Helsingin Tapanilassa sijaitseva Teatteri Tuike toteutti kaksi vuotta sitten ensimmäisen aistikauhunäytelmänsä. Yleisö seurasi esitystä silmät sidottuina. Viimeinen vuoro saavutti huikean suosion, ja näytökset myytiin loppuun.
Tänä syksynä on koittanut odotetun uuden kauhunäytelmän aika. Tällä kertaa yleisö saa myös nähdä tapahtumat, mutta aistiteatterissa nimensä mukaisesti hyödynnetään silti – niin, niitä aisteja. Perinteisten näön ja kuulon lisäksi elämyksen muodostamiseen käytetään haju- ja tuntoaistia. Pääset nyt mukanani Hautajaisiin. Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille tai herkille katsojille.
Muistotilaisuus on loppunut ja vieraat lähteneet. Näyttämöllä istuu alakuloinen mies nojatuolissa. Alkaa tapahtua yhä hurjempia asioita, jotka näyttävät ajavan miehen hulluuden partaalle. Tämän enempää juonesta ei kuitenkaan sovi paljastaa, sillä näytelmän teho perustuu osin sen yllätyksellisyyteen. Näytökset jatkuvat keväällä, vaikka alla olevassa trailerissa niiden kerrotaan päättyneen tänä syksynä.
Hautajaisten tarina on sopivan yksinkertainen mutta yllättävän synkkä ja traaginen. Nykyisten perhetragediaotsikoiden aikakaudella olisin kaivannut ehkä jotakin hieman vähemmän realistista. Pidin kuitenkin siitä, ettei asioita selitetä liikaa auki, vaan katsojalle jää tulkinnanvaraa. Tunnelma on jännittävästi outo ja vinksahtanut, ja jännitettä uskallettaan rakentaa juuri sopivalla tavalla eli piinaavan hitaasti. Painostava musiikki, ajoittainen täysi pimeys ja toisaalta dramaattisesti vilkkuvat valot nostattanevat kovahermoisemmankin katsojan sykettä. Loppua kohden vauhti toki kovenee, kuten kauhuelokuvissakin on tapana.
Esitykseen liitetyt äänitteet ovat hyvin autenttisen kuuloisia. Näyttelijän työ oli vähäeleistä mutta tähän oikein sopivaa. Pääosaa esittävä Markku Ihamäki rakensi hahmostaan uskottavan ja koskettavan.
Sekä minä että kauhuelokuvista pitävä avecini Johanna kuitenkin odotimme esitykseltä enemmän pelottavuutta kuin saimme. Huomasin välillä puristavani jännittyneenä tuoliani, mutta säikähtänyt en kertaakaan. Esitykset karmivimmat hetket koin, kun eräs näytelmän hahmo lähestyi uhkaavasti katsomoa ja minunkin paikkaani. Myös täysi pimeys on toimiva tehokeino.
Eri aistien hyödyntäminen jäi meistä molemmista kuitenkin ikävä kyllä kesken. Ainakin näyttämön reunapaikoilla käytössä oli lähinnä kuulo- ja näköaisti niin kuin aivan tavallisessakin teatterissa. Muutaman kerran saimme suihkauksen vettä päällemme, haistoimme jotakin tai meitä lähestyttiin tai koskettiin. Katsomon keskipaikoilla meno oli ainakin katsojien reaktioista päätellen tätä kovempaa.
Avecini mietti, että esitykseen sopisi muunlainen kuin perinteinen porrastettu katsomo. Olisiko katsojat voinut asettaa vaikka näyttämön ympärille yhteen tasoon? Viimeisessä vuorossa toden tuntua toi juurikin se, että yleisö asetettiin istumaankin kuin metromatkustajat.
Yhteen asiaan olen viime aikoina kiinnittänyt toistuvasti huomiota. Seuraavaksi aionkin siitä avautua tai urputtaa, miten kukin asian kokeekaan. Tähän syksyyn on nimittäin osunut useita näytöksiä, jossa kanssakatsojien käytös on ihmetyttänyt ja ärsyttänytkin. Jokusen kerran yleisöön on osunut ihmisiä, jotka eivät ole taputtaneet ollenkaan. Tökeröin tilanne oli kenties Kansallisteatterin Canth-näytelmän ensi-illassa, jossa jotkut reunassa istuneet ryntäsivät ulos salista heti, kun näytös päättyi ja muut alkoivat taputtaa. Hautajaisissa puolestaan ilmeisesti jokin kaveriporukka piti sopivana jutella ja naureskella läpi esityksen, mikä tietysti verotti tunnelmaa ja muiden kokemusta. Esitysten eteen on tehty töitä ja nähty vaivaa. Jokaisen tulisi minusta kunnioittaa siksi niin esiintyjiä kuin muita katsojia.
Kanssakatsojien käytöksestä huolimatta kauhuilta Tapanilassa oli kuitenkin onnistunut. Tuike on sympaattinen ja kotoisa teatteri, jonne pääsee Helsingin keskustasta näppärästi lähijunalla. Aistiteatterikin on jälleen herättänyt mielenkiintoni. Veikkaanpa, että sitä tullaan kokemaan Suomessa tulevaisuudessa vielä paljon lisää.
Onko teidän lukijoiden joukossa heitä, jotka ovat jo käyneet katsomassa Hautajaiset tai Tuikkeen aiemman aistikauhunäytelmän Viimeinen vuoro? Entä jos et ole aistiteatteria vielä kokenut, kiinnostaisiko kokeilla?
Hautajaiset Teatteri Tuikkeessa (Viertolantie 2–4 b) vielä ainakin alkuvuodesta 2017. Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille tai herkille katsojille. Liput 14.1.–4.2.2017 näytöksiin myynnissä nyt, hinta 20/18 e. Esityksen kesto noin tunti. Lisätiedot Teatteri Tuikkeen kotisivuilta. Työryhmä: Nina Rinkinen, Markku Ihamäki, Venla Vannela, Tanja Hautakangas, Ia Nissinen, Aarne Linden, Samu Loijas, Sanna Warsell, Kimmo Tähtivirta, Otso Helos, Leo Saaritsa. Tämän kirjoituksen pääkuva: Teatteri Tuike. Lue myös Kulttuurikuurin arvio Viimeisestä vuorosta.
Kävimme katsomassa Hautajaisten 25.11. esityksen. Näytelmän ensi-ilta oli 18.11.2016. Kiitokset Teatteri Tuikkeelle vapaalipuista!
KULTTUURIKUURI 