Kansallisteatterin vaikuttava Tabu on koettava itse

Kulttuurivuosi 2016 käynnistyi vaikuttavasti, kun kävin katsomassa Kansallisteatterin Tabun. Esitys tuntuu hämmentäneen kulttuurikriitikon toisensa jälkeen. Vaikka olin vilkaissut otsikoita ja arvioita, päädyin katsomoon tietämättä, mitä odottaa. En ole lukenut Timo K. Mukan romaania Tabu, mutta arvioiden perusteella kirjan tunteminen ei liiemmin auta näytelmän tulkitsemisessa. Ylipäätään Kristian Smedsin Tabuun tuskin voi valmistautua etukäteen muuten kuin menemällä teatteriin … Jatka lukemista Kansallisteatterin vaikuttava Tabu on koettava itse

Klovneria-Lokki: numerohuomioita punanenästä raivareihin

Klovneja ja Tšehovia – mikä yhdistelmä! Rakastettu klassikko, Anton Tšehovin Lokki, sai tänä syksynä uudenlaisen tulkinnan. Klovneriaryhmä RedNoseClub tarttui näytelmään ja loi siitä  10-vuotisjuhlaesityksensä. Ohjaajaksi ryhmä sai ranskalaisen Philip Boulay'n. RNC:n verkkosivujen mukaan Boulay'n keskeinen löytö on se, että Tšehov on kirjoittanut henkilönsä kuin klovneiksi. Tyylilajin muutoksen sanotaan tuovan esiin teoksen ajankohtaisuuden, komediallisuuden ja herkkyyden. Summasin … Jatka lukemista Klovneria-Lokki: numerohuomioita punanenästä raivareihin

K-18-kauhutalossa mielipuolinen teurastaja hyökkäsi kohti ja naamioituneet miehet sitoivat kiinni tuoliin

Kuoleman kalpea, teurastajan asuun pukeutunut mies virnuilee mielipuolisesti ja houkuttelee: "Tule tänne, tule." Mies roikottaa vahvoja metalliketjuja, essu on veriroiskeiden peitossa. Kylmiön avoimesta ovesta leijuu omituinen ja epämiellyttävä haju, jonka yhdistän heti johonkin, jota en halua nähdä. Päässä jyskyttää ajatus siitä, että mitä jos joku ihan oikeasti väkivaltainen kahjo on ujuttautunut tänne. Mies houkuttelee minua edelleen lähemmäksi. … Jatka lukemista K-18-kauhutalossa mielipuolinen teurastaja hyökkäsi kohti ja naamioituneet miehet sitoivat kiinni tuoliin

Huonot vitsit ajavat sonnit itsetuhoisiksi Seitsemän veljeksen nykyversiossa

Noin puolitoista tuntia aikaa, neljä miestä ja kaikki Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin päätapahtumat nykyaikaan siirrettyinä. Siinäpä mielenkiintoiset lähtökohdat! Tikkurilan Teatterissa Vantaalla nähdään nyt Öbaut seitsemän veljestä, jota voisi hyvin luonnehtia vaikkapa humoristiseksi tiivistelmäksi Kiven klassikkoteoksesta. Näytelmän on käsikirjoittanut Mikko Koivusalo, ja sitä on ehditty esittää vuodesta 2010 lähtien monissa teattereissa Suomessa. Esitys lähtee käyntiin räväkästi. … Jatka lukemista Huonot vitsit ajavat sonnit itsetuhoisiksi Seitsemän veljeksen nykyversiossa

Vantaan Näyttämö: vanhan navetan ylisillä nähdään koskettava tulkinta ajankohtaisesta tarinasta

Harvalla teatterilla on käytössään yhtä veikeää tilaa kuin Vantaan Näyttämöllä. Nykyisin Navethalia-nimellä tunnetussa rakennuksessa Vantaan Jokiniemessä eleli vielä 1980-luvun alussa maatalouden tutkimuskeskuksen lehmiä. Ylisillä puolestaan säilöttiin tonnikaupalla heinää ja olkia. Tutkimuskeskus muutti Jokioisiin, ja vuonna 1987 Vantaan Näyttämö otti tilat käyttöönsä ja rupesi uudistamaan niitä. Nyt navetan ylisillä toimii katettu ja tunnelmallinen 140 katsojan kesäteatteri, ja … Jatka lukemista Vantaan Näyttämö: vanhan navetan ylisillä nähdään koskettava tulkinta ajankohtaisesta tarinasta

Sympaattinen mylläri ulvoo kesäteatterissa maalaisidyllin keskellä

Nyt on kesäteatterikausi korkattu! Kävin juhannusviikonloppuna perinteiseen tapaan Venekosken kesäteatterissa Hankasalmella. Kirjoitin kyseisestä paikasta blogissani myös viime vuonna. Jos satut liikkumaan Jyväskylän seudulla, käy ihmeessä tutustumassa Venekoskeen! Kesäteatterin toiminta alkoi jo vuonna 1955, ja kyseessä onkin siis Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut harrastajakesäteatteri. Kauniissa maisemissa pääsee nyt seuraamaan Ulvovaa mylläriä. Näytelmä perustuu Arto Paasilinnan romaaniin, ja sen … Jatka lukemista Sympaattinen mylläri ulvoo kesäteatterissa maalaisidyllin keskellä

Kiimainen hirvi ja filosofista pohdintaa: älykkäästi hauska Perplex hurmasi suomenkielisenkin

Olen arastellut ruotsinkielistä teatteria jo pitkään, sillä toisen kotimaisen taitoni ei ole mitenkään huippuhyvä. Onneksi kuitenkin uskaltauduin viimein ulos mukavuusalueeltani. Helsingin Kruununhaassa sijaitseva ruotsinkielinen teatteri Viirus tarjosi erittäin viihdyttävän illan. Ihanan absurdi Perplex piti otteessaan ja yllätti alusta loppuun asti. Ruotsi–suomi suursanakirjan mukaan perplex tarkoittaa ällistynyttä, hämmästynyttä ja kuin puusta pudonnutta. Nimi on varsin kuvaava. … Jatka lukemista Kiimainen hirvi ja filosofista pohdintaa: älykkäästi hauska Perplex hurmasi suomenkielisenkin

Mielipuolen päiväkirja iskee huikean osuvasti nykymaailman sekopäisyyteen

Kumpi lopulta onkaan hullumpaa: se, että sairastuu nykypäivän sekopäisestä menosta vai se, että pysyy kaikesta huolimatta terveenä? Tämä kysymys nousee väistämättä mieleen helsinkiläisen Ryhmäteatterin uutuudesta Mielipuolen päiväkirja. Näytelmä esittelee meille Putkosen: Excelin, tulostimen ja kopiokoneen kanssa operoivan, ihan tavallisen toimistorotan. Mies on puurtanut samassa firmassa jo pitkään. Työpaikalla häntä tai hänen kykyjään ei silti tunnuta … Jatka lukemista Mielipuolen päiväkirja iskee huikean osuvasti nykymaailman sekopäisyyteen

Kolme tuntia teatterissa: Scifiklassikko sai kunnianhimoisen toteutuksen

Teatteri Toivossa Helsingissä sai tänä syksynä ensi-iltansa hyvin kunnianhimoinen hanke, väliaikoineen yli kolme tuntia kestävä versio scifiklassikko Ender's Gamesta. En ole kovin perehtynyt fantasiagenreen enkä varsinkaan scifiin tai avaruusseikkailuihin. Ender's Game ei siksi herättänyt minussa nimensä perusteella minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Kyseessä on siis samannimiseen klassikkoteokseen pohjautuva näytelmäsovitus. Amerikkalainen kirjailija Orson Scott Card julkaisi romaaninsa vuonna 1985, ja … Jatka lukemista Kolme tuntia teatterissa: Scifiklassikko sai kunnianhimoisen toteutuksen

Kauheuksien metromatka: aistikauhuteatteri koetaan silmät peitettyinä

Helsingin Tapanilassa sai juuri ensi-iltansa teatteriesitys, jota ei nähdä, vaan koetaan. Teatteri Tuikkeen aistikauhuesitys Viimeinen vuoro vie kokijat mukanaan illan viimeiseen metrojunaan. Yhtäkkiä juna pysähtyy keskelle tunnelia kahden aseman väliin. Sitten tietysti alkaa tapahtua kauheita, eikä toivoa nopeasta poispääsystä ole. Yleisö kokee esityksen silmät naamiolla peitettyinä. Näköaistin sijaan näytelmä hyödyntää ääniä, tilan tuntua sekä tunto- … Jatka lukemista Kauheuksien metromatka: aistikauhuteatteri koetaan silmät peitettyinä