén kertoo käsiohjelmassa JUICYn merkitsevän hänelle aistillisuutta ja elämän aistimista.
Esitys toi lavalle kuusi lahjakasta Helsinki Dance Companyn tanssijaa: Jenni-Elina von Baghin, Heidi Naakan, Sofia Ylisen, Kai Lähdesmäen, Mikko Paloniemen ja Eero Vesterisen. Sirén vieraili nyt ensimmäistä kertaa ryhmän koreografina.
Tuskailin tätä kirjoitusta kirjoittaessani, sillä oloni oli esityksen jälkeen lähinnä hämmentynyt. Lisätuskaa aiheutti se, että luin verkosta muiden arvosteluja. JUICY tuntuu saaneen paljon kehuja. Tästä syystä minua nolottaa tunnustaa seuraavaa: teos ei auennut minulle eikä liikauttanut minussa kauheasti mitään.
Ajoittain nautin kyllä kieltämättä taidokkaan tanssin seuraamisesta: esimerkiksi eläinmaailmasta lainattu liikekieli ja vinhat pyörimiset helmat hulmuten olivat hienoa katsottavaa. Pidin erityisesti Jenni-Elina von Baghin intensiivisestä läsnäolosta lavalla, ja olivat muutkin tanssijat toki taitavia. Odotin kuitenkin jotain mehukasta, mutta en kokenut saavani sitä. Minusta tanssijat tanssivat liikaa kuin itselleen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi.
Teoksen kerrotaan syntyneen vapaan liikekehittelyn kautta, ja mielestäni se näkyy selkeästi. Tanssi vaikutti luonnolliselta, luontevalta sekä sen esittämishetkeen ja musiikkiin sidotulta. Fyysisestä rasittavuudesta kielivät vain iholle noussut hiki ja hengityksen tiheä rytmi. Toisaalta välillä tuntui, ettei liike kehittynyt tarpeeksi mihinkään suuntaan. Lavalla nähtiin niin sooloja kuin joukkokohtauksia.
En jostain syystä päässyt kunnolla esitykseen mukaan missään vaiheessa. Lähes ainoa poikkeus oli viihdyttävin kohta. Se sai yleisön hihittelemään hassuille asuille ja liikkeille. Tanssijat olivat sonnustautuneet muun muassa silmälaseihin, lippiksiin ja osin jopa 1970-luvun lakanakankaan mieleen tulleisiin paitoihin ja alaosiin.
Musiikki miellytti ajoittain. Kansanmusiikkiin erikoistunut muusikko Ilkka Heinonen tarjoili hienoja rytmejä ja soundeja violonella ja äänellään. Muulloin soinut kilkatus ja kalkatus alkoi lopulta kuulostaa turhan monotoniselta.
Eniten pidin ehkä valoista ja lavastuksesta, joista vastasi William Iles. Cris af Enehielmin puvustus puolestaan oli hauskan kokeilevaa ja leikkisää. Sukupuoliroolit menivät välillä iloisesti sekaisin, samaten vaikutteet eri kulttuureista. Lavalla näkyi Afrikka monella tapaa. Pitkät hameet taas toivat mieleen Bella Figuran, joka on minusta edelleen vaikuttavin koskaan näkemäni tanssiteos.
Voi olla, että olen vain liian noviisi vielä ymmärtääkseni JUICYn perimmäistä sanomaa ja tanssin kauneutta. Ehkä toinen katsomiskerta auttaisi asiaa? Joka tapauksessa minua harmittaa se, etten tajunnut ja ettei teos puhutellut minua. Tuli vähän samanlainen olo kuin viime elokuussa, kun hämmennyin performanssitaiteesta. Muistelen tuota esitystä kyllä nykyään lämmöllä, se jätti vahvan muistijäljen.
Varsinkin nykytanssiin kunnolla perehtynyt katsoja varmasti saa JUICYstä paljon enemmän irti kuin minä. Toki nämä ovat jossain määrin myös makuasioita. Kannattaa lukea täällä Extemporessa Henkisesti rikas -blogia kirjoittavan Leila S.:n arvostelu. Teos avautui hänelle aivan toisella tavalla kuin minulle.
JUICY – Tuli vaan mieleen Helsingin Kaupunginteatterin Studio Elsassa (Ensi Linja 2) ke 25.3. asti. Liput 24–29 e. Kesto noin 70 minuuttia. Tarkemmat tiedot Kaupunginteatterin kotisivuilta.
Kiitos teatterille vapaalipuista! Kävimme katsomassa pe 6.3. esityksen, ensi-ilta oli 19. helmikuuta. Tämän kirjoituksen pääkuvassa ovat kuin turisteiksi sonnustautuneet tanssijat, jotka saivat yleisön nauramaan. Kuva: Marko Mäkinen / HKT.
KULTTUURIKUURI 
Itsekään en teoksesta aivan täysin hurmaantunut, alku oli mielestäni jopa haastava. Esityksen edetessä meininki kuitenkin sai minut mukaansa. Tunnistin tekstistäsi kyllä tuttuja mietteitä. Paikoitellen minullekin tuli tunne, että tanssijat tanssivat sisäänpäin, itselleen. Toisaalta sitä oli mielenkiintoistakin katsella.
TykkääTykkää
Näin tämän mainoksen vähän aikaa sitten ja mietin jo silloin että tämä voisi olla mielenkiintoinen kokemus. Varsinkin kun kerroit että esitys on saanut paljon kehuja mutta itse et päässyt sisälle, niin aloin kiinnostua tästä 😀 Tästä saisi itselle jälleen hyvää pois mukavuusalueelta -kokemusta!
TykkääTykkää
Joskus tekee ehkä ihan hyvääkin nähdä esitys, joka ei ihan aukea. Tai ainakin itselleni näin, silloin pääsee tavallaan vähän nollaamaan omia kulttuurifiiliksiä ja pohtimaan omaa mukavuusaluettaan ja toisaalta mielipiteitään. Kiinnostava teksti kuitenkin!
TykkääTykkää