Osallistuin muutama päivä sitten yhteen tämän kesän erikoisimmista esityksistä, kollektiiviseen myötätuntoharjoitukseen. Toisissa tiloissa -kollektiivin osallistavassa ulkoilmateoksessa kymmenittäin ihmisiä tavoitteli olotilaa, jossa he tuntisivat kosmista myötätuntoa: kokemusta siitä, että kaikki olennot ovat samanarvoisia.
Helsinkiläisen kollektiivin aiemmissa esityksissä ”yleisö” on eläytynyt poroiksi ja susiksi tai tarkastellut taidetta humanoidin näkökulmasta. Olen kuullut esityksistä paljon ylistystä, mutta samalla myös miettinyt, onko minusta heittäytymään tarvittavissa määrin. Voisin sanoa, että muutama vuosi sitten välttämättä ei. Lähes neljä vuotta kulttuuribloggaajana on kuitenkin johtanut siihen, etten liiemmin arastele enää. Muille asiaa miettiville tiedoksi, että esitykseen saa osallistua niin kuin haluaa: tarkkailemalla tai tekemällä. Jos yhtään kiinnostaa, kannattaa kokeilla.
Joitakin kaikille pakollisia osuuksia toki on. Avalokiteshvara Superclusters – esityksen ensimmäinen harjoite tehdään jo ennen esitykseen astumista. Pääsylippujen sijaan osallistuja sijoittaa 10 euroa Tomteskog-nimisen metsän suojeluun. Useinhan meitä koskettavat lähinnä ne olennot, jotka ovat meidän kaltaisiamme tai muuten tuttuja ja joihin kykenemme samaistumaan. Nyt on tarkoitus suojella pala planeettaa ja laajentaa myötätunnon tuntemista.
Seuraavaksi pitää saapua Arabian kauppakeskuksen eteen. Pukukoodina on säänmukaiset mökkivaatteet, jotka saavat myös likaantua. Enpä ollut ennen astellut ensi-iltaan rennoissa trikoissa ja kulahtaneissa lenkkikengissä.
Ensi-iltaesitykseen lämpimänä lauantai-iltapäivänä kokoontui mukavasti yleisöä. Meidät jaettiin ryhmiin ja lähdimme esiintyjien johdattamina kohti varsinaista tapahtumapaikkaa, jättömaata meren kupeessa. Matkalla ja osin myös vielä paikan päällä kuulimme johdatuksen siihen, mistä Avalokiteshvara Superclustersissa on kyse. Avalokiteshvara on muinaisen buddhalaisen taruston hahmo, kosmisen myötätunnon ruumiillistuma. Superclusters puolestaan viittaa galaksien superjoukkoihin, maailmankaikkeuden suurimpiin tunnettuihin rakenteisiin.
Esitys on varmasti hyvin henkilökohtainen kokemus ja siksi jokaiselle erilainen.
Esitys on varmasti hyvin henkilökohtainen kokemus ja siksi jokaiselle erilainen. Haimme mittakaavaa avaruuden käsittämättömälle suuruudelle ja toisaalta sille, miten olemme kaikki kuitenkin osa tätä samaa maailmankaikkeutta. Esitys herätteli pohtimaan omaa etiikkaa ja antoi paljon ajateltavaa sekä eväitä lempeään itsetutkiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Oli myös ihanaa olla syvästi läsnä.
Esityspaikka herätti monenlaisia ajatuksia. Maastoon oli hylätty muun muassa röykkiöittäin katukiviä, iso kasa kaapeleita tai vastaavia ja suuri säkillinen vaatteita. Tuntui älyttömältä, että jonkun mieleen on oikeasti tullut tuoda kasa itselleen tarpeetonta tavaraa luontoon ja dumpata ne siihen. Jättömaata tai ei, itsestään tavarat eivät sieltä katoa mihinkään. Aika jännittävää, että aivan Arabianrannan hintavien merenranta-asuntojen lähellä voi olla tällaista sinänsä käyttämätöntä, ikään kuin välitilassa olevaa maata.
Pikkukivien siirto syömäpuikoilla osoittautui meditatiiviseksi puuhaksi.
Kosmista myötätuntoa tavoitellaan erilaisin harjoittein. Välillä pääsimme seuraamaan näyttelijöiden performanssia, välillä teimme sinänsä yksinkertaisia mutta yllättävän vaikuttavia harjoituksia. Pikkukivien siirto syömäpuikoilla osoittautui meditatiiviseksi puuhaksi. Myötätuntolataamossa taas huomasin, miten valtavasti voi rauhoittaa ihan vain se, että toinen ihminen pitää kättä lepäämässä olkapäälläni.
Esitys avasi aisteja ja ohjasi näkemään ympäristöä enemmän ja eri tavalla kuin normaalisti. Alla oleva video havainnollistaa yhden harjoitteen. Seuraamalla sormien liikettä katseen on tarkoitus pehmetä ja muuttua myötätuntoiseksi.
Sää vaihteli esityksen aikana täysin arvaamattomasti. Ukkonen jylisi ja salamat välähtelivät, mutta rajuilma ei onneksi tullut suoraan päälle. Satoi ripotellen, paistoi, satoi kaatamalla. Vedin takkia päälle ja takkia pois. Esityksiin ei turhaan kehoteta varautumaan säänmukaisin varustein.
Aivan viimeisessä harjoitteessa huomasin puhkeavani aitoon, syvältä kumpuavaan nauruun. Esityksen loputtua yleisö palkitsi työryhmän raikuvin aplodein. Työryhmä oli laittanut itsensä kirjaimelliseesti likoon. Lähdin kotiin sydän täynnä lämpöä.
Esityksen jäsentäminen on kuitenkin vaatinut minulta hieman sulattelua. Toisissa tiloissa on esitystaiteen kollektiivi, ja jo sana ”esitystaide” on minulle varsin uusi ja siksi epämääräinen. Esitystaiteen keskuksen mukaan termi kuvaa taidekenttää, joka on syntynyt erilaisten esittävän taiteen perinteiden väliseen maastoon.
Lasken tämän esityksen löyhästi myös vastaukseksi itse esittämääni kesäteatterihaasteeseen, jossa piti kokeilla jotain itselleen uutta. Yleisön osallistamisellahan tämä lienee sukua myös immersiiviselle teatterille.
Jos olet osallistunut Toisissa tiloissa -kollektiivin esityksiin tai muuhun vastaavaan, kuulisin mielelläni kokemuksistasi. Kommentoida voi vaikka tähän alle.
Toisissa tiloissa -esitystaiteen kollektiivin osallistava ulkoilmateos Avalokiteshvara Superclusters Helsingissä Arabianrannassa vielä 29. ja 30.7. sekä 12.8. klo 14 alkaen. Kesto noin 2,5-3 tuntia. Runsaasti lisätietoja ja osallistumisohjeet Toisissa tiloissa -kollektiivin esityssivuilta. Katso myös esityksen Facebook-tapahtuma. Pääsylipun sijaan esitykseen tulija maksaa 10 euroa metsän suojelusta. Esityskieli suomi, mutta tarvittaessa käännökset englanniksi onnistuvat.
Osallistuin teoksen ensi-iltaan la 22.7.2017. Tämän kirjoituksen pääkuva: Paula Tella.
Työryhmä: Eija Ranta, Esa Kirkkopelto, Kati Korosuo, Minja Mertanen, Outi Condit, Sanni Priha, Paula Tella, Timo Jokitalo.
KULTTUURIKUURI 