Pakopeli 10/?: Hannibal ja sietämätön nälkä – testissä yksi Suomen ensimmäisistä K-18-pakopeleistä!

Kulttuurikuurissa hypätään nyt kahden blogikirjoituksen ajaksi aivan muihin kuin jouluisiin tunnelmiin. Lähiaikoina julkaistavassa postauksessa on luvassa arvio aistikauhuesityksestä. Nyt taas tulossa on raporttia yhdestä Suomen ensimmäisistä vain täysi-ikäisille tarkoitetuista tosielämän pakopeleistä. Kulttuurikuurin testiryhmä kävi nimittäin pelaamassa Hannibal-pelin Helsingin Punavuoressa Truescape Room Escape Games -pelipaikassa, joka on aloittanut toimintansa viime kesän alussa. Alkuun kuitenkin nämä perinteiset: … Jatka lukemista Pakopeli 10/?: Hannibal ja sietämätön nälkä – testissä yksi Suomen ensimmäisistä K-18-pakopeleistä!

18-henkinen Sointi Jazz Orchestra + neljä laulajaa = elämäni paras joulukonsertti

Olen saanut ilokseni hiljattain nauttia ainakin tähänastisen elämäni parhaasta joulukonsertista. Sointi Jazz Orchestran Tiernapojat toi niin Tiernapojat-kuvaelmaan kuin klassikkolauluihin uudenlaista lumoa ja yllätti myös esittelemällä yhden aivan uuden kappaleen, joka ansaitsee ehdottomasti nousta klassikkojen joukkoon. Sointi Jazz Orchestra on minulle aivan uusi tuttavuus. 18-henkisen kokoonpanon muodostavat nuoret musiikin ammattilaiset. Yhtye on muun muassa voittanut Suomen … Jatka lukemista 18-henkinen Sointi Jazz Orchestra + neljä laulajaa = elämäni paras joulukonsertti

Kulttuurikuuri mukana dialogibloggauksessa Canthista + asiaa Instagramista ja tulevista aiheista

Hei lukijat! Vinkkaan tässä vain nopeasti ensinnäkin siitä, että Kulttuurikuuri on mukana Kansallisteatterin Canthia koskevassa dialogibloggauksessa. Näytelmää puntaroivat kanssani Extemporen blogistit Lady Dandy ja Sateenkaarenmaalarin Elisa Helenius. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta dialogibloggaajana. Mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Täältä pääset lukemaan, mitä kolme blogistia tuumi Canthista. Canth kertoo siis nimensä mukaisesti etenkin näytelmäkirjailijana tunnetun Minna Canthin … Jatka lukemista Kulttuurikuuri mukana dialogibloggauksessa Canthista + asiaa Instagramista ja tulevista aiheista

Improteatteria: Testissä Stella Polariksen rikostarina ja Riskiryhmän Snap

Improvisaatioteatteri on yksi teatterin osa-alue, joka on jäänyt minulle aivan liian tuntemattomaksi. Nyt on tätäkin aukkoa sivistyksessä paikattu. Lyhyesti tämän kirjoituksen voisi summata seuraavaan sanaan: suosittelen. Vähän pidemmästi: menkää katsomaan improa. On todella kiehtovaa päästä seuraamaan, miten näyttelijät rakentavat yhteistyössä esityksen, joka saattaa hetkellä millä hyvänsä lähteä uuteen, yllättävään suuntaan. Ja sitten se pisin versio … Jatka lukemista Improteatteria: Testissä Stella Polariksen rikostarina ja Riskiryhmän Snap

Dialogibloggaus: Pirskahteleva ja vimmainen Canth ihastuttaa

Tässä kirjoituksessa kolme Extempore Kulttuuriblogien bloggaajaa keskustelevat Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä näkemästään Canth-kantaesityksestä. Näytelmä kertoo kuopiolaisesta Minna Canthista (1844-1897), joka oli kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen. Hänen näytelmiään ovat muun muassaTyömiehen vaimo, Kovan onnen lapsia, Papin perhe, Sylvi ja Anna-Liisa. Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari Haluan … Jatka lukemista Dialogibloggaus: Pirskahteleva ja vimmainen Canth ihastuttaa

Elävien maailmaan kurkottavat haamut tuovat oivalluksia omasta elämästä

Ajoittain käy niin, että jokin esitys puhuttelee minua erityisen vahvasti osin siksi, että se tuntuu minusta henkilökohtaisesti ajankohtaiselta. En sitten tiedä, onko kyse sattumasta vai siitä, että sitä vähintäänkin alitajuisesti hakeutuu itselle potentiaalisesti merkityksellisten esitysten pariin. Viimeksi näin kävi, kun ammattiteatteri Quo Vadiksen ja tanssiteatteri Sivuun Ensemblen tuore yhteistuotanto Temptation toi useita oivalluksen hetkiä marraskuun alkupuolella. Teoksen Suomen-ensi-ilta … Jatka lukemista Elävien maailmaan kurkottavat haamut tuovat oivalluksia omasta elämästä

K-18-kauhuelämys After Dark otti jälleen askeleen rajumpaan suuntaan

SPOILAUSVAROITUS! Jos olet menossa After Dark Helsingin kauhuelämykseen Three Acts of Faith, ÄLÄ lue tätä kirjoitusta ennen visiittiäsi. Kokemuksesta saa ehdottomasti eniten irti, jos ei tiedä etukäteen, mitä odottaa. After Dark Helsinki järjestää loka–marraskuussa jo kolmatta kertaa tiukasti täysi-ikäisille tarkoitetun kauhuelämyksen. Kuten aiemminkin, kyse on siis immersiivisestä eli osallistavasta teatterista; interaktiivisesta esityksestä, jossa näyttelijät voivat koskettaa osallistujia … Jatka lukemista K-18-kauhuelämys After Dark otti jälleen askeleen rajumpaan suuntaan

Hurja ja hauska Noitavaino paljastaa ihmisen lempeimmät ja pimeimmät puolet

Jos käyt tänä syksynä katsomassa vain yhden näytelmän teatterissa, tässä yksi potentiaalinen vaihtoehto: Noitavaino Teatteri Takomossa Helsingissä. Lokakuun puolivälissä ensi-iltansa saanut näytelmä avaa hienosti ihmisten välisiä ja ryhmissä syntyviä ilmiöitä, kuten sitä, että haluamme ulkoistaa pahuuden emmekä nähdä sitä itsessämme tai omassa yhteisössämme. Esitys on sekä hyvin mustanpuhuva että älyttömän hauska. Näytelmän nimi johdatti minut odottamaan … Jatka lukemista Hurja ja hauska Noitavaino paljastaa ihmisen lempeimmät ja pimeimmät puolet

Ajatuksia herättävässä Minävauriossa miniyleisö seuraa esityksen minää lähietäisyydeltä

Kuka minä olen? Muun muassa tämän kysymyksen ympärillä pyörii nyt lokakuussa Helsingissä nähtävä tuore esitys Minävaurio, jota esitetään 15 hengen minikatsomolle. Pääasiassa yhden näyttelijän näytelmä yhdistää monia nykyteatterille ominaisia elementtejä, kuten metateatteria ja kokonaisuuden rakentamista palasista, joita ei sido yhteen kronologisesti etenevä juoni. Mukana on lisäksi nykyteatterille käsittääkseni varsin uusia ja kokeilevia ominaisuuksia, kuten suoraa … Jatka lukemista Ajatuksia herättävässä Minävauriossa miniyleisö seuraa esityksen minää lähietäisyydeltä

Miehen ja naisen eroja ruotiva Luolamies-monologi naurattaa vuodesta toiseen – eikä suotta

Yksi mies eli näyttelijä Martti Suosalo, hieman rekvisiittaa, teatterin lava ja osuvaa sanailua. Muuta ei tarvita siihen, että kymmenet katsojat nauravat kippurassa useaan otteeseen. Miehen ja naisen maailmojen erilaisuutta ruotiva Luolamies-monologi on kerännyt yleisöä Suomessa vuodesta 2005 lähtien. Tänä syksynä sitä pääsee katsomaan ainakin Helsingissä Aleksanterin teatterissa. Esityksen on käsikirjoittanut yhdysvaltalainen Rob Becker. Ensi-iltansa show … Jatka lukemista Miehen ja naisen eroja ruotiva Luolamies-monologi naurattaa vuodesta toiseen – eikä suotta