Klovneria-Lokki: numerohuomioita punanenästä raivareihin

Klovneja ja Tšehovia mikä yhdistelmä! Rakastettu klassikko, Anton Tšehovin Lokki, sai tänä syksynä uudenlaisen tulkinnan. Klovneriaryhmä RedNoseClub tarttui näytelmään ja loi siitä  10-vuotisjuhlaesityksensä. Ohjaajaksi ryhmä sai ranskalaisen Philip Boulay’n. RNC:n verkkosivujen mukaan Boulay’n keskeinen löytö on se, että Tšehov on kirjoittanut henkilönsä kuin klovneiksi. Tyylilajin muutoksen sanotaan tuovan esiin teoksen ajankohtaisuuden, komediallisuuden ja herkkyyden. Summasin uutuus-Lokin viiteen lukuun. (No, X ei ole numero, mutta se sallittakoon tässä silti.)

CE2A7682_treplev_ja_arkadina_kuvaaja_tero_ahonen
Poika Treplev (Jari Virman) ja äiti Irina Arkadina (Minna Puolanto). Kuva: Tero Ahonen

1 punainen nenä. Ajatellaanpa sanaa klovneria. Koska en ole alaan vihkiytynyt, toi sana minulle ensimmäisenä mieleen klassiset klovnin kasvot ja ehkä hieman melankolisen pohjavireen sisältävää hassuttelua. RedNoseClubin esityksessä lavalle astuu kuitenkin vain yksi punanenäinen, maskeerattu hahmo. Hän kantaa laukkuja, kuorii hedelmää ja kulkee mukana jonkinlaisena enimmäkseen äänettömänä kommentaattorina. Lopussa hän puhdistaa maskinsa lavalla pois.

X-määrä raivareita ja muita tunteenpurkauksia. Ainakin näin maallikon silmään klovneria näkyi eniten näyttelijöiden eleissä, ilmeissä ja reaktioissa. Sekavat (lemmen)kuviot ja muut stressinaiheet herättävät näytelmän henkilöissä ymmärrettävästi suuria tunteita, mutta harvoin niitä taidetaan tuoda näin räväkästi esiin. Esitys on varsin uskollinen alkuperäisen Lokin tarinalle: paljon rakkautta, mutta tunteet tuntuvat menevän aina ristiin. Näyttämöllä ei välttämättä näe paljoa varsinaista toimintaa, vaan esitys rullaa eteenpäin lähinnä vuorosanojen siivittämänä.

1896. Ensi vuonna on kulunut peräti 120 vuotta siitä, kun Tšehovin näytelmä sai ensiesityksensä Pietarissa. Vastaanotto ei ollut aikanaan erityisen lämmin, mutta teos sai myöhemmin kiitosta. Epätoivoinen rakkaus, ylipäätään hankalat ihmissuhteet ja elämässä koetut pettymykset näyttäytyvät Tšehovin näytelmässä helposti traagisina. RedNoseClub puolestaan ottaa klassikkoon uuden otteen ja esittää sen komediana draaman sijaan. Lopputulos on minusta ehkä yllättävänkin perinteistä teatteria. Ehkä olen viime aikoina nähnyt niin paljon tunteenpurkauksia lavalla, että olen alkanut tottua niihin?

yhdessa_kuvaaja_tero_ahonen
Joukko elämän koettelemia yhdessä. Kuva: Tero Ahonen

11 näyttelijää lavalla. Nykyajalle tyypillisesti esityksessä tuodaan ajoittain avoimesti esiin se, että kyse on teatterista. Tästä vastaa muun muassa ainoa punanenäinen hahmo, joka taitaa olla yhdistelmä useampaakin sivuroolia. Katsoja pääsee seuraamaan, kuinka joukko ihmisiä rakastaa vääriä henkilöitä ja yrittää tulla toimeen itsensä, toistensa ja tunteidensa kanssa.

Eipä tässä kärryillä pysy millään, mutta kerrataan nyt silti: Nuorukainen Konstantin Gavrilovitš Treplev haaveilee kirjailijanurasta ja rakastaa Nina Mihailovna Zaretšnajaa. Nina taas rakastaa kirjailija Boris Aleksejevitš Trigorinia, joka ei oikeastaan taida rakastaa ketään, mutta jota rakastaa myös Irina Nikolajevna Arkadina eli Konstantinin äiti. Opettaja Semjon Semjonovitš Medvedenko puolestaan rakastaa Mašaa, Maša taas Konstantinia ja niin edelleen.

Ihmissuhteet eivät ole helppoja myöskään lemmenasioiden ulkopuolella. Erityisen hankala tuntuu olevan Konstantinin ja hänen äitinsä välinen suhde. Tragikoomisten rakkauskiemuroiden lisäksi näytelmä kuvaa taiteilijoiden elämää, josta onni tuntuu aina pakenevan.

CE2A7203_nina_kuvaaja_tero_ahonen
Nina (Niina Sillanpää) ja näytelmän nimikkolintu. Kuva: Tero Ahonen

2 tuntia. Esitys on jaettu kahteen näytökseen. Ensimmäinen niistä koettelee katsojan istumalihaksia, sillä paikallaan saa istua peräti kahden tunnin ajan ennen väliaikaa. RedNoseClubin verkkosivujen mukaan Suomessa nähdään Lokista nyt harvinaislaatuinen versio, jota ei ole koskaan esitetty Venäjällä ja Ranskassakin vain kerran. Lokin ranskantajat André Markowicz ja Françoise Morvan ovat lisänneet esitykseen Tšehovin jäämistöstä löytämiään tekstin paloja, jotka on aikoinaan jätetty pois näytelmän virallisesta versiosta jo ennen sen ensiesitystä.

RedNoseClubin selostuksen mukaan kohdat avaavat syvemmin Lokin maailmaa. Alkuperäisteos ei ole minulle niin tuttu, että osaisin arvioida lisättyjen kohtausten merkittävyyttä. Itse olisin kaivannut hieman tiivistetympää ilmaisua.  Toisaalta klassikkoon hyvin perehtyneille katsojille tämä versio Lokista voi tarjota aivan uusia näkökulmia ja ajatuksia. Suosittelenkin lämpimästi lukemaan Lokin ennen teatterivisiittiä tai ainakin tutustumaan näytelmän henkilöhahmoihin ja juoneen.

Minulle tämä esitys on oikeastaan avautunut pintaa syvemmin vasta jälkikäteen, kun olen saanut rauhassa pohtia näkemääni. Erityisen paljon sulateltavaa tuntuu olevan näytelmän moniulotteisissa henkilöissä. Tšehov-fanin kannattaa varata lippunsa heti!

RedNoseClub: Lokki 18.11.–9.12. Helsingissä Blue Media -studiolla (Jokisuuntie 5). Katso tarkat esitysajat sekä mm. tietoa bussikuljetuksesta teatteriin ja klovneriasta ylipäätään RedNoseClubin verkkosivuilla.

Kiitokset Espoon Kaupunginteatterille vapaalipuista! Kävin kaverini Villen kanssa katsomassa Lokin pe 23. lokakuuta. Ensi-ilta oli ke 21.10.2015 Espoon Kaupunginteatterin Louhisalissa Tapiolassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s