Kroatiassa pienessä Kuparin kylässä merenrannalla seisoo aavemaisina viisi pahoin vaurioitunutta luksushotellia, jotka olivat aikoinaan Jugoslavian armeijan upseerien ja heidän perheidensä käytössä. Hotelleihin pystyy helposti kävelemään sisälle, mutta omalla vastuulla. Täällä ei ole pystytetty turva-aitoja tai varoitusmerkkejä. Kukaan ei kerää pääsymaksuja tai jatkuvasti valvo turistien toimia. Jos välttämättä haluaa astua sodan runtelemalle parvekkeelle, voi niin tehdä.
Kiertelin kesälomareissullani elo–syyskuussa Balkanin maissa sekä pyörähdin Italiassa ja Sloveniassa. Tässä kirjoituksessa kerron yhdestä oudoimmasta nähtävyydestä, johon olen ikinä reissatessani törmännyt. Kupari sijaitsee Dubrovnikin kaupungin ja lentokentän välissä. Kylä oli suosittu rantalomakohde 1990-luvun Kroatian sotaan asti. Ei ihme: meri kimmeltää kirkkaissa jalokiviväreissä, maasto kohoaa jylhän vuoristoisena ja rannalta on miellyttävää pulahtaa uimaan.
Vanhin hylätyistä luksushotelleista on vuonna 1919 rakennettu Grand Hotel, joka verkosta lukemieni lehtijuttujen ja muiden tietojen mukaan on tarkoitus kunnostaa tai ainakin säilyttää historiallisen arvonsa takia. Muita rakennuksia puolestaan odottaa ilmeisesti purkutuomio. Valtavat talot ovat aikoinaan toimineet yhteensä tuhansien lomailijoiden majapaikkoina.
Hotelleissa voi vielä aistia menneiden päivien loiston, vaikka Jugoslavian armeija tuhosi ne sodan aikana pahasti. Kaikki ikkunat on rikottu, sisätiloja palanut, irtaimisto viety ja kiinteää kalustoa tuhottu. Ulkoseinissäkin näkyy jälkiä sodasta. Terassin kaiteessa ammottaa aukko, parvekkeesta puuttuu puolet. Kranaatit ja ohjukset ovat murjoneet pintoja pahoin.
Parin vuosikymmenen aikana luonto on vallannut tilaa rakennusten sisältä. Kasvit kurottavat kohti valoa. Ihmiset ovat käyneet maalaamassa seiniin merkkinsä ja jättäneet jälkeensä myös roskia.
Aavemaisista tiloista osa on täysin pimeitä. Valoisassakin kulkijan tulee katsoa tarkkaan, mihin astuu. Monista portaikoista on vain ranka jäljellä, kaiteita ei näy missään, osassa rappusista ei ole varsinaisia rappusiakaan enää. Lattioissa ammottaa aukkoja, katot ovat osin sortuneita. Metalli on ruostunutta, tapetit revittyjä ja likaisia. Terassilla merelle päin katsoo kulunut tuoli, josta on kadonnut istuinosa. Yhdessä huoneessa makaa kasoittain vanhoja patjoja.
Näkymät ovat kuin maailmanlopun jälkeiseltä ajalta, tuttuja kauhuelokuvista ja videopeleistä. Täydelliset lavasteet vaikka zombisarjaan. Samalla hotellit ovat kuitenkin myös surullinen muistomerkki sodasta Euroopan lähimenneisyydessä.
Ensimmäkseen on hiljaista. Ajoittain jostain kantautuu toisten rakennuksia tutkivien matkailijoiden ääniä. Lasinsirut rasahtavat kenkien alla. Helteisessä ilmassa tuntuu pöly, vaikka tuulenvire pääsee sisätiloihin myös.
Tuhon alta näkyy arvokkaan oloisia lattia- ja seinämateriaaleja ja mielenkiintoista arkkitehtuuria. Monista ikkuna-aukoista näkee kauniisti Adrianinmerelle. Hiljaisten hotellien edessä levittyy ranta, jolla ihmiset pötköttelevät uima-asuissaan. Rannan ainoat nykyään käytössä olevat rakennukset ovat vessat ja pikkuinen kahvila-baari.
Joskus lähivuosina matkailijat pääsevät painamaan päänsä täällä tyynylle uudessa hotellissa. Toisaalta Kupari lähikylineen sopii jo nyt myös Dubrovnikin katuja tutkivan turistin tukikohdaksi, sillä alueella on monenhintaista ja -tasoista majoitusta ja hyvät palvelut. Bussilla hurauttaa Dubrovnikiin nopeasti ja kätevästi.
Minä ja matkakumppanini yövyimme Kuparissa leirintäalueella, joka on kaiketi aikanaan myös ollut osa armeijan lomamajoituskokonaisuutta. Aivan vieressä Srebrenon kylässä päätien varrella on uusi ostoskeskus. Pittoreski kylä Mlini taas kutsuu viehättävälle kävelylle. Kylät sijaitsevat aivan vieri vieressä, ja ylipäätään kaikki on kävelyetäisyydellä. Rantaa pitkin pystyy kulkemaan hylätyiltä hotelleilta ainakin pitkälle Mliniin asti. Matkan varrella on monia mukavia ravintoloita ja uimapaikkoja.
Muita matkailijoita oli ainakin elokuun puolivälissä aika paljon, mutta ei tungokseksi asti. Hylätyissä hotelleissakin kuljimme pitkälti kahdestaan.
Tulen syksyn aikana julkaisemaan ripotellen matkakirjoituksia vielä myös Dubrovnikista, Montenegron eri kohteista, Bosnia-Hertsegovinan pääkaupungista Sarajevosta ja historiallisesta Mostarista, Slovenian pääkaupungista Ljubljanasta sekä Italian upeasta Venetsiasta.
Näiden lisäksi Kulttuurikuuri seikkailee toki jälleen myös Suomen kamaralla ensi-illoissa ja muissa esityksissä. Otan mielelläni vastaan vinkkejä siitä, minne minun kannattaisi lähikuukausina mennä. Miltä teidän lukijoiden kulttuurikattaus näyttää?
Entä astuisitteko sisään hylättyyn hotelliin? Törmäsimme Balkanin maissa moniin hylättyihin rakennuksiin, mutta Kuparin hotellit olivat niistä erikoisimmat. Englantia taitavat voivat lukea hotelleista lisää Dubrovnik Timesin artikkelista tai Kroatian matkailuministeriön – en ole varma ministeriön virallisesta suomenkielisestä nimestä, mutta idea selvinnee – dokumentista. Molempien linkkien takana on myös kuvia hotelleista niiden loiston päivinä.
Aiempia matkakertomuksiani: Kulttuurikuuri Kreikassa 1/2: antiikin ja graffitien Ateena ja 2/2: tarunhohtoinen saari Milos; kulttuurivinkkejä reissulta ympäri Keski-Eurooppaa ja Baltiaa; liftauskisa Hitchball 4000 vuonna 2014 ja 2015; Oslo osa 1 ja osa 2; Venäjä osa 1 ja osa 2; Ranska osa 1 ja osa 2.
Kaikki tämän blogikirjoituksen kuvat ovat Kulttuurikuurin omia. Ethän kopioi ja käytä niitä luvatta, kiitos.
KULTTUURIKUURI 