Dialogibloggaus: 40-henkinen showkuoro taikoo tutut hitit uusiksi pelkin ihmisäänin

Helsinkiläinen showkuoro Aventur on juuri tuonut lavoille uuden show’nsa, joka kantaa nimeä 7!. Kuoro haluaa tehdä esityksistään kokonaisvaltaisia elämyksiä, joihin kuuluvat musiikin lisäksi tärkeinä osina dramaturgia, koreografiat, valot ja puvustus.

Kulttuurikuurin Meri Liukkonen ja Asianharrastaja-blogin Piia Latvala vertailevat kokemuksiaan 7!-show’n eilisestä ensi-illasta.

Meri / Kulttuurikuuri:

Showkuorogenre on minulle vielä aika tuntematon, ja olin ennen tätä esitystä nähnyt vain Aventurin joulukonsertin. Tässä uudessa show’ssa tykkäsin erityisesti siitä, että kaikki musiikki on tuotettu kunnianhimoisesti ihmisäänin. Esiintyjistä myös välittyi aito esiintymisen ilo.

Piia / Asianharrastaja:

Kyllä! Katsomossa tulee hyvälle tuulelle. Kuoro itse mainostaa 7!-show’taan tähän saakka musiikillisesti kunniainhimoisimpana esityksenään. Minä olen nähnyt heiltä aiemmin Kohu!-esityksen, joten vertailukohtia ei ole sen enempää, mutta kyllä tässä show’ssa tyylilajit vaihtelevat aika hauskasti (ja vauhdikkaasti) laidasta laitaan.

APPLAUSE-VIDEO YOUTUBESTA:

Meri / Kulttuurikuuri:

Esityksessä oli minusta selkeitä huippukohtia: Sannin Vahinko, jossa tuuleekin Korsossa Töölön sijaan, ja jääkaapissa on Karjalaa eikä Coronaa, oli hauska ja kuulosti hyvältä. Elämältä turpiin sain pisti hymyilyttämään paitsi sanoituksillaan myös koreografiallaan. Siinähän laulajilla oli mukanaan muun muassa pehmovasaroita ja kaulimia.

Koko illan kohokohta oli silti Disneyn Leijonakuningas-leffasta tuttu upea Circle of Life. Minusta kuoron eri äänet pääsivät kunnolla yhdessä oikeuksiinsa vasta siinä. Pidin kovasti myös kappaleen pelkistetyn kauniista visuaalisesta ilmeestä: lava oli täysin pimeänä ja laulajat heiluttivat kukin omaa pientä valoaan. ❤

Piia / Asianharrastaja:

Minullekin parhaimmiksi hetkiksi esityksestä nousivat juuri tuo hieman pisteliäällä huumorilla toteutettu Vahinko ja eteerisen kaunis Circle of Life. Rammsteinin Du Hast ei räjäyttänyt mieltäni odottamallani tavalla, mutta sen sijaan kuoron tulkinta Adelen hienosta Hello-kappaleesta meni tunteisiin.

Showkuorolle tietenkin sopii hyvin tuo konsepti, että ei vain esitetä valikoimaa hienoja lauluja kuorosovituksina vaan kerrotaan jokin tarina. Tällä kertaa väljänä teemana on parisuhde, jonka kiitoradat ja töyssyt käydään läpi. Juuri noilla lopulta aika yksinkertaisilla visuaalisilla elementeillä siirryttiin tunnetilasta ja vaiheesta toiseen onnistuneesti, enkä oikeastaan muuta kaivannutkaan.

Kuoro on niin iso, että kaikesta olisi voinut tulla myös hyvin sekavaa! Esityksen kaaren rakentavissa biisivalinnoissa on aika hauskoja oivalluksia, mutta mistä nimi 7!  tulee?

Meri / Kulttuurikuuri:

Nimen alkuperä mietitytti myös minua ja aveciani. Ehkä kuoro voisi valottaa sitä hieman? 🙂

Mitä olit mieltä siitä, että mukana oli sekä suomenkielisiä että englanninkielisiä kappaleita – ja tietysti myös saksankielinen Rammstein-klassikko Du Hast? Itse pidin yleisesti enemmän suomenkielisistä, niissä oli minusta enemmän tunnetta mukana.

