Kulttuurikuurissa hypätään nyt kahden blogikirjoituksen ajaksi aivan muihin kuin jouluisiin tunnelmiin. Lähiaikoina julkaistavassa postauksessa on luvassa arvio aistikauhuesityksestä. Nyt taas tulossa on raporttia yhdestä Suomen ensimmäisistä vain täysi-ikäisille tarkoitetuista tosielämän pakopeleistä. Kulttuurikuurin testiryhmä kävi nimittäin pelaamassa Hannibal-pelin Helsingin Punavuoressa Truescape Room Escape Games -pelipaikassa, joka on aloittanut toimintansa viime kesän alussa.
Alkuun kuitenkin nämä perinteiset:
*** Tämä on tosielämän pakopeleistä kertovan arviosarjan kymmenes osa. Lue ensimmäinen osa (Escape Room Helsinki: Dinner Party) ja tietoa peleistä ylipäätään täältä. Lue myös nämä: toinen osa (Labyrinth Games: Internship), kolmas osa (InsideOut Escape Games: Escape from the surprise party), neljäs osa (Escape Room Korjaamo: Apocalypse), viides osa (Room Escape Running Rabbit: Child’s Play), kuudes osa (Amazed Games: Kaksoisagentti X), seitsemäs osa (Room Escape Running Rabbit: Murharyhmä: Kitaristin kuolema), kahdeksas osa (Exite Live Games: Airplane), yhdeksäs osa (Komnata Quest: Pyhän Enkelin linna) sekä joulukuussa 2015 julkaistu Ajankohtaista Helsingin tosielämän pakopeleistä.***
Hannibal-pelistä on ehkä poikkeuksellisen hankala kirjoittaa arviota, sillä pelottavuus perustuu osin siihen, ettei pelaaja tiedä, mikä häntä odottaa. Paljastettakoon teemasta sen verran, että tunnetusti ihmissyöntiin mieltynyt hahmo nimeltä Hannibal on hyvin, hyvin nälkäinen ja ettei hänen nälkäänsä riitä tyydyttämään mikään ihan tavissafka. Jos odotat verta ja ruumiita, saatat olla oikeilla jäljillä. Hannibal Lecterhän on siis kuvitteellinen sarjamurhaaja, joka lienee monille tuttu erityisesti vuonna 1991 ensi-iltansa saaneesta Uhrilampaat-menestyselokuvasta jatko-osineen.
Hannibalissa arvoitukset ovat aika erityyppisiä kuin monessa muussa pelaamassani pelissä. Esimerkiksi numerosarjojen hakemista ja avainten fyysistä etsimistä on vain vähän. Pelissä pärjää, jos osaa ajatella hyvin laajasti ja uskoa siihen, että hullutkin kokeilut kannattavat. Erikoistehosteet toimivat erinomaisesti, mutta niistäkään en paljasta nyt enempää. Jälkikäteen pulmat tuntuivat jälleen hyvin loogisilta, mutta varsinkin jännittyneenä aivot vain helposti jämähtävät turhan perinteisille radoille. Tiimityöskentely on erityisen tärkeässä asemassa varsinkin aivan pelin alussa, joka muuten muistuttaa melkoisesti Komnata Questin Pyhän Enkelin linnan alkuasetelmia.
Moni varmaan pohtii, onko peli oikeasti pelottava. Onhan se. Onneksi vähemmän karmiva kuin mitä odotin tai pelkäsin, mutta sopivan kuumottava. Esimerkiksi pimeässä kulkeminen niin, että vastaan tulee jotain inhottavan tuntuista, sai selkäpiin karmimaan. Jouduin kulkemaan joukon ensimmäisenä, enkä olisi uskaltanut edetä ollenkaan, ellei seuraava olisi ollut minussa ihan kiinni. Peli koettelee uskallusta myös siinä, että pelaajista ainakin yhden vuorollaan tulee olla valmis kokeilemaan aika hurjankin tuntuisia juttuja. Mitään todellista vaaraa ei tietenkään ole, mutta esimerkiksi ahtaista paikoista ahdistuva tai pimeää pelkäävä varmaan jättää mielellään suosiolla jotkin hommat kavereidensa hoidettaviksi.
Pääsimme ilmeisesti aivan viime hetkillä pelin loppuun. Vielä viime metreillä tuli sellainen yllätys, joka sai jokaisen meistä ottamaan jalat alleen. Tämä kertoo jotakin myös siitä, että peliin tuli tosiaan eläydyttyä. Paatuneimmille kauhufaneille ei ehkä ole kovin tuntuvia kauhunväristyksiä tarjolla, mutta huone on myös heille ehdottomasti testaamisen arvoinen. Hannibal-teema on riittävän tunnettu ja toteutettu karmaisevan kekseliäästi. Arkajalat pistävät muut kulkemaan edellään. Jos kuitenkin pystyy katsomaan Hannibal-elokuvia, peli tuskin on liikaa. Itsehän pistän leffojen ällöttävimmissä kohtauksissa silmät kiinni. Testiryhmämme neljästä jäsenestä kukaan ei ole kauhun suurkuluttaja, mutta jokainen oli pelistä innoissaan ja piti sitä onnistuneena.
Parasta olivat varmaankin tunnettu teema, sopivan karmiva tunnelma, virkistävän oivaltavat arvoitukset ja niihin liittyvät erikoistehosteet sekä se, että pelitilana oli useita keskenään hyvin erilaisia huoneita. Ilman vihjeitä pelistä voi olla liki mahdoton päästä läpi. Juttelin yrityksen omistajan kanssa ylipäätään siitä, kannattaako vihjeiden ottaminen vai ei. Olimme yhtä mieltä siitä, että vihjeitä kannattaa kuunnella. Ammattitaitoinen pelinohjaaja osaa auttaa ryhmää hienovaraisesti niin, ettei aikaa kulu tuhottomasti turhauttavaan junnaamiseen ja iso osa pelistä jää siksi näkemättä. Truescapella vinkkejä tulee joko pyydettäessä tai silloin, jos pelinohjaaja katsoo sen tarpeelliseksi.
Truescapen ensimmäinen peli aukesi tosiaan viime kesäkuun alussa. Nyt huoneita on auki yhteensä kolme. Viimeisimpänä avautui Hannibal marraskuussa. Firmaa pyörittää aviopari Sanni ja Jaakko Rytsölä, jotka innostuivat pakopeleistä häämatkallaan Budapestissa kesällä 2015 ja ovat sittemmin pelanneet kymmeniä kertoja. Truescapen pelit on hankittu ulkomaiselta pelitoimittajalta. Syyksi yrityksen verkkosivuilla kerrotaan se, että ne ovat muun muassa teknisesti niin vaativia, ettei niiden suunnittelu onnistuisi itse.
Minusta Truescape on tervetullut lisä Helsingin pakopeliskeneen. Tilat Punavuoressa ovat viihtyisät ja toimivat ja henkilökunta mukavaa. Kahvikone tosin oli epäkunnossa visiittimme aikaan, mutta lienee sittemmin korjattu.
Olen osallistunut myös aikuisten kauhuelämyksiin, jotka ovat siis interaktiivista teatteria täysi-ikäisille. Näiden elämysten yhteydessä puhutaan usein myös tosielämän pakopeleistä, vaikka yhtäläisyyksiä on yleisesti ottaen vain väljästi ajateltuna. Monet tosielämän pakopelithän eivät edes pyri olemaan pelottavia, vaan elämyksellisiä ja kenties kummallisia. K-18-pelissä ja After Dark Helsingin kauhutaloissa on kuitenkin selkeästi jotain samaa. Molemmissa tunnelmaa luodaan musiikilla, rekvisiitalla ja valaistuksella. Pelissä ei liiemmin törmää näyttelijöihin, kauhuelämykseen he taas kuuluvat oleellisesti.
Näissäkin rajat ovat tosin höltymään päin molempiin suuntiin. Huomasithan tässä yhteydessä sanan liiemmin? Sillä on merkityksensä. Pakopelissä tunnelmaa tiivistää myös se, että pelaamiseen on rajallinen määrä aikaa. Viimeiset minuutit ovatkin usein joko epätoivoisen tai ihanan kuumottavia kokijasta riippuen.
Talvi on erinomaista aikaa niin pakopeleille kuin leffamaratoneille. Jos siis haluaa oikein uppoutua tunnelmaan, voi aloittaa katsomalla kaikki Hannibal-elokuvat ja käydä vasta sitten pelaamassa pakopeliä. Elokuvia on yhteensä neljä, ja niistä tuorein kertoo sarjamurhaajan elämäntarinan. Täytyy tosin myöntää, että minulle tämä setti taitaisi olla jo liikaa. Olkaatten siis varoitettuja.
Pakopelisarja on edennyt tuskastuttavin pitkin tauoin, pahoittelut siitä! Seuraava peli olisi kuitenkin tarkoitus laittaa testiin jo joululoman aikana, ja olen suunnitellut jälleen myös jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mikä on Helsingin pakopelitilanne juuri nyt. Vuoden sisällä on jälleen avattu monia uusia pelejä, ja ainakin muutama uusi yrityskin on aloittanut toimintansa. Pelaamisen lisäksi aion ehtiä lähiviikkoina lukea koko syksynkin edestä. Luvassa on siis pakopelien lisäksi kirjaekstra.
Mutta sitä ennen: Mitä mieltä olet K-18-pakopelistä? Kokeilisitko? Olisi kiva kuulla näkemyksesi!
Truescape Escape Room Games, Pursimiehenkatu 26 G, Punavuori. Joulukuussa 2016 tarjolla kolme erilaista peliä. Kauhuaiheisen Hannibalin ikäraja on 18. Prison Break -pelissä paetaan kolkosta sellistä, Ghost Photolabissa puolestaan pimiöstä, jossa tapahtuu kummia. Viimeksi mainittujen kahden pelin suositusikäraja on 10 vuotta, 10–14-vuotiaat pelaavat vain täysi-ikäisen seurassa. Peliaika 60 min. Pelihinnat alkaen 100 e/ryhmä, hinta riippuu myös ryhmän koosta. Ryhmän koko 2–6 hlö. Tarkat tiedot ja varaukset Truescapen verkkosivuilta. Tsekkaa myös yrityksen Facebook-sivut.
Kävimme testaamassa Hannibal-pelin la 12.11.2016. Kiitokset Truescapelle ilmaisesta kokeilukerrasta! Kirjoituksen pääkuva: Truescape.
Kirjoitukseni aikuisten kauhuelämyksistä: kauhua hylätyssä hotellissa, kuumottava sairaalakäynti ja omituiseen uskonlahkoon tutustuminen.
KULTTUURIKUURI 