Paljastetaan se saman tien: kyllä, kaikki näkyy! Kun show’n nimi on Alastomat kundit lavalla, asettaa se tiettyjä ennakko-oletuksia ja herättää eräitä kysymyksiä. Sitä voisi himmailla ja sievistellä, mutta ei. Tässä esityksessä heti alkuminuuteilta käy selväksi, että kaikki tosiaan näkyy. Jonkin taianomaisen syyn takia en kuitenkaan vaivaantunut, vaikka istuin eturivissä. Ehkä se auttoi, että jo alussa laulettiin, että saa katsoa. Esiintyjät taas olivat lavalla kuin kotonaan.
Mistä on kyse? Alkuperäisteos Naked Boys Singing on menevä musikaalirevyy ja pyörinyt Off-Broadwaylla jo vuosikausia. Off-Broadway tarkoittaa siis näytelmiä ja musikaaleja, joita nähdään New Yorkissa mutta Broadway-teattereita pienemmissä tiloissa. Alastomat miehet ovat myös valloittaneet maailmaa monina paikallisina versioina. Helsingissä teos nähdään suomenkielisenä esityksenä, joka sai ensi-iltansa Kulttuuriareena Gloriassa lokakuun 2015 alussa. Revyyssä lauletaan miehenä olemisesta ja mieheyteen liittyvistä tabuista pilke silmäkulmassa – ja tosiaan alasti, jos se ei vielä tullut selväksi.
Ketkä? Alastomina kundeina esiintyvät Samuli Kakko, Ilmari Myllynen, Anssi Valikainen, Ville Mustonen, Niilo Savolainen ja Juho Vornanen. Osassa ohjelmanumeroista kaikki miehet ovat lavalla, mutta mukana on myös paljon sooloja ja pienemmän porukan kohtauksia.
Syvällistä? Kyllähän tässä kulkee syvällinen pohjavire, mutta revyyn päätehtävä on tietysti viihdyttää. Esitys sai minut tuntemaan myötätuntoa miehiä kohtaan. Usein puhutaan naisten ulkonäköpaineista ja muista naisiin kohdistuvista odotuksista ja vaatimuksista. Revyy muistuttaa, että nykykulttuurissa ihannemiehenkin malli on kovin kapea. Pitäisi bodata ja varoa, ettei kukaan vain luule homoksi – tämä nyt on toivottavasti jo sentään muuttumassa. Myös miesten elämään kuuluvia luonnollisia juttuja, kuten kiusallisia erektioita, käsitellään suoraan.
Lavasteet, musiikki, valot? Sanoitukset ovat harvinaisen onnistuneet. Niitä ei ole pelkästään käännetty englannista suomeen, vaan ne on muokattu sopimaan suomalaiseen maisemaan: on Tauno Paloa ja Tervakosken kuntaa. Suomennoksesta kiitos kuuluu Jyri Nummiselle, joka on vastuussa myös koreografiasta. Laulajia säestää loistava Asko Turkia pianolla lavan toisessa reunassa (vaatteet päällä). Kalle Tahkolahti taas on luonut esitykselle mielenkiintoisen visuaalisen ilmeen. Valaistuskin toimii hienosti ja on tärkeässä roolissa. Valosuunnittelusta vastaa Toni Haaranen.
Oudointa? Oli todella outoa, miten luontevalta alastomuus tuntui. Osa ohjelmanumeroista rakentui lopulta aivan muiden asioiden ympärille kuin alastomuuden. Varmaan kun homman nimi tuli selväksi heti alussa, ei tarvinnut jännittää, milloin vaatteet lähtevät. Miehet olivat lavalla paljaina, haavoittuvaisina ja ennen kaikkea koskettavan aitoina.
Huippuhetkiä? Toisen näytöksen aloittava riemukas yhteiskohtaus, jossa käydään muun muassa kaanonlaulun keinoin läpi nimityksiä hmm… ööh… nahkahuilulle. Kaiken huumorin vastapainona upea, herkkä ohjelmanumero, jossa Ville Mustonen laulaa saavuttamattomasta rakkaudesta ja kaipuusta toisen luo. Mustosella oli niin käsittämättömän intensiivinen katse ja läsnäolo, että tämän naisen sydän ainakin suli! Ystäväni ja minä jäimme myös fanittamaan kovasti nakusiivoojaa (Anssi Valikainen).
Ihaninta? Miehet, miehet! Mainitsinko jo miehet? Kaikki nämä ihanat miehet lavalla! Mikä heittäytyminen, mikä luontevuus ja karisma! Teitä oli ilo katsoa ja kuunnella, olette ihania ja upeita juuri tuollaisina kuin olette! Alastomuudesta tulee helposti itsetarkoituksellista pelleilyä, mutta te vältitte sen hienosti. Paljaana oli muutakin kuin keho. Kiitos rohkeudestanne!
Pohdituttaa? Mitä jos lavalla olisikin ollut naisia? Miten revyy silloin ymmärrettäisiin?
Tuntui? Katsomossa sai muun muassa nauraa kippurassa, hihitellä, ihmetellä ja ihailla näkemäänsä, rauhoittua ja vähän pohdiskellakin. Välillä sitä havahtui siihen, että hei, on arki-ilta ja olen katsomassa ööh… alastomia miehiä hyppimässä haarahyppyjä? Okei, on kyllä asiat hyvin. Jäi hyvä ja kepeä olo, arjen murheet unohtuivat!
Hmm..? Olisi voinut olla pidempikin revyy. Liput ovat ehkä vähän kalliit ainakin tiukan budjetin katsojille, toisaalta tällaisia esityksiä näkee todella harvoin. Jotkin ohjelmanumerot tuntuivat vähän irrallisilta ja keveässä viihteessä olisi voinut mennä hieman syvemmälle tasolle.
Kenelle? Kaikille mieskomeutta arvostaville sekä miesten maailmasta ja mielen liikkeistä kiinnostuneille. Tyttöjen illan piristäjäksi tai kelle tahansa iloksi arjen keskelle. Pikkujouluihin, polttareihin ja muihin rentoihin juhliin ohjelmanumeroksi. Miehille vertaistueksi sekä voimaantumisen ja naurun lähteeksi. Vähemmistöille ja enemmistöille. Esitykset ovat pian tältä erää lopussa, mutta toivottavasti niitä tulee vielä lisää!
Loppusanat? Esitys sai minut ajattelemaan lämmöllä kaikkia niitä miehiä, joita elämääni jollakin tavalla kuuluu, ja ehkä ymmärtämään jotain lisää heidän maailmastaan. Käsiohjelma on myös seinäkalenteri vuodelle 2016, ja Kundit pääsevät ehdottomasti esille piristämään ensi vuottani. Ohjaaja Jermo Grundström kirjoittaa käsiohjelmassa, että Kundien mukaan esityksen viesti on ”on okei olla minä”. Sellainen viesti minullekin välittyi. Ja sehän on kovin tärkeä sanoma tässä ulkonäkö- ja suorituspaineiden täyttämässä maailmassa.
Alastomat kundit lavalla vielä to 22.10.2015 klo 19 Kulttuuriareena Gloriassa (Pieni Roobertinkatu 12). Liput 28/24 euroa. Ikäraja 16 vuotta. Lisäesityksiä on kenties tulossa vielä. Tsekkaa nettisivuilta muun muassa Kundien esittelyt ja Facebook-sivuilta tunnelmia ja tietoa esityksistä.
Kävimme ystäväni Hannan kanssa katsomassa ti 20.10. esityksen. Kiitos vapaalipuista Alastomille kundeille! Tämän kirjoituksen pääkuvassa kundit lavalla. Kuva: Sami Lamberg.
KULTTUURIKUURI 