Vihdoin on aika pyörähtää hetkeksi Pietariin. Kävin tosiaan toukokuussa viikon opintomatkalla Venäjällä, ja vierailin niin maan pääkaupungissa kuin monelle suomalaiselle tutussa Pietarissa. Kokemuksistani Moskovassa voit lukea täältä.
Jo Moskovassa pääsin ihmettelemään sitä, miten suurta ja ylläkylläistä Venäjällä monesti on. Pietarissa tähän alkoi jo vähän turtua. Yksi maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista, Eremitaasi, loksautti kuitenkin varmaan koko matkaseurueen suut auki. Pelkästään kultauksia oli käsittämättömän paljon, samoin koristemaalauksia. Toinen toistaan loistokkaampia huoneita, käytäviä ja muita tiloja tuntui olevan loputtomasti, taideaarteista puhumattakaan.
Päässäni pyörikin jatkuvasti ajatus siitä, että eihän tällainen paikka voi olla todellinen. Mietin myös sitä, miten valtavat summat rahaa kaikkeen krumeluuriin oli käytetty. Se tuntui hämmentävältä ja osin jopa irvokkaalta, kun samaan aikaan osa venäläisistäkin joutuu kamppailemaan tullakseen edes jotenkin toimeen.
Yksi matkan kohokohdista minulle oli Eremitaasin lisäksi se, kun pääsin näkemään, mistä usein ikuisuushanketta tarkoittava ilmaisu ”rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa” on peräisin. Iisakinkirkko oli kieltämättä valtava ja vaikuttava. Kävin toki myös Kristuksen ylösnousemuksen katedraalissa eli Verikirkossa. Verikirkossa erikoista on etenkin se, että seinämaalauksina on mosaiikkeja. Kirkko on rakennettu paikkaan, jossa Aleksanteri II haavoittui vakavasti pommi-iskussa vuonna 1881. Keisari menehtyi iskussa saamiinsa vammoihin myöhemmin Talvipalatsissa.
Opintomatkan ohjelmaan kuuluivat myös opastettu kaupunkikierros vesistöä pitkin risteillen sekä vierailut yliopistossa, Suomi-talossa, Pohjoismaisen Neuvoston toimipisteessä ja Suomen konsulaatissa. Viimeisenä iltana puolestaan koitti hetki, jota olin odottanut kovasti: pääsimme maailmankuuluun Mariinski-teatteriin katsomaan Kesäyön unelma -balettia. Erityisen mielenkiintoisen balettireissusta teki minulle se, että olin vain joitakin viikkoja aiemmin nähnyt Suomen Kansallisbaletin version samasta teoksesta.
Venäläinen ja suomalainen Kesäyön unelma olivat keskenään hyvin, hyvin erilaisia. Pidin niistä molemmista paljon. Helsingissä pääsi mielestäni näkemään selvästi omaperäisemmän ja humoristisemman version klassikkobaletista. Pietarilainen esitys oli varsinkin siihen verrattuna hyvin perinteinen ja konservatiivinen, mutta häikäisi eritoten uskomattoman taitavilla tanssijoilla. En ole koskaan aiemmin päässyt ihastelemaan esimerkiksi niin ilmavia hyppyjä kuin mitä Pietarissa näin.
Erityisen kovat aplodit sai yksi naispääroolien tanssijoista. Hänen balettitossunsa nauha avautui kesken esityksen ja jäi vaarallisesti roikkumaan vapaana. Tanssija ei siitä hätkähtänyt, vaan jatkoi kohtauksensa loppuun rautaisella ammattitaidolla. Yleisö kuitenkin kohahti ja pidätti hengitystään.
Mariinski oli myös todella upea rakennuksena, ja tunnelma osoittautui aivan omanlaisekseen. Helsingin Oopperatalo on varsin moderni ja selkeälinjainen, Mariinski taas hieno ja vanha, täynnä erilaisia yksityiskohtia.
Ulkomaan matkoilla tulee tietysti tutustua hengenravinnon lisäksi paikalliseen ruokakulttuuriin. Venäläinen keittiö ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu. Onnistuin käyttämään viikon mittaisella reissulla verrattain vähän rahaa ruokaan, vaikka maksoinkin lähes kaikki ateriani aamiaista lukuun ottamatta itse. Ulkona syöminen oli jonkin verran halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi mereneläviä sisältäneen keiton sain varmaan puolet halvemmalla kuin pääkaupunkiseudun ravintoloista.
Pikaruokaketjuista suosittelen lämpimästi Teremokia (Теремок), joka on erikoistunut blineihin. Venäläiset blinithän eivät sitten ole suinkaan niitä pieniä lettusia, joita Suomessa blineiksi kutsutaan, vaan kunnon lettuja erilaisilla täytteillä. Viikon aikana ehti lettukiintiö täyttyä moneen kertaan. Muuten tuli syötyä muun muassa kaaliruokia, niin kirkasta kuin kermaista sienikeittoa ja kalaa. Lisukkeena tarjoiltiin usein tattaria, jota ei Suomessa usein lautasella näe. Budjettimatkailijan kannattaa etsiä kanttiineja ja muita tavallisten venäläisten suosimia ruokapaikkoja.
Kotiin palaamisessa oli ihanaa, kun sai käydä suihkussa vaikka suu auki ja muutenkin juoda vettä suoraan kraanasta. Venäjällä joutui tyytymään pullojuomiin. Erikoinen yksityiskohta oli se, että pikaruokaravintolasta ei edes saanut vettä! Matkan aikana tulikin maisteltua paljon erilaisia mehuja.
Viikko Venäjällä oli täynnä elämyksiä ja uusia kokemuksia. Itänaapurimme paljastui mielettömän mielenkiintoiseksi maaksi, jossa riittäisi nähtävää varmasti loputtomiin! Vielä joskus olisi kiva käydä myös venäläisellä maaseudulla, vierailla Viipurissa, tutkia muutenkin ennen Suomeen kuuluneita alueita rajan lähellä ja matkustaa vaikka katsomaan elämänmenoa Siperiassa.
Ethän kopioi kuvia blogista ilman lupaa, kiitos!
KULTTUURIKUURI 