Aina välillä sitä päätyy hyvässä seurassa jonnekin, minne ei olisi yksin varmasti eksynyt. Kuten psykologista kauhunäytelmää katsomaan. H. P. Lovecraft on varmasti monelle tuttu nimi. Itse osasin vielä viime viikolla yhdistää mieheen lähinnä käsitteet "kauhukirjallisuus" ja "joku lonkeroinen hirviö, jonka nimi on mahdotonta kirjoittaa saati lausua". Perjantaina lähdin kuitenkin ystäväni innostamana Tikkurilan Teatteriin katsomaan näytelmää … Jatka lukemista Psykologinen kauhunäytelmä – ilman monille tuttua lonkerohirviötä
Tekijä: Meri / Kulttuurikuuri
Kohta minäkin olen telkkarista tuttu
Jos osut oikealle kanavalle oikeaan aikaan ensi keväänä, saatat bongata televisiossa tutut kasvot. Minähän se siellä! Ellei minua ole tyystin leikattu jaksosta pois. Osallistuin The Voice of Finland -musiikkiohjelman kuvauksiin muutama viikko sitten. Ja ei, en todellakaan lähtenyt laulamaan – siihen minulla ei ole lahjoja. Olen sen sijaan yksi niistä kymmenistä, jotka päätyivät yleisöksi kuuntelemaan kilpailijoiden … Jatka lukemista Kohta minäkin olen telkkarista tuttu
Tanssimaan! Tanssimaan! Ihan itse!
Tällä kertaa Kulttuurikuurissa ei vain katsota, vaan osallistutaan koko kehon voimalla. Nyt se on erityisen helppoa kaikille. Helsingissä Kaapelitehtaalla järjestetään perjantaina kaikenikäisille tarkoitettu ilmaistapahtuma, joka lupaa esitellä tanssin koko kirjon. Ohjelma vaikuttaa todella monipuoliselta ja kiinnostavalta! Mukana on muun muassa iki-ihanan Aira Samulinin ryhmä, joka tanssii 1970- ja 1980-luvun diskoa. Muutenkin esiintymässä on niin vanhoja konkareita … Jatka lukemista Tanssimaan! Tanssimaan! Ihan itse!
Epätodellisen upea sirkusilta
Nyt on sellainen olo, etteivät sanat riitä, mutta yritän kuitenkin kirjoittaa. Kävin juuri ensimmäistä kertaa koskaan sirkuksessa. En siis ikinä ole lapsena siellä käynyt, mutta korjasin tämän huutavan vääryyden viimein aikuisiällä. Suuntasin samantien Suomen suurimpaan sirkukseen. Sirkus Finlandia on viihdyttänyt kansaa Helsingin Kaisaniemessä jo syyskuun lopusta lähtien. Ohjelma vaihtuu vuosittain, ja ripeimmät ehtivät vielä näkemään tämän vuoden … Jatka lukemista Epätodellisen upea sirkusilta
Klassikot eivät vanhene koskaan
Ensimmäisessä blogikirjoituksessani rajasin kirjat pois kuuristani sillä perusteella, että lukeminen on minulle tuttua puuhaa. Nyt kuitenkin joudun toteamaan, että lukiessanikin saatan joutua kauas pois mukavuusalueeltani monella tapaa. Ensinnäkin opinnoissani joudun lukemaan myös sellaisia kirjoja, jotka eivät kauheasti jaksa kiinnostaa. Toisekseen kaunokirjallisuudessa törmää niin karmiviin tarinoihin, että lukeminen tekisi mieli lopettaa kesken. Kulttuurikuurin uusimmaksi osaseksi pääsevätkin … Jatka lukemista Klassikot eivät vanhene koskaan
Seitsemän veljestä ja pyörivät piruetit
Häpeäkseni joudun myöntämään, että olen käynyt baletissa vain kerran. Se kerta olikin mieleenpainuva kokemus. Kävin nimittäin pari viikkoa sitten katsomassa Kansallisbaletin tanssitun kertomuksen Seitsemän veljestä. Mikä elämys! Mitään kovin perinteistä balettia tämä ei tainnut olla, mutta pyörivät ne piruetit silti. Aleksis Kiven klassikkoteoksen pohjalta laadittu esitys hurmasi minut täysin. Uskalsin odottaa paljon, sillä näin kertomuksesta … Jatka lukemista Seitsemän veljestä ja pyörivät piruetit
Hulluutta lavalla ja näyttelyssä
Näin viime viikolla näytelmän, jota voisin suositella varauksetta lähes kaikille. Erityisen mielelläni lähettäisin katsomoon kansanedustajat, kunnallispoliitikot ja muut päättäjät, joiden käsissä mielenterveyshoito Suomessa on. Kansallisteatterin koskettava uutuus, Pysy hengissä vielä tämä päivä, on vaikuttava ja vakuuttava kuvaus siitä, miten heitteille ihminen Suomessa helposti jää, jos sairastuu henkisesti. Näytelmän ensimmäinen näytös menee suoraan katsojan ihon alle. … Jatka lukemista Hulluutta lavalla ja näyttelyssä
Ruumiita, tuulisoittimia ja muuta historiaa
Loppukesällä ja alkusyksystä olen ehtinyt monenmoisiin kulttuuririentoihin. Nyt nostan niistä esiin muutaman. Tiedekeskus Heurekassa kävin ihastelemassa plastinoituja ruumiita. Onneksi tajusin tehdä sen hyvissä ajoin, sillä supersuosittuun näyttelyyn sai sen viimeisellä viikolla jonottaa tuntikausia. Näyttely tarjosi havainnoillisen matkan ihmiskehoon ja sai minut miettimään omia elintapojani. Tätä kirjoittaessani tosin herkuttelen suklaalla, mutta tasapaino ja kohtuus kaikessa, eikös? … Jatka lukemista Ruumiita, tuulisoittimia ja muuta historiaa
Koskaan ei ole kaduttanut
”Onpa mielenkiintoisen oloinen esitys! Tuon näyttelyn käyn kyllä katsomassa. Pitäisi mennä pitkästä aikaa museoon.” Tässä ajatuksiani ties kuinka monen vuoden varrelta. Joskus ajatus on muuttunut lopulta toiminnaksi, mutta turhan usein huomaan, että hups, juna meni jo: liput myytiin loppuun tai näyttely päättyi. Minähän siis pidän hyvin monenlaisista riennoista, mutta kulttuurin harrastamiseni rajoittuu liikaa kirjallisuuteen. Ei … Jatka lukemista Koskaan ei ole kaduttanut