Olisin kaivannut show’hun vielä lisää irrottelua eri äänillä ja joihinkin kappaleisiin vaikuttavampia stemmoja. Tietysti oman haasteensa asettaa se, että lavalla on monikymmenpäinen kuoro, mutta useimmissa kappaleissa heillä ei kuitenkaan ole kuoronjohtajaa edessä apunaan. Siihen nähden homma pysyi upeasti koossa.

Äänimies vaan ei aina tuntunut olevan ihan tehtäviensä tasalla: välillä kuoron miehistä ei kuulunut paljon mitään, joissakin kappaleissa taas äänimies oli sooloissa aika myöhässä ja jotkut äänet hukkuivat toisten alle.

Piia / Asianharrastaja:

Minä pidin kovasti juuri tuosta monipuolisuudesta kappalevalinnoissa. Mutta kyllä suomenkielisten kappaleiden viesti tai sisältö sai runsaampia sävyjä ainakin minun mielessäni, vaikka englanninkieliset kappaleet istuivat ihan mukavasti kokonaisuuteen.

Tuohon miksauksen ailahtelevuuteen kiinnitin minäkin huomiota. Epätasaisuus äänentoistossa harmitti, etenkin taitavien laulajien puolesta. Muutoinkin olisin kaivannut välillä vahvempia ja ”täydempiä” alaääniä. Varsinkin Du Hast kaipaisi tosi paljon muhkeampia ääniä ja raivoa.

Entä minne jäi käsiohjelmassa mainittu The Final Countdown?

Meri / Kulttuurikuuri:

Joo, aivan samaa mieltä tuosta Du Hastista ja ylipäätään. Olikohan tuossa ongelma enemmän kiinni miksauksesta vai sovituksesta?

The Final Countdownin säveliä olin puolestaan kuulevinani aivan esityksen alussa, mutta nopeaanhan se vaihtui Lady Gagan Applause-kappaleeseen.

DU HAST –VIDEO YOUTUBESTA:

Meri / Kulttuurikuuri:

YouTubessa Aventurin Du Hast on muuten saanut yli 10 000 katselukertaa, wau! Videon perusteella äänet olivat kyllä live-esityksessä aika epätasapainossa, ja se taas enemmän miksaajasta kuin laulajista kiinni. Tietysti liki 40-henkinen kuoro eri stemmoineen ja sooloineen on varmasti livenä vaativa saada kuulostamaan juuri siltä miltä pitääkin.

Piia / Asianharrastaja:

Minunkin piti käydä katsomassa video heti kotimatkalla esityksen jälkeen. Sinäpä sen sanoit, äänet toimivat siinä ihan toisella tavalla kuin livessä.

Meri / Kulttuurikuuri:

Beatboxaus oli muuten erinomainen lisä kappaleisiin! Nautin myös tosi paljon kuoron rennon lämminhenkisestä ja humoristisesta tavasta esiintyä. Asut ja koreografiat olivat harkittuja ja laulajilla niin hyvä meno, että fiilis tarttui katsomoonkin. Kuorolaisilla on itsetunto kohdillaan ja selvästi hauskaa lavalla. Ja onhan se aina hienoa kuulla, mitä kaikkea ihmisäänellä pystyykään tekemään. En jäänyt kaipaamaan muita instrumentteja. Olipa hyvän mielen show!

Piia / Asianharrastaja:

Niinpä! Kotimatkalle lähti mukaan hyvä boogie ja suupieleen jäi hymynkare!

(HUOM! LISÄYS: Kuorolta tuli  seuraava vastaus kommenttina Extemporen sivuille: ”Kiitos kattavasta katsauksesta 7!-showmme saloihin, arvostamme! Upeaa kuulla, että nautitte esityksestämme

Olimme aveceinemme katsomassa esityksen ensi-illassa perjantaina 10.3. Aleksanterin teatterissa. Kiitos vauhdikkaalle showkuorolle vapaalipuista esitykseen! Tämän kirjoituksen pääkuva: Ilari Kauppi / Aventur. Lue myös Kulttuurikuurin kirjoitus Aventurin joulukonsertista 2015.