Pakopeli 5/?: Oivaltava Child’s Play vie kauhuteemaiseen lastenhuoneeseen

Room Escape Running Rabbit avasi ovensa viime keväänä, kuten moni muukin Helsingissä toimiva pakopeliyritys. Huoneita on toistaiseksi kaksi. Cold War: KGB vie pelaajat kaksoisagenteiksi Kylmän sodan aikaan. Child’s Play puolestaan lainaa kuvastonsa vahvasti 1980- ja 1990-lukujen kauhuklassikoista. Pakoon pitäisi päästä lastenhuoneesta, jossa on tapahtunut jotain karmaisevaa. Koska pidän kauhusta, päädyin tietysti kauhuteeman pariin. Seurakseni sain jo aiemminkin kanssani pelanneet Hannan, Henkan ja Topiaksen.

*** Tämä on tosielämän pakopeleistä kertovan arviosarjan viides osa. Lue ensimmäinen osa (Escape Room Helsinki: Dinner Party) ja tietoa peleistä ylipäätään täältä. Lue myös nämä: toinen osa (Labyrinth Games: Internship), kolmas osa (InsideOut Escape Games: Escape from the surprise party) ja neljäs osa (Escape Room Korjaamo: Apocalypse).***

Pakopelin perusajatus alkaakin olla jo hyvin muistissa. Täälläkin on tunti aikaa paeta. Vihjeitä saa oven alta liukuvina lappuina, kun pelinvalvoja huomaa ryhmän juuttuneen paikalleen – ei siis pyydettäessä, toisin kuin joissakin muissa pelipaikoissa. Fyysistä voimaa ei tarvita eikä mitään, mikä ei liiku, pidä väkisin repiä irti.

Tehtäviä, erilaista tutkittavaa tavaraa ja yllätyksiä oli todella paljon. Neljä henkeä sai tonkia paikkoja ja pohtia ratkaisuja aika tiiviiseen tahtiin. Jotkin arvoitukset haastoivat uskaltamaan tekemään asioita, joita moni ei varmaan muissa oloissa missään nimessä tekisi. Ne olivatkin niitä hauskimpia tehtäviä. Varsinkin yksi niistä sopi erinomaisesti juuri tähän lastenhuoneteemaan! Enempää en halua paljastaa, koska se menisi jo spoilauksen puolelle. Joka tapauksessa huone on suunniteltu todella huolellisesti pienimpiäkin yksityiskohtia myöden, ja se sisältää joitakin asioita, joihin tuskin heti törmää missään muualla. Tehtävät painottavat loogista päättelykykyä ja sitä, että malttaa havainnoida ja nähdä. Lukkojen aukaisuun tarvitaan etenkin numerosarjoja, mutta niitä saakin sitten selvitellä mitä moninaisimmin keinoin.

Arvoitukset haastoivat uskaltamaan tekemään asioita, joita moni ei varmaan muissa oloissa missään nimessä tekisi.

Selvisimme lopulta huoneesta ulos noin kuusi minuuttia ennen ajan loppumista. Käytimme yhden vihjeen. Jälleen kerran vinkki oli sellaiseen arvoitukseen, jonka ratkaisu oli ollut huomaamattamme aivan nenämme edessä. Miten tyypillistä!

Huonetta suositellaan yli 15-vuotiaille. Odotin jotain karmivaa, mutta yllätyksekseni minua ei hirvittänyt missään vaiheessa. Olisin kaivannut moniulotteisempaa pelitilaa, vielä isompia yllättäviä elementtejä ja enemmän kauhua. Pelottavuudessa ja tunnelman aitoudessa Labyrinth Gamesin mielisairaala-aiheinen Internship-huone veikin pidemmän korren Child’s Play’hin verrattuna. Toisaalta lastenhuone näytti hyvin autenttiselta ja kauhuleffoista tutulta. Oli helppo ajatella, että täällä on joskus oikeasti elänyt joku lapsi, mutta jokin on sitten mennyt hirvittävällä tavalla vikaan. Jos säikkyy kummallisia ja kamalia kuvia, klovneja tai vinksahtanutta fiilistä, voi Child’s Play olla sopivasti pelottava kokemus. Etukäteen kaikki ryhmämme jäsenet jännittivät juuri pelottavuutta, mutta selvisimmekin yllättävän vähällä. Toisaalta huoneen kuvauksessakin sanotaan, että pääpaino on säikyttelyn sijaan ongelmanratkaisussa ja tiimityöskentelyssä.

Juttelimme pelin jälkeen Room Escape Running Rabbitin omistajan kanssa. Hän kertoi, että huoneissa ei tietoisesti ole mitään, mikä vaatisi minkään kielen taitamista. Itse jäin ehkä kaipaamaan huoneeseen yhtenäistä ja syvää tarinaa. Sellaisen luominen täysin ilman mitään kielellistä vihjettä on toki haastava tehtävä. Toisaalta näin jokaiselle jäi ainakin tilaa luoda mieleisensä tarina omassa mielikuvituksessaan.

Child’s Play -huoneessa ei ole myöskään kelloa, joten tunnin kulumista ei pysty oikein itse seuraamaan. KGB-huoneessa puolestaan kuulemma on kello. Tässäkin pelaajien mieltymykset ilmeisesti vaihtelevat paljon: osa tykkää olla perillä siitä, paljonko aikaa on jäljellä, osaa taas tikittävät minuutit ainoastaan stressaavat turhaan. Itse nautin oudolla tavalla varsinkin viimeisten minuuttien tuomasta paniikinomaisesta olotilasta, eli olisin kaivannut tietoa siitä, missä mennään.

Ryhmäpose kultapupun kanssa! Vasemmalta oikealle: vastaanottovirkailija Oscar, bloggaaja itse, Henkka, Hanna ja Topias.

Koko neljän hengen porukamme tykkäsi kovasti Running Rabbitista. Yrityksen vetäjästä paistoi aito intohimo alaan sekä halu todella panostaa siihen, että pelaajat saavat uusia kokemuksia. Elämys alkoi heti eteiskäytävään astuessa. Kaikki tilat on sisustettu kierrätystavaroilla, jotka on tuunattu taitavasti luomaan sopivan hassua ja outoa tunnelmaa. Hiljaisena vastaanottovirkailijana toimii varsin jäyhä kultainen patsas, jolla on pörröinen pupun pää ja erottuvat vatsalihakset. Kyseisen Oscar-nimen saaneen maskotin kanssa pääsimme mekin poseeraamaan.

Plussaa tälle paikalle tulee myös siitä, että saman katon alla on muitakin palveluita. Jos saapuu isolla seurueella, voi osa porukasta hengailla ylhäällä kahviossa vaikka pelaamassa biljardia. Yläkerrassa on kahvion lisäksi boulder-kiipeilykeskus, joogasali ja tilaussauna. Myös uusia huoneita on kuulemma luvassa. Pelivuoroja voidaan tarvittaessa rukata yökyöpeleille sopiviksi. Ylipäätään koko paketti tuntuu olevan hyvin kunnossa.

Tämänhetkisistä huoneista KGB on kuulemma helpompi kuin Child’s Play. Meille lastenhuone oli juuri sopivan haastava. Ylimääräistä aikaa ei jäänyt käytännössä yhtään, mutta pääsimme kuitenkin yhden vihjeen turvin ulos ajoissa.

Tämän pelin jälkeen muistin taas, miksi pakopelit ovat niin koukuttavia. Tunnin aikana ei ehdi miettiä yhtään mitään muuta kuin niitä asioita, jotka liittyvät suoraan huoneesta pois pääsemiseen. Onnistumiset palkitsevat hyvän olon tunteella, ja mukavan porukan kanssa on mahtavaa viettää aikaa myös tällä tavoin. Pelin jälkipuinti jatkui jälleen hyvän tovin.

Pakopelisarja on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Anteeksi jatkuvista viivästyksistä ja kiitos kommenteista, joita olette lähettäneet aiempien osien yhteyteen! Sarjan seuraava osa on tulossa lähiaikoina, ja siinä olisi tarkoitus testata vihdoin ja viimein aMazed-niminen yritys.

Room Escape Running Rabbit, Mekaanikonkatu 15 A 1. Avoinna ympäri vuoden ensisijaisesti ma–su klo 10–22.30, muitakin aikoja voi kysyä. Tarjolla kaksi erilaista peliä: Cold War: KGB ja Child’s Play. Ensin mainittua voivat pelata kaikki kouluikäiset aikuisten kanssa, mutta ilman aikuisia ikäraja on 13 vuotta. Child’s Play -huoneen ikäraja 15 vuotta. Varaa peli etukäteen! Aikataulut, muut lisätiedot ja varaukset Room Escape Running Rabbitin kotisivuilta. Yhden pelin hinta 16–40 e riippuen ryhmän koosta sekä pelipäivästä ja -ajasta, katso hinnasto. Suositellaan 3–5 pelaajalle. Kesto 60 minuuttia. Tsekkaa myös Running Rabbitin Facebook-sivu

Kiitokset Room Escape Running Rabitille ilmaisesta kokeilukerrasta! Tämän kirjoituksen pääkuvasta näkyy, miten karmiva lastenhuone voi herättää myös nostalgisia fiiliksiä. Ainakin 1980-luvun lapselle huoneessa oli tutun näköisiä tavaroita. Kuva: Room Escape Running Rabbit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s