Tunteita laidasta laitaan: napakka teatteriesitys kuvaa miehen seksuaalista haluttomuutta naisen näkökulmasta

Millaista on olla parisuhteessa, jossa mies on kuin laatikko? Helsinkiläisen Teatteri Toivon uudessa näytelmässä mies kirjaimellisesti on ainakin laatikossa sisällä, kun naiset kertovat siitä, miltä tuntuu, kun oma rakas on seksuaalisesti haluton. Haluton perustuu haastatteluihin, joissa nimettömiksi jäävät naiset ovat jakaneet ohjaaja-käsikirjoittaja Sara Salmenmäelle aitoja kokemuksiaan. Esitys nostaa esiin ennen kaikkea sen tunnemyräkän, jonka kouriin … Jatka lukemista Tunteita laidasta laitaan: napakka teatteriesitys kuvaa miehen seksuaalista haluttomuutta naisen näkökulmasta

Runsaasti iloitteleva, värikylläinen Jemina Show nostaa esiin vakavia aiheita

Maaliskuussa ensi-iltansa Helsingissä saanut Jemina - The Great American Show pääsi yllättämään minut. Odotin glitteriä, keveää ja osin räävitöntäkin drag-tunnelmaa, huoletonta iloittelua ja värikkyyttä. Näitä kaikkia sain, mutta samalla show käsitteli kuitenkin myös hyvinkin vakavia yhteiskunnallisia aiheita. Jos haluat nähdä tämän pinkin eri sävyissä hohtavan teoksen, varaa lippusi pian: esityksiä on enää huhtikuun ensimmäisen viikon … Jatka lukemista Runsaasti iloitteleva, värikylläinen Jemina Show nostaa esiin vakavia aiheita

Dialogibloggaus: 40-henkinen showkuoro taikoo tutut hitit uusiksi pelkin ihmisäänin

Helsinkiläinen showkuoro Aventur on juuri tuonut lavoille uuden show’nsa, joka kantaa nimeä 7!. Kuoro haluaa tehdä esityksistään kokonaisvaltaisia elämyksiä, joihin kuuluvat musiikin lisäksi tärkeinä osina dramaturgia, koreografiat, valot ja puvustus. Kulttuurikuurin Meri Liukkonen ja Asianharrastaja-blogin Piia Latvala vertailevat kokemuksiaan 7!-show’n eilisestä ensi-illasta. Meri / Kulttuurikuuri: Showkuorogenre on minulle vielä aika tuntematon, ja olin ennen tätä … Jatka lukemista Dialogibloggaus: 40-henkinen showkuoro taikoo tutut hitit uusiksi pelkin ihmisäänin

Yllättävä Song of the Goddess juhlistaa kaikissa naisissa asuvaa jumalatarta mutta ei sorru kliseisiin

Helsingissä Kanneltalossa sai maaliskuun alussa ensi-iltansa liikkeellinen teos naiseudesta, Song of the Goddess. Yllätyin sekä tapahtumista lavalla että omista reaktioistani niihin. Aluksi en oikein meinannut päästä sisään esityksen maailmaan ja pelkäsin jääväni tunnetasolla täysin kylmäksi. Loppumetreillä kuitenkin jokin lamppu syttyi päässäni, ja huomasin, että minähän olen kuin olenkin vaikuttunut näkemästäni ja kokemastani. Jälkikäteen tajusin, että … Jatka lukemista Yllättävä Song of the Goddess juhlistaa kaikissa naisissa asuvaa jumalatarta mutta ei sorru kliseisiin

Päiväkirjaklubilla jaetaan teiniaikojen nolot ja koskettavat kokemukset

Lukisitko teini-iässä kirjoittamiasi päiväkirjoja ääneen salille täynnä tuntemattomia ihmisiä? Jotkut rohkeat onneksi lukevat, ja siksipä pääkaupunkiseudulla on jo jokusen vuoden pyörinyt Päiväkirjaklubi. Todella suosituksi osoittautuneen klubin konsepti on yksinkertainen mutta toimiva. Lavalle nousee eri-ikäisiä ihmisiä lukemaan nuoruusaikojensa päiväkirjamerkintöjä ja muita tekstejä. Osallistuin helmikuun klubille katsojana. Saimme päiväkirjojen lisäksi kuulla muun muassa noin 30 vuotta ystävinä … Jatka lukemista Päiväkirjaklubilla jaetaan teiniaikojen nolot ja koskettavat kokemukset

Kokemus naisklovnifestareilta: Punanenät tuovat esiin meissä kaikissa olevia tunteita ja piirteitä

Miten monipuolisesti lemmestä voikaan kertoa ilman ainuttakaan sanaa! Kävin helmikuun alkupuolella naisklovnifestivaaleilla Helsingissä katsomassa pietarilaisen kolmikon, Clown Trio Klavyn, rakkausaiheista esitystä Klavy in Love. Viestit kulkivat muun muassa eleiden, ilmeiden ja kehon asentojen kautta. Punaisia neniä ei ollut, mutta kaikilla pellettärillä oli persoonalliset, vahvat teatterimaskit. Tanssiteatteri Hurjaruuth järjesti Punainen helmi -naisklovnifestivaalin nyt viidettä kertaa. Festareilla … Jatka lukemista Kokemus naisklovnifestareilta: Punanenät tuovat esiin meissä kaikissa olevia tunteita ja piirteitä

Sopivasti outo Kauheat lapset jättää katsojalle tulkittavaa

Helsingissä Teatteri Takomossa juuri ensi-iltansa saanut Kauheat lapset on niitä esityksiä, joista tuntuu aluksi vaikealta kirjoittaa. En nimittäin ollut varsinkaan heti varma, mitä näin ja miten kaiken tulkitsin. Turvaudunpa siis teatterin sivuilta löytyvään kuvailuun, joka tiivistää kaiken osuvasti: "Kauheat lapset on näytelmä mittakaavoista: kuinka vähä muuttuu paljoksi, suuri pieneksi, brutaalista tulee ylevää ja kohtuullisesta kohtuutonta. … Jatka lukemista Sopivasti outo Kauheat lapset jättää katsojalle tulkittavaa

Dialogibloggaus: Tove luottaa nimihenkilönsä karismaan

Tove-näytelmä luottaa nimihenkilönsä karismaan, vahvaan näyttelijäntyöhön ja puheeseen, mutta yksityiselämää käsitellään varsin varovaisesti. Kaksi Extemporen kulttuuribloggaajaa keskustelee Svenska Teaternin näytelmästä Tove, joka kertoo rakastetun taiteilijan Tove Janssonin (1914–2001) elämästä. Meri/Kulttuurikuuri: Kävin nyt ensimmäistä kertaa Svenska Teaternissa, vaikka kävelen sen ohi usein monta kertaa viikossa. Teatterisali on upea! Tove Janssonin elämään ja tuotantoon olin tutustunut aiemmin Ateneumin näyttelyssä … Jatka lukemista Dialogibloggaus: Tove luottaa nimihenkilönsä karismaan

Plus- ja miinusarvio kiireisille: Keskellä ruuhkaa juoksee nainen

Helsingin keskustassa Mannerheimintie on täyttynyt utareiksi pukeutuneista ja muista mielenosoittajista. "Hallitus alas!" he huutavat. Samaan aikaan ikäseminaari alkaa piristävästi ajatuksella "Keski-ikä – naula arkkuun?". Kaksi nelikymppistä naista, työtä etsivä supersuorittaja Kikka ja ruuhkavuosien paineessa rutistuva perheenäiti Niina, luulevat tulevansa jonnekin ihan muualle, mutta päätyvätkin seminaarin esimerkkitapauksiksi yleisön eteen. Ylipirteä konsultti Dora saa Niinan ja Kikan … Jatka lukemista Plus- ja miinusarvio kiireisille: Keskellä ruuhkaa juoksee nainen

Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee

555 neliömetriä tilaa. Ei katsomoa tai näyttämöä, vaan jokaisella katsojalla vapaus valita, missä liikkuu ja mitä katsoo. Vaihtuvia tiloja, tunnelmia ja kohtauksia. Kaikkea saa tutkia ja tarkastella, jopa maistaa. Jos käyt tänä keväänä katsomassa vain yhden teatteriesityksen, Helsingin Vallilassa esitettävä 13. tunti on siihen erinomainen valinta. Teatteri Vapaan Vyöhykkeen esitys on ehdottomasti yksi kevään mielenkiintoisimmista … Jatka lukemista Teatteria ilman katsomoa ja näyttämöä: 13. tunnin vinksahtaneessa ja runsaassa satumaailmassa katsoja valitsee, mitä kokee