Dialogibloggaus: Tove luottaa nimihenkilönsä karismaan

Tove-näytelmä luottaa nimihenkilönsä karismaan, vahvaan näyttelijäntyöhön ja puheeseen, mutta yksityiselämää käsitellään varsin varovaisesti. Kaksi Extemporen kulttuuribloggaajaa keskustelee Svenska Teaternin näytelmästä Tove, joka kertoo rakastetun taiteilijan Tove Janssonin (1914–2001) elämästä. Meri/Kulttuurikuuri: Kävin nyt ensimmäistä kertaa Svenska Teaternissa, vaikka kävelen sen ohi usein monta kertaa viikossa. Teatterisali on upea! Tove Janssonin elämään ja tuotantoon olin tutustunut aiemmin Ateneumin näyttelyssä … Jatka lukemista Dialogibloggaus: Tove luottaa nimihenkilönsä karismaan

Plus- ja miinusarvio kiireisille: Keskellä ruuhkaa juoksee nainen

Helsingin keskustassa Mannerheimintie on täyttynyt utareiksi pukeutuneista ja muista mielenosoittajista. "Hallitus alas!" he huutavat. Samaan aikaan ikäseminaari alkaa piristävästi ajatuksella "Keski-ikä – naula arkkuun?". Kaksi nelikymppistä naista, työtä etsivä supersuorittaja Kikka ja ruuhkavuosien paineessa rutistuva perheenäiti Niina, luulevat tulevansa jonnekin ihan muualle, mutta päätyvätkin seminaarin esimerkkitapauksiksi yleisön eteen. Ylipirteä konsultti Dora saa Niinan ja Kikan … Jatka lukemista Plus- ja miinusarvio kiireisille: Keskellä ruuhkaa juoksee nainen

Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee

555 neliömetriä tilaa. Ei katsomoa tai näyttämöä, vaan jokaisella katsojalla vapaus valita, missä liikkuu ja mitä katsoo. Vaihtuvia tiloja, tunnelmia ja kohtauksia. Kaikkea saa tutkia ja tarkastella, jopa maistaa. Jos käyt tänä keväänä katsomassa vain yhden teatteriesityksen, Helsingin Vallilassa esitettävä 13. tunti on siihen erinomainen valinta. Teatteri Vapaan Vyöhykkeen esitys on ehdottomasti yksi kevään mielenkiintoisimmista … Jatka lukemista Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee

Improteatteria: Testissä Stella Polariksen rikostarina ja Riskiryhmän Snap

Improvisaatioteatteri on yksi teatterin osa-alue, joka on jäänyt minulle aivan liian tuntemattomaksi. Nyt on tätäkin aukkoa sivistyksessä paikattu. Lyhyesti tämän kirjoituksen voisi summata seuraavaan sanaan: suosittelen. Vähän pidemmästi: menkää katsomaan improa. On todella kiehtovaa päästä seuraamaan, miten näyttelijät rakentavat yhteistyössä esityksen, joka saattaa hetkellä millä hyvänsä lähteä uuteen, yllättävään suuntaan. Ja sitten se pisin versio … Jatka lukemista Improteatteria: Testissä Stella Polariksen rikostarina ja Riskiryhmän Snap

Dialogibloggaus: Pirskahteleva ja vimmainen Canth ihastuttaa

Tässä kirjoituksessa kolme Extempore Kulttuuriblogien bloggaajaa keskustelevat Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä näkemästään Canth-kantaesityksestä. Näytelmä kertoo kuopiolaisesta Minna Canthista (1844-1897), joka oli kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen. Hänen näytelmiään ovat muun muassaTyömiehen vaimo, Kovan onnen lapsia, Papin perhe, Sylvi ja Anna-Liisa. Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari Haluan … Jatka lukemista Dialogibloggaus: Pirskahteleva ja vimmainen Canth ihastuttaa

Elävien maailmaan kurkottavat haamut tuovat oivalluksia omasta elämästä

Ajoittain käy niin, että jokin esitys puhuttelee minua erityisen vahvasti osin siksi, että se tuntuu minusta henkilökohtaisesti ajankohtaiselta. En sitten tiedä, onko kyse sattumasta vai siitä, että sitä vähintäänkin alitajuisesti hakeutuu itselle potentiaalisesti merkityksellisten esitysten pariin. Viimeksi näin kävi, kun ammattiteatteri Quo Vadiksen ja tanssiteatteri Sivuun Ensemblen tuore yhteistuotanto Temptation toi useita oivalluksen hetkiä marraskuun alkupuolella. Teoksen Suomen-ensi-ilta … Jatka lukemista Elävien maailmaan kurkottavat haamut tuovat oivalluksia omasta elämästä

Hurja ja hauska Noitavaino paljastaa ihmisen lempeimmät ja pimeimmät puolet

Jos käyt tänä syksynä katsomassa vain yhden näytelmän teatterissa, tässä yksi potentiaalinen vaihtoehto: Noitavaino Teatteri Takomossa Helsingissä. Lokakuun puolivälissä ensi-iltansa saanut näytelmä avaa hienosti ihmisten välisiä ja ryhmissä syntyviä ilmiöitä, kuten sitä, että haluamme ulkoistaa pahuuden emmekä nähdä sitä itsessämme tai omassa yhteisössämme. Esitys on sekä hyvin mustanpuhuva että älyttömän hauska. Näytelmän nimi johdatti minut odottamaan … Jatka lukemista Hurja ja hauska Noitavaino paljastaa ihmisen lempeimmät ja pimeimmät puolet

Ajatuksia herättävässä Minävauriossa miniyleisö seuraa esityksen minää lähietäisyydeltä

Kuka minä olen? Muun muassa tämän kysymyksen ympärillä pyörii nyt lokakuussa Helsingissä nähtävä tuore esitys Minävaurio, jota esitetään 15 hengen minikatsomolle. Pääasiassa yhden näyttelijän näytelmä yhdistää monia nykyteatterille ominaisia elementtejä, kuten metateatteria ja kokonaisuuden rakentamista palasista, joita ei sido yhteen kronologisesti etenevä juoni. Mukana on lisäksi nykyteatterille käsittääkseni varsin uusia ja kokeilevia ominaisuuksia, kuten suoraa … Jatka lukemista Ajatuksia herättävässä Minävauriossa miniyleisö seuraa esityksen minää lähietäisyydeltä

3D-videoita ja näyttelijäntyötä: Kiroilevat Mannerheim ja hevonen odottavat maailmanrauhaa vuosikymmenestä toiseen

Tämän blogin alkuaikoina istuin katsomossa ajoittain epätoivon valtaamana, kun tuntui, etten ymmärtänyt näkemääni saati osaisi kirjoittaa siitä. Sittemmin olen oppinut suhtautumaan rauhallisemmin siihen, jos en tajua. Taidolle tuli käyttöä hiljattain käyttöä teatteriesityksessä Varjot syvenevät – komedia Mannerheimista ja hevosesta. Uutta tekniikkaa teatteriin tuovan PSF-kollektiivin ja KokoTeatterin yhteistuotanto sai ensi-iltansa Helsingissä KokoTeatterin tiloissa syyskuun lopussa. Tämä esitys on … Jatka lukemista 3D-videoita ja näyttelijäntyötä: Kiroilevat Mannerheim ja hevonen odottavat maailmanrauhaa vuosikymmenestä toiseen

Ruotsinkielinen esitys vie ruokahalun mutta herättää ajatuksia

Kerrostalon alakerroksen itämaisessa ravintolassa tapahtuu kummia. Mutta sitä eivät asiakkaat helposti näe, sillä kaikki verhotaan iloisen palvelun ja herkullisten annoskuvien taakse. Samaan aikaan yhden ravintolatyöntekijän läheinen yrittää selviytyä vieraassa maassa ja joutuu julmasti kaltoinkohdelluksi. Helsinkiläisen teatteriryhmän Sirius Teaternin esittämä Den Gyllene Draken piirtää nyky-yhteiskunnasta varsin armotonta kuvaa. Näytelmän on kirjoittanut saksalainen Roland Schimmelpfennig ja ohjannut … Jatka lukemista Ruotsinkielinen esitys vie ruokahalun mutta herättää ajatuksia