Dialogibloggaus: Häiriö kertoo, millaista on elää mielenterveyshäiriön kanssa

Teatteri Jurkan Häiriö on teatteriesitys siitä, miltä mielenterveyshäiriö tuntuu. Kulttuurikuurin Meri Liukkonen ja Sateenkaarenmaalari-blogin Elisa Helenius jakavat nyt katsomiskokemuksensa dialogibloggauksessa.

Häiriön pohjana ovat mielenterveyden häiriöitä kokeneiden aidot kertomukset. Käsikirjoittaja Raisa Omaheimo ja ohjaaja Elina Kilkku työryhmineen pyysivät ihmisiä kertomaan elämästään ja saivat kymmeniä kirjoitettuja vastauksia.

Elisa/Sateenkaarenmaalari: Häiriön jälkeen päällimmäinen tunne on se, että on nähnyt tärkeän esityksen. Esitys käsittelee mielenterveydenongelmiin liittyviä ennakkoluuloja ja mielenterveydenhoidon historiaa Suomessa sekä vaikeutta saada hyvää hoitoa tänä päivänä. Yllätyin siitä tiedosta, että Suomessa on aiemmin ollut maailman toisiksi eniten hoitopaikkoja mielenterveyspotilaille, mutta nykyään taas on etuoikeus, jos edes saa sairaalahoitoa.

Erityisesti pidin siitä, että esityksessä on sekä yksittäisten henkilöiden aitoja kokemuksia että analyysia suuremmasta kuviosta, kuten miten kapitalismi ja mielenterveydenhoito liittyvät toisiinsa, eli Kela korvaa vain hoitoja, jos henkilö saadaan niiden avulla takaisin tuottavaksi yksiköksi työelämään. Empatia ja inhimillisen kärsimyksen poistaminen loistavat poissaolollaan valtaapitävien päätöksissä.

Häiriö Teatteri Jurkka (3)
Vasemmalla Kati Palokangas, oikealla Raisa Omaheimo. Kuva: Marko Mäkinen

Meri/Kulttuurikuuri: Olen samaa mieltä siitä, että esitys on todella tärkeä puheenvuoro ja keskustelunavaus. Minullekin jäi pysäyttävimpänä kohtana mieleen se, kuinka tuettua psykoterapiaa saa, jos sen avulla pysyy työkykyisenä tai toipuu työkykyiseksi. Eläkeläiset ja vakavimmin sairastuneet saattavat sitten jäädä vaille hoitoa, joka voisi heitäkin selvästi hyödyttää. Vertaus esimerkiksi lonkkaleikkausten epäämiseen vanhuksilta oli osuva. Nousisi kohu, jos jollekulle todettaisiin, että koska et ole työelämässä, emme hoida ruumiillista sairauttasi tai hoidamme sitä vain osin. Psyykkisissä sairauksissa näyttää olevan toisin. Minustakin esitys yhdisti hienosti yksittäisten ihmisten kokemuksia ja suurempaa yhteiskunnallista kontekstia.

Teatteri Jurkan sali on pieni ja intiimi ja sopii erinomaisesti tällaiseen esitykseen. Mitä mieltä olit näyttelijäsuorituksista? Lavallahan oli siis vain kaksi näyttelijää, Häiriön käsikirjoittanutkin Raisa Omaheimo ja Kati Palokangas.

Elisa/Sateenkaarenmaalari: Joo, juuri tuo yhdistelmä toimi hienosti. Elämme murroskautta, kun psyykkisiin sairauksiin liitettyä stigmaa on alettu purkaa. Koin, että opin esityksestä jälleen uutta. Halusin mennä katsomaan esityksen heti, kun luin siitä jo syksyllä, koska pidin paljon Raisa Omaheimon omakohtaisesta Läski-monologista Teatteri Takomossa pari vuotta sitten. Läski myikin nopeasti kaikki näytöksensä loppuun, kuten Häiriökin (näytelmälle tosin puuhataan lisäesityksiä).

Esitys oli tosiaan ulkoisesti pienimuotoinen. Pidän sekä näyttävistä spektaakkeleista wau-elämyksineen että tällaisista vakavampiin asioihin syventyvistä ja vaihtoehtoisemmista pienemmistä esityksistä. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia, erityisesti kun ottaa huomioon sen, kuinka jännittävä esitystapa on, kun näyttelijät ovat noin lähellä katsojia.

Esityksessä oli kaikenlaista kirjeiden ja legojen siirtelyä, joka ei sinänsä tuonut esitykseen mitään uutta tai ollut erityisen visuaalista, mutta se kuitenkin esti esitystä olemasta ulkoisesti täysin riisuttu ja jähmeä, sekä antoi näyttelijöille koreografian, joka helpottaa vuorosanojen muistamista.

Häiriö Teatteri Jurkka (1)
Kuva: Marko Mäkinen

Meri/Kulttuurikuuri: Minustakin esitystapa toimi. Välillähän tosin tuli vähän spektaakkelimeininkiä myös, kun esityksessä käsiteltiin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä masennukseen tepsii ja niin edelleen.

Häiriö luottaa ansaitusti siihen, että ihmisten tarinat riittävät vangitsemaan katsojan huomion. Niin ne tekevätkin. Niin pienet arkiset huomiot kuin pidemmät kuvailut siitä, kuinka häiriö imaisee koko elämän, pysäyttävät yleisön kuuntelemaan ja tuntemaan.  Omaheimo ja Palokangas tulkitsivat kertomuksia hyvin koskettavasti ja aidon oloisesti.

Mieleeni jäi esimerkiksi Paloheimon katse, joka todella välitti tunnetilan ja kokemuksen siitä, millaista häiriön kanssa on elää.

Elisa/Sateenkaarenmaalari: Kyllä, esitystapa on vilpitön, avoin ja ymmärtäväinen. Mielenterveysongelmista karsitaan pois kaikki mystisyys ja ihmeellisyys, ja näytetään ne arkisina. Esitys onnistuu herättämään katsojassa empatiaa.

Esitysten jälkeen on mielenterveyden hoitoon liittyviä keskustelutilaisuuksia eri vierailla, mikä syvensi vielä kokemusta sekä sopi hyvin, kun itse esitys kestää vain vähän yli tunnin. Oliko sinunkin esityksesi jälkeen keskustelutilaisuus? Päädyin itse näkymään keskustelun ajan livestriimauksessa Facebookissa Teatteri Jurkan sivuilla, heh.

Häiriö Teatteri Jurkka (2)
Kuva: Marko Mäkinen

Meri/Kulttuurikuuri: Hmm. Ei tainnut olla. Aivan varma en ole, koska en olisi tuona iltana ehtinyt jäädä keskustelutilaisuuteen. Varsinkin heille, joille mielenterveysasiat ovat vähän etäisempiä, keskustelutilaisuudet ovat varmasti myös hyvä tapa jäsentää kokemustaan.

Minusta Häiriö on manifesti paremman mielenterveyshoidon puolesta ja sen puolesta, että kuultaisiin heidän äänensä, joita asia todella koskettaa. Esitys lähestyy vaikeaa aihetta tyylikkäästi muttei kierrellen. Juuri empatian herättäminen on minusta yksi esityksen parhaista puolista. Häiriö avaa sitä, millaisia kokemuksia diagnoosien takana voi olla ja tuo esiin sellaisia tarinoita, jotka jäävät usein kertomatta. Sekin oli hyvä ja tarpeellinen muistutus, että kuka tahansa voi sairastua. Suhtautuminen mielenterveysongelmiin olisi varmasti erilaista, jos kaikki muistaisivat tuon.

Elisa/Sateenkaarenmaalari: Kyllä, nuo ajatuksesi kokoavat esityksen hyvin. Ainakin omalla näytöskerrallani katsojissa tuntui olevan paljon ihmisiä, joille mielenterveysongelmat ovat läheisiä. Heille esitys toimii varmasti vertaistukena. Vielä hyödyllisempää tosin olisi, jos esityksen päätyisivät katsomaan myös päättäjät sekä he, joilla on ennakkoluuloja tai ei paljonkaan käsitystä mielenterveysongelmista.

Meri/Kulttuurikuuri: Kyllä, päättäjien pitäisi ehdottomasti nähdä tämä esitys! Ehkä sitten sielläkin silmät aukeaisivat sille, että nykyistä systeemiä todella tulee muuttaa.

(Psst! Kulttuurikuurissa on kirjoitus toisestakin mielenterveyshäiriöitä käsittelevästä esityksestä, Teatteri Takomossa tammikuussa nähdystä näytelmästä Aina on joku syy. Se kertoo masennuksesta. Tsekkaa myös Sateenkaarenmaalarin kirjoitus Kansallisteatterin Masennuskomediasta.)

Häiriö Teatteri Jurkassa (Vironkatu 7, Helsinki) to 8.3. asti. Tätä kirjoittaessa kaikki esitykset ovat loppuunmyytyjä. Lisätiedot ja info mahdollisista lisäesityksistä Teatteri Jurkan verkkosivuilta. Kesto 1 h 20 min, ei väliaikaa. Esityksessä käytetään välkkyviä valoja ja kovaa ääntä.

Näimme esityksen vapaalipuilla 30.1.2018 ja 31.1.2018 näytöksissä. Ensi-ilta oli 27.1.2018. Tämän kirjoituksen pääkuvan kuvaaja: Marko Mäkinen.

Esitystiedot:

Käsikirjoitus: Raisa Omaheimo
Ohjaus ja dramaturgia: Elina Kilkku
Esiintyjät: Raisa Omaheimo ja Kati Palokangas
Skenografia ja äänisuunnittelu: Tomi Flyckt
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
Tuottaja: Kati Palokangas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s