Kiimainen hirvi ja filosofista pohdintaa: älykkäästi hauska Perplex hurmasi suomenkielisenkin

Olen arastellut ruotsinkielistä teatteria jo pitkään, sillä toisen kotimaisen taitoni ei ole mitenkään huippuhyvä. Onneksi kuitenkin uskaltauduin viimein ulos mukavuusalueeltani. Helsingin Kruununhaassa sijaitseva ruotsinkielinen teatteri Viirus tarjosi erittäin viihdyttävän illan. Ihanan absurdi Perplex piti otteessaan ja yllätti alusta loppuun asti.

Perplex / Teater Viirus / Photo by Cata Portin
Esityksessä nähdään myös kiimainen hirvi ja retrolaskettelija. Kuva: Cata Portin / Viirus

Ruotsisuomi suursanakirjan mukaan perplex tarkoittaa ällistynyttä, hämmästynyttä ja kuin puusta pudonnutta. Nimi on varsin kuvaava. Tapahtumat käynnistyvät, kun nuori pari Eva ja Robert palaa kotiin rentouttavalta lomaltaan. Kaikki tuntuu olevan hyvin, mitä nyt talossa haisee oudolle ja keittiöön on ilmestynyt uusi kasvi. Yhtäkkiä ystäväpariskunta Judith ja Sebastian kuitenkin saapuu paikalle ja käyttäytyy kuin kyseessä olisikin heidän kotinsa. Hienoisesti hämmentävä tarina alkaa pian saada yhä kummallisempia käänteitä, eikä lopulta kukaan oikein tiedä, mitä ihmettä tapahtuu tai mistä yhtään missään on kysymys.

Saksalaisen Marius von Mayenburg vuonna 2010 valmistunutta näytelmää on esitetty Saksan lisäksi ainakin Ruotsissa, Australiassa ja nyt myös Suomessa. Viiruksen sivuilla esitystä kuvataan ”absurdiksi komediaksi länsimaisen ihmisen moraalisesta hämmennyksestä” ja moderniksi huonedraamaksi, joka ”laajenee yksilötasolta käsittelemään länsimaisen keskiluokkaisen ihmisen merkityksen kaipuuta”. Esityksen on Viirukseen ohjannut Janne Pellinen.

Jotta Perplexistä ymmärtäisi jotain, pitää näkemäänsä ja kuulemaansa vähän sulatella. Esityksessä pohditaan monia merkittäviä teemoja, kuten sitä, kuka oikein on olemassa ja kuka ei ja miten sitä edes voi tietää, onko olemassa vai ei. Huh, johan tässä menee pää pyörälle!

Perplex / Teater Viirus / Photo by Cata Portin
Oskar Pöysti yhdessä rooliasuistaan. Kuva: Cata Portin / Viirus

Aivan mahtavaa on toisaalta se, että hienon elämyksen saa ihan vain nauttimalla lavan tapahtumista. Esitys ei aukea helpolla tai paikoin ollenkaan, mutta se ei haittaa yhtään. Ei tätä välttämättä tarvitsekaan ymmärtää  tai edes yrittää ymmärtää! Voi heittäytyä absurdien käänteiden matkaan, unohtaa kaiken muun ja poimia ajatuksia sieltä täältä. Välillä pääsee nauramaan hillittömästi, ajoittain taas hämmästymään viiltävän älykkäistä filosofisista pohdinnoista, joissakin kohtauksissa jopa molempia samaan aikaan. Parasta on yllätyksellisyys. Koskaan ei osaa edes aavistaa, mitä lavalla tulee tapahtumaan.

Kaikki näyttelijät olivat kerrassaan erinomaisia. Maria Ahlroth, Viktor Idman, Nina Palmgren ja Oskar Pöysti vaihtavat hienosti tunnelmasta, roolista ja näkökulmasta toiseen. Erityisen paljon pidin muuntautumiskykyisestä ja ilmeikkäästä Oskar Pöystistä.

Perplex / Teater Viirus / Photo by Cata Portin
Näyttelijät vasemmalta oikealle: Nina Palmgren, Oskar Pöysti, Maria Ahlroth ja Viktor Idman. Kuva: Cata Portin / Viirus

Lavastus, valaistus ja puvustus ovat myös erittäin onnistuneita. Lähes kaikki tapahtuu yhdessä ja samassa huoneessa, ja kohtauksesta toiseen siirrytään usein hienosti valojen siivittämänä.

Ensi kertaa Viirukseen suuntaavalla katsojalla saattaa kuitenkin olla matkallaan muutama kompastuskivi. Ensin pitää löytää perille teatteriin. Kannattaa seurata pihan mainostauluja ja hypätä hissiin. Ylhäällä kerrostalossa sijaitsevan Viiruksen tilat ovat intiimin pienet ja mukavan tunnelmalliset. Toiseksi tekstitystä kaipaavan katsojan tulee ilmeisesti itse tajuta mainita toiveestaan. Minä ja seuralaiseni oletimme, että salissa olisi isolle näytölle heijastettu tekstitys kuin oopperassa ikään. Ei ollut. Tekstitykset tulivat älypuhelimeen oman sovelluksensa kautta. Onneksi saimme lainaan teatterin puhelimet, niin ei tarvinnut enää esityksen alussa ruveta latailemaan uusia sovelluksia.

Esityksen ruotsinkielisyyttä ei kannata kuitenkaan säikähtää. Tekstityksen seuraaminen älypuhelimesta alkoi sujui nopeasti pienen alkukankeuden jälkeen. Näyttelijät myös puhuivat niin selkeästi, että ainakin yksinkertaisia keskusteluja pystyi seuraamaan vaivatta myös ilman vilkuilua luuriin.

Pelkäsin, että loppu lässäyttäisi koko näytelmän, mutta onneksi niin ei käynyt. Katsojalle ei tarjoiltu helppoja vastauksia edes näytelmän viimeisillä minuuteilla.

Myös seuralaiseni piti esityksestä kovasti ja mietti, että sen voisi jopa käydä katsomassa uudelleen. Minä taas päätin pitää silmällä Viirusta. Perplex on ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni teatteriesityksistä! Janoan jo jatkoa.

Maaliskuusta on muuten puolivahingossa tulossa minulle hämmästyttävän aktiivinen blogikuukausi. Nyt on alkanut jo kolmas vähintään kahden kulttuurimenon täyttämä viikko. Sen jälkeiset seikkailut ovatkin vielä suunnittelematta. Olisiko teillä lukijoilla ideoita? Entä kiinnostaako ruotsinkielinen teatteri vai onko kieli kynnyskysymys?

Perplex Viirus-teatterissa (Meritullinkatu 33, Helsinki) 14.4. asti. Normaalilippu 30 e, eläkeläislippu 24 e, opiskelijalippu 16 e. Esityskieli ruotsi, suomenkielinen tekstitys saatavilla osaan näytöksistä. Tekstitetyt näytökset: 10. ja 11. huhtikuuta, ryhmille myös tilauksesta. Esityksen kesto 1 tunti 40 minuuttia, ei taukoa. Lisätiedot Viiruksen verkkosivuilta.

Esityksen Suomen ensi-ilta oli Viiruksessa 12.2.2015. Kävin seuralaiseni kanssa katsomassa to 12.3. näytöksen. Kiitokset teatterille vapaalipuista! Tämän kirjoituksen pääkuvassa Oskar Pöysti ja Maria Ahlroth, kuva: Cata Portin / Virus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s