Nyt on kesäteatterikausi korkattu! Kävin juhannusviikonloppuna perinteiseen tapaan Venekosken kesäteatterissa Hankasalmella. Kirjoitin kyseisestä paikasta blogissani myös viime vuonna. Jos satut liikkumaan Jyväskylän seudulla, käy ihmeessä tutustumassa Venekoskeen! Kesäteatterin toiminta alkoi jo vuonna 1955, ja kyseessä onkin siis Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut harrastajakesäteatteri.
Kauniissa maisemissa pääsee nyt seuraamaan Ulvovaa mylläriä. Näytelmä perustuu Arto Paasilinnan romaaniin, ja sen on dramatisoinut Juha Vuorinen. Venekoskelle Ulvovan myllärin on sovittanut ja ohjannut Annu Sankilampi.
Tarina sijoittuu pikkukylään, tällä kertaa osuvasti esityspaikkaansa. Kylän väki hermostuu, kun nuori mylläri Gunnar Huttunen valvottaa heitä öisin ulvomalla ja käyttäytyy muutenkin oudosti. Yhteistuumin asukkaat päättävät tehdä ongelmalle jotakin, ja pian asialla ovat niin lääkäri kuin poliisi. Kerhoneuvoja Sanelma puolestaan näkee myllärin toisin kuin muut ja ihastuu mieheen palavasti.
Sankilammen versio Ulvovasta mylläristä on sopivan simppeli ja humoristinen kesäteatteriin. Aihe on tärkeä ja aina ajankohtainen, ja minusta on hienoa, että venekoskelaiset ovat tarttuneet siihen. Kovin syvälliselle tasolle esitys ei kuitenkaan ikävä kyllä missään vaiheessa päässyt. Katsojia olisi voinut haastaa vieläkin suoremmin pohtimaan, missä hulluuden raja menee, onko sillä loppujen lopuksi väliä ja mihin asti erilaisuutta tulee ymmärtää, suvaita tai ainakin sietää. Olisin kaivannut lisää taustoitusta etenkin myllärin elämäntarinalle. En tosin tiedä, millä tavalla hänen taivaltaan kartoitetaan edes alkuperäisteoksessa.
Esityksessä oli jonkin verran turhaa toistoa. Draaman kaari kantoi kuitenkin hyvin alusta loppuun. Monet näytelmät lässähtävät aivan lopussa, mutta Ulvova mylläri sai hienon päätöksen, joka jätti tarinan sopivan avoimeksi.
Näyttelijät tekivät enimmäkseen tasaisen vahvaa työtä. Oli todella mukavaa nähdä lavalla myös joitakin edelliskesiltä tuttuja kasvoja. Konkarinäyttelijä Jari Ihalainen ei pettänyt tälläkään kertaa. Heittäytymään hän pääsi erityisesti lääkärinä, kun Huttunen saapui vastaanotolle diagnoosia saamaan. Aarne Kaikurannan esittämässä poliisissa oli syvyyttä ja inhimillistä lämpöä, kun hän jutusteli kylän silmätikuksi joutuneen myllärin kanssa. Lavalla marssinut etsintäpartio oli kauttaaltaan ponteva, kun se haeskeli ”hullua” niin myllyltä kuin metsästä.
Anssi Pöyhönen teki luontevan, monitasoisen ja koskettavan roolityön itse myllärinä. Tuija Kytölä ihastutti puolestaan jo viime vuonna laulajalegenda Katri Helenana. Tänä vuonna oli ilo nähdä ja kuulla hänet lavalla herttaisena kerhoneuvoja Sanelmana. Pääparin välillä tuntui olevan aitoa kemiaa, ja molemmat näyttelivät raikkaasti ja antaumuksella. Osin juuri heidän ansiostaan Ulvovassa myllärissä oli myös lumoavaa romantiikkaa, joka tietysti sopii kesäteatteriin erinomaisesti.
Idylliä tuki myös oivaltava lavastus ja puvustus. Ne kuljettivat teatterikansan menneiden aikojen tunnelmiin, jotka olivat minulle entuudestaan tuttuja lähinnä Suomi-filmeistä. Minusta puvustus oli tänä vuonna erityisen onnistunutta. Myös lavasteisiin oli ilmeisesti varsin pienellä budjetilla löydetty jälleen jotain uutta, ja etenkin kyläkauppa oli miljöönä mielenkiintoinen.
Innostuin paljon myös esityksen kekseliäistä yksityiskohdista. Muutaman kerran lavalle käveli joukko puita, jotka kuuntelivat myllärin ajatuksia huomattavan empaattisina. Yhdessä kohtauksessa teatterin valtasi joukko jänöjusseja. Mielisairaalakohtaus antoi psykiatrisesta hoidosta kovin kliseisen kuvan, mutta erilaisia potilaita oli kiinnostavaa katsella.
Oman mainintansa ansaitsee myös Susu-kissa, josta kirjoitin jo viime vuonna. Tällä kertaa yleisöä valmisteltiin Susun vierailuun jo ennen näytöstä seuraavin sanoin: ”Älkää olko pahoillanne, hän on oman tiensä kulkija.” Katti innostui jälleen kulkemaan ensin katsomossa rapsutuksia keräämässä ja kävelemään sitten näyttämön kautta pois. Matkalla piti toki hakea paijaukset molemmilta työssään tuolloin olleilta näyttelijöiltä. Yleisön suupielet kissan vierailu nosti hymyyn.
Minusta Venekosken kesäteatterissa näkyy vuosi toisensa jälkeen tekijöiden aito innostus ja rakkaus teatterimaailmaa kohtaan. Toiminnan pyörittäminen vaatii varmasti valtavasti työtunteja vapaaehtoisilta. Meininki on kauttaaltaan sympaattista ja iloista.
Olipa hieno alku Kulttuurikuurin kesäteatterikaudelle 2015!
Ulvova mylläri Venekosken kesäteatterissa Hankasalmella su 26.7. asti. Peruslippu 15 e, eläkeläiset 13 e, lapset 6 e, perhelippu 34 e, alle kouluikäiset lapset ilmaiseksi. Varaa käteistä mukaan myös kahviota varten. Katso tarkat esitysajat ja muut lisätiedot teatterin kotisivuilta. Paljon kuvia ja muuta näet teatterin Facebook-sivuilla. Ensi-ilta oli juhannusaattona, me kävimme katsomassa su 21.6. iltapäiväesityksen.
Tämän kirjoituksen pääkuvassa kerhoneuvoja (Tuija Kytölä) ja mylläri (Anssi Pöyhönen) antautuvat tunteidensa valtaan. Kuva: Jaakko Manninen.
KULTTUURIKUURI 