Tiedättekö sen tunteen, kun korkean paikan kammoisena lähtee kiipeilemään ja kurkkaa kesken kipuamisen alas? Tai jos jännittää esiintymistä, mutta on kuitenkin juuri aloittamassa puhetta ison yleisön edessä? Sama tunne voi yllättää missä tahansa puuhassa, jossa yhtäkkiä huomaa koettelevansa rajojaan ja haastavansa itseään.
Sellainen fiilis valtasi minut jo päiviä ennen kuin minun oli tarkoitus osallistua aikuisten kauhukokemukseen. Karmi, mutta samaan aikaan oli pakko vain jatkaa eteenpäin. Astua sisään Marian sairaalan hylättyyn rakennukseen ja ottaa vastaan se, mitä tuleman piti.
After Dark Helsingin järjestämän elämyksen idea oli minulle jo tuttu viime syksyltä. Kyse on interaktiivisesta esityksestä, jossa näyttelijät voivat koskettaa osallistujia ja tunnelmaa luovat niin puvustus, maskeeraus, lavastus, valaistus kuin äänet. Tiesin odottaa aidon oloisia puitteita, taitavaa näyttelijäntyötä ja sitä, että joku tulisi iholle. Kirjoitin viime syksynä tänne Kulttuurikuuriin kattavasti siitä, millaista aikuisten kauhutalossa oli. Tuolloin pelkäsin välillä ihan aidosti. Silti innostuin ja tiesin heti, että haluaisin päästä mukaan myös seuraavalla kerralla.
Huhtikuussa After Dark Helsinki järjestikin uuden elämyksen. Tällä kertaa taloon mentiin ryhmissä. Pääsin osallistumaan lehdistölle ja bloggaajille tarkoitettuun kierrokseen. Minun porukassani oli lisäkseni yksi nuori nainen ja kolme miestä. Vajaaseen tuntiin mahtui huikea määrä erilaisia käänteitä. Yhdessä kohtaa otettiin vähän rauhallisemmin, kun ”psykiatri” kertoi kierroksen olevan nyt lopussa ja alkoi kysellä, miltä meistä tuntui. Turvallisuuden tunne osoittautui pian valheelliseksi, kun kommandopipoihin pukeutunut joukko ryntäsi huoneeseen ja alkoi raahata meitä vauhdilla sieltä pois.
Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin se, kun seurueemme nuori nainen paljastuikin näyttelijäksi. Hänen roolinaan oli joutua hullun kirurgin pöydälle operoitavaksi. Tunnelma puolestaan oli kuumottavin hämärässä huoneessa, jossa hengaili arvaamattomasti käyttäytynyt, itseään ja muita hiplaillut epämääräinen mies. Kuvaputkitelkkarissa pyöri menneiden vuosikymmenien porno, ja toisella puolen huonetta makasi verisenä se sama ryhmäläisemme, joka oli hetkeä aiemmin paljastunut näyttelijäksi. Meidät muut johdatettiin yksi kerrallaan istumaan kulahtaneelle sohvalle. Lopuksi päädyimme jopa seuraamaan, kuinka epämääräinen hiplailija ”ampui” itsensä. Hieman kyllä huolestuttaa, millainen olo näyttelijällä oli sen jälkeen, kun hän oli viikon ajan eläytynyt rooliinsa.
Jo viime syksynä totesin, että kauhutalon järjestämisessä voitaisiin mennä helposti pieleen himmailemalla ja jättämällä toteutus puolitiehen. After Dark ei onneksi tee niin. Televisiossa pyörivä porno on pornoa, ja kun käsketään, tosiaan käsketään. Tällä kertaa kierroksella oli huomattavasti enemmän seksuaalisia viittauksia kuin viimeksi. Heti kierroksen alkupuolella kohtasimme dominan, joka käskytti meidät polvistumaan lattialle ja syömään jotain epämääräistä pöperöä. Vilkuilin, mitä vieressäni tapahtui, ja huomasin, että osa porukastamme taisi ihan oikeasti maistella lähinnä koiranruoalta näyttänyttä seosta. Ei ollut kuulemma mikään makuelämys.
Minulle karmivinta oli se, kun jouduin yhtäkkiä eroon muista. Kun kiertelin hermostuneena yksin potilashuoneessa, tajusin, miten paljon toisten seura tuokaan turvaa. Oli myös huojentavaa nähdä tutut kasvot uudestaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan pelottanut samalla tavalla kuin viime syksynä. Minulla oli jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä talossa kenties voisi kohdata. Vältyin myös tehokkaasti kulkemasta etunenässä ja pystyin hakemaan suojaa muista.
Kauhutalo on samalla tavalla koukuttava kokemus kuin tosielämän pakopeli: niiden molempien aikana pääsee flow-tilaan, jossa keskittyy vain nykyhetkeen ja unohtaa kaiken muun. Pakko myöntää, että odotan jo innostuneena After Darkin seuraavaa tuotantoa. Pieniä yhteisproduktioita on kuulemma tulossa jo ennen syksyä, mutta ison tuotannon vuoro on jälleen sesonkiaikaan, loka-marraskuun vaihteessa eli halloweenin kieppeillä.
Nyt toukokuussa puolestaan Kulttuurikuurissa on vielä luvassa jotain hieman vähemmän karmivaa: jatkoa suosittuun pakopelisarjaan sekä arvio monia eri taidemuotoja yhdistävästä esityksestä, joka perustuu runoteokseen. Kesän ohjelmakin on jo suunnitteilla, ja kaikki menovinkit ovat hyvin tervetulleita! Ja hei, jos olet osallistunut After Darkin kauhuelämykseen, kerrohan vaikka suoraan tähän alle kommentoimalla, mitä pidit.
After Dark Helsinki: Hysteria järjestettiin Helsingissä 19.–24. huhtikuuta. Lisätiedot tästä ja tulevista tapahtumista After Dark Helsingin verkkosivuilta ja Facebook-sivulta. Käy katsomassa myös Extemporen Allekirjoittaneen arvio tapahtumasta. Tein Hysteriasta ja siitä, miksi haluamme pelätä, juttua myös Metron viikonloppuliitteeseen Metro wkd:hen pe 22. huhtikuuta.
Kiitoksia After Darkille vapaasta pääsystä kierrokselle! Pääkuvassa verijuovainen mies eli yksi näyttelijöistä. Kuva: Ville Tikkanen.
KULTTUURIKUURI 