Muutama viikko sitten nostin syksyn esitystärppien listalle myös Maija Hirvasen koreografisen luentoesityksen Taide ja rakkaus. Seuraavassa ajatuksiani teoksesta, jonka teemoina ovat nimenmukaisesti taide ja rakkaus. Teemoista jälkimmäistä lähestytään aivan muusta kuin totutusta romanttisen rakkauden näkökulmasta.
Esityksessä vuorottelevat Hirvasen luento-osuudet sekä konkreettiset esittelyt ja harjoitukset, joissa oli apuna välillä Hanna Ahti.
- Äitihahmo ja olio ovat osuva kuvaus siitä, millainen äidin ja lapsen suhde voi joskus olla. Kohtaus pöyhii raikkaasti tabuja ihanneäidistä, joka aina hoivaa jälkeläistään. Roolit menevät ristiin ja sekaisin. Välillä Hirvanen heittäytyi täysin lötköksi assistenttinsa syliin liikuteltavaksi ja välillä taas Ahti teki saman. Naiset ähisivät ja puhisivat, kun vuorotellen kumpikin heistä lenkkasi istuma-asennossa ympäri lavaa. Varsinkin sylissä olleen holtittomasti ympäriinsä viskautunut käsi herätti naurunpyrskähdyksiä yleisössä.
- Siirappia teoksessa ei ole laisinkaan. Ainakin minulle tuli kuva siitä, että romanttinen rakkaus on yliarvostettua ja päättyy kumminkin jossain vaiheessa – niin kuin se toki usein tekeekin. Parisuhde- ja perhekeskeisessä yhteiskunnassa on virkistävää nähdä jotain, jossa rakastavaisten välistä lempeä ei ihannoida tai oikeastaan liiemmin edes käsitellä. Sydämensä särkeneille teos ei ehkä tarjoile uskoa romanttiseen rakkauteen, vaan ennemminkin ajatusta siitä, että rakkautta on kovin paljon muunlaistakin.
- Sisaruksiksi tulo keskinäisen kamppailun kautta on myös oivaltavaa ja kuvaavaa. Ahti ja Hirvanen istuivat lattialla selät vastakkain ja puskivat toinen toistaan ulospäin. Kohtaus tavoittaa jotain uudenlaista ja syvää sisarussuhteen kompleksisuudesta.
- Hirvanen ei pelkää ottaa suoraan kantaa, haastaa ja liikauttaa katsojan ajatuksia uusiin suuntiin. Yleisölle esitys avautuu parhaiten, kun niin isoja kuin pieniä havaintoja ja pohdintoja lähestyy avoimin mielin. Esitys poiki mielenkiintoista keskustelua kotimatkalla. Avