Ilon hetkiä ja univelkaa: Provinssi talkoolaisen näkökulmasta – katso myös musavinkit

Harva, jos yksikään, suomalainen kesäfestari syntyisi ilman vapaaehtoisia talkootyöläisiä. Itse olin tänä vuonna ekaa kertaa talkoilemassa, enkä ole festivaaleja muutenkaan kolunnut kovin paljoa. Vietin intensiiviset ja hauskat neljä päivää Seinäjoella Provinssissa kesä–heinäkuun vaihteessa.

Palkkioksi yhteensä 18 tunnin työpanoksesta hostellin vastaanotossa ja vikan päivän siivoiluista sain ilmaisen rannekkeen kaikille kolmelle festaripäivälle, ilmaisen majoituksen, staff-ruokalassa yhden lämpimän aterian per työpäivä, kahvia ja teetä sekä t-paidan. Festariesityksiä sai käydä seuraamassa niin paljon kuin työvuoroiltaan ehti, eli ainakin minun tapauksessani ihan riittävästi.

20160701_190935
Antti Tuiskun keikalta jouduin harmikseni lähtemään kesken pois, koska työvuoro alkoi. Toisaalta ehdin seurata kaikki ne esitykset, joita pyysinkin päästä näkemään.

Festareilla on paljon erilaisia talkootöitä, ja jokainen voi esittää toiveen omasta tehtävästään. Halusin ja pääsin ystäväni pyörittämään Provinssihostelliin, joka oli majoitusvaihtoehtona tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Minusta hostelli oli oikein hauska ja letkeä paikka talkoilulle. Asiakkaat olivat tosi mukavia, ja talkoovuoron aikana ehti jutella heidän kanssaan niitä näitä.

Kuten monet muutkin festaritehtävät, hostellityö vaatii jämäkkyyttä ja sosiaalisuutta. Pitää tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja yrittää tehdä asiakkaiden elämyksestä paras mahdollinen, mutta toisaalta täytyy myös pystyä pitämään järjestystä yllä ja ehdottomista säännöistä kiinni tiukoissakin tilanteissa. Työvuoron aikana ei saa olla humalassa eikä krapulassa, joten alkoholin käyttö saattaa jäädä pakostikin aika vähälle, mikä ei minusta ole välttämättä yhtään huono asia. Pitää myös pystyä olemaan ystävällinen vettä vahvempaa nauttineille, vaikka on itse selvinpäin.

Univelkaa tuskin voi välttää festaroidessa, eikä talkootyö tee tähän poikkeusta.

Sain mieleiseni työvuorot ja pääsin katsomaan kaikki ne keikat, jotka halusinkin. Vaikka työ sisälsi lähinnä respassa päivystämistä, huoneiden ovien avaamista ja aamupalan laittoa, oli festivaaleilla myös rankkaa. Univelkaa tuskin voi välttää festaroidessa, eikä talkootyö tee tähän poikkeusta. Sain majoittua hostellin staff-huoneessa ja tehdä pelkkää aamu-, päivä- ja iltavuoroa. Silti yöunet jäivät varsin lyhyiksi ja katkonaisiksi ihan vain siksi, että illat venyivät hauskanpidossa ja yöllä ihmisiä tuli ja meni omien vuorojensa mukaisesti. Korvatulpat kannatti ottaa mukaan.

Parasta oli se, että sain tehdä kivaa hommaa mukavassa porukassa ja pääsin nauttimaan festareiden esityksistä. Minulla oli paljon ystäviä niin ikään talkoilemassa, ja hostellistakin löytyi tarvittaessa seuraa festarialueelle. Fanittamani lokkibändi, frendieni perustama ja Kulttuurikuurin pakopelisarjastakin tuttu The Singing Seagulls pääsi heittämään ekan festarikeikkansa, mikä oli tosi hienoa. Provinssista kertyi myös uusia mielenkiintoisia musiikkituttavuuksia.

Tässä muutama kokemus musapuolelta:

Erikoisimmat elämykset: Kotimaisen K-X-P:n esitys oli kerta kaikkiaan vangitseva. Mitkä rummut! Rumpaleita oli kaksi, ja musiikki oli suorastaan hypnotisoivaa. Outoudessa tämän esityksen voitti vain australialainen trio Dirty Three, jonka laulaja ulisi viulunsa sisälle, heitteli jalkaansa yläilmoihin ja kipusi korkealle kajareiden (?) päälle teknikoiden kauhuksi.

Muista elämyksistä mieleen jäi erityisesti Silent disco eli leirintäalueen tapahtumateltassa järjestetty hiljainen disco, jossa juhlaväki sai päähänsä kuulokkeet ja joraili niistä kuuluneen musan tahtiin. Oli muuten hauskan kuuloista ja näköistä seurata välillä ilman luureja, kuinka jengi painoi menemään samassa tahdissa ja lauloi dj:n soittamia hittibiisejä.

20160702_022030
Silent disco kera kaverieni Jaakon ja Matin. Blogisti kuvassa vasemmalla alareunassa.

Yllättäjät: Five Finger Death Punch yllätti iloisesti. Luulin, ettei musa olisi minulle liiemmin mieleen, mutta seurasinkin koko keikan. Hyvin perinteinen rock-meininki, mutta silti kiinnostava. Aitous taisi vedota minuun, ja jotenkin bändi vain oli hyvin läsnä. Vähän samanlainen fiilis tuli Amorphiksen esiintyessä, vaikka tiesin diggailevani ainakin joistakin yhtyeen kappaleista.

Etukäteen odottamani Biffy Clyro oli puolestaan pienoinen pettymys. Show oli aika mitäänsanomaton. Laulaja viljeli fuck-sanaa, mikä tuntui vähän keinotekoiselta ”oon nyt paha poika” -tyyppiseltä ratkaisulta, enkä nyt vaan muutenkaan lämmennyt. Tässä FFDP:tä:

Bilemeininkiä: Kotimaisista naisräppäreistä parhaita kuulemiani ovat Rauhatäti ja Pyhä Lehmä. Antti Tuiskulla oli näyttävä ja tanssittava show. Myös Hesan naiset -hitistään tuttu Särre sai yleisön iloiseen jorailumoodiin. Samaan aikaan Särren kanssa esiintyi supersuosittu Nightwish, jolla oli toki erittäin komeat ilotulitukset ja muutenkin näyttävä show. En kuitenkaan pidä yhtään yhtyeen musiikista, joten siirryin noin puolen tunnin jälkeen kumppareissani bilettämään Särren tahtiin. Voiko alla olevaa biisiä kuunnella ilman, että alkavat lanteet keinua ja polvet notkua?

Paras: Rammstein. Ehdottomasti! En osaa saksaa enkä ole erityinen fani, mutta show oli kerrassaan huikea ja unohtumaton. Moneen kertaan tuli ääneen ihmeteltyä, mitä lavalla oikein tapahtuukaan. En viitsi spoilata, mutta sen voin kertoa, että poliittinen korrektius oli tästä visuaalisesti erittäin näyttävästä esityksestä kaukana, mitä bändiltä tosin sopii ilmeisesti odottaakin. Ja kun Rammsteinin laulaja huutaa suomeksi: ”Kädet ylös!” kaikki todella nostavat kädet ylös. Wau. Mykistävää lavakarismaa muutenkin!

Tässä alla yksi lempparibiiseistäni. Livetaltiointi näyttää provinssilaisesta tutulta, vaikka video on kuvattu toisilla festareilla. Hillittömästi väkeä ja hieno tunnelma:

Voisin lähteä talkoilemaan toistekin. Olisi mielenkiintoisinta kokeilla jotain minulle uutta festaria (ja niitähän siis riittää). Ilahduin siitä, miten monipuolista jengiä Provinssissa oli niin töissä kuin juhlimassa. Talkoolaisten ikähaitari oli todella laaja. Talkootyö sopii rennolle, joustavalle, sosiaaliselle, luotettavalle ja sopivan jämäkälle tyypille, joka todella on valmis tekemään töitä festarilippujensa eteen.

Minulle tällainen tapa nauttia festivaaleista tuntuu toimivan mainiosti. Jos lähtee ottamaan enemmän vastuuta, menee homma aika rankaksi, ainakin mitä nyt sivusta seurasin. Rivitalkoilussa rankkuus puolestaan riippunee paljon muun muassa siitä, millaisia työtehtäviä ja -vuoroja omalle kohdalle osuu.

Millaisia festarikokemuksia teillä lukijoilla on? Kiinnostaisiko talkoilu? Joko mainitsin, että Rammstein oli huikea?

Lisätietoa Provinssista festivaalien kotisivuilta ja Facebook-sivuilta. Seuraavan kerran Provinssi järjestetään 29.6.–1.7.2017. Tämän blogikirjoituksen pääkuvassa on festarihostellin talkooporukka. Blogisti kuvassa kolmantena oikealta. Kuvasta puuttuu yksi työntekijä, joka ehti lähteä ennen yhteiskuvan napsaisua. Meininki sunnuntaina iltapäivällä oli aika väsynyt. Ethän kopioi blogin kuvia kysymättä lupaa, kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s