Pottuwarvas tartuttaa iloisen lomafiiliksen niin lapsiin kuin aikuisiin

Kukapa ei haaveilisi matkasta aurinkoon keskellä pimeintä talvea? Vantaalaisen Tanssiteatteri Raatikon osallistavassa esityksessä Pottuwarvas lomailee nimihenkilö, sirkusnarri Pottuwarvas, halajaa lomalle yhdessä sirkusprinsessan kanssa. Kun kerran yleisökin on jo ehtinyt paikalle, on parasta ottaa se mukaan myös. Näin käynnistyy veikeä matka Loppumattoman loman tivolissa, jossa voi samaan aikaan lomailla ja olla töissä. Esitys on suunnattu yli … Jatka lukemista Pottuwarvas tartuttaa iloisen lomafiiliksen niin lapsiin kuin aikuisiin

Vimmainen ja runsas Neon Macbeth sinkoaa ajatuksia ja lukitsee katseella

Ihminen on todella olemassa vain silloin, kun joku katsoo häntä. Tämäntapaisen ajatuksen olen tainnut joskus jostain poimia, ja taitaapa sitä pyöritellä myös helsinkiläinen Ilves-Teatteri uudessa esityksessään. Neon Macbeth sisältää paljon katseita. Ohjaaja Eero Leichner kertoo käsiohjelmassa osuvasti: "Neon Macbeth on runsas kolmetuntinen, epä-shakespearilainen esitys, sisällöltään pursuava kokonaisuus, jossa näyttelijä tuijottelee menemään." Neon Macbethistä on hankala … Jatka lukemista Vimmainen ja runsas Neon Macbeth sinkoaa ajatuksia ja lukitsee katseella

Pukukoodina mökkivaatteet: osallistava ulkoilmateos tähtää kosmiseen myötätuntoon

Osallistuin muutama päivä sitten yhteen tämän kesän erikoisimmista esityksistä, kollektiiviseen myötätuntoharjoitukseen. Toisissa tiloissa -kollektiivin osallistavassa ulkoilmateoksessa kymmenittäin ihmisiä tavoitteli olotilaa, jossa he tuntisivat kosmista myötätuntoa: kokemusta siitä, että kaikki olennot ovat samanarvoisia. Helsinkiläisen kollektiivin aiemmissa esityksissä "yleisö" on eläytynyt poroiksi ja susiksi tai tarkastellut taidetta humanoidin näkökulmasta. Olen kuullut esityksistä paljon ylistystä, mutta samalla myös … Jatka lukemista Pukukoodina mökkivaatteet: osallistava ulkoilmateos tähtää kosmiseen myötätuntoon

Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee

555 neliömetriä tilaa. Ei katsomoa tai näyttämöä, vaan jokaisella katsojalla vapaus valita, missä liikkuu ja mitä katsoo. Vaihtuvia tiloja, tunnelmia ja kohtauksia. Kaikkea saa tutkia ja tarkastella, jopa maistaa. Jos käyt tänä keväänä katsomassa vain yhden teatteriesityksen, Helsingin Vallilassa esitettävä 13. tunti on siihen erinomainen valinta. Teatteri Vapaan Vyöhykkeen esitys on ehdottomasti yksi kevään mielenkiintoisimmista … Jatka lukemista Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee

Ajatuksia herättävässä Minävauriossa miniyleisö seuraa esityksen minää lähietäisyydeltä

Kuka minä olen? Muun muassa tämän kysymyksen ympärillä pyörii nyt lokakuussa Helsingissä nähtävä tuore esitys Minävaurio, jota esitetään 15 hengen minikatsomolle. Pääasiassa yhden näyttelijän näytelmä yhdistää monia nykyteatterille ominaisia elementtejä, kuten metateatteria ja kokonaisuuden rakentamista palasista, joita ei sido yhteen kronologisesti etenevä juoni. Mukana on lisäksi nykyteatterille käsittääkseni varsin uusia ja kokeilevia ominaisuuksia, kuten suoraa … Jatka lukemista Ajatuksia herättävässä Minävauriossa miniyleisö seuraa esityksen minää lähietäisyydeltä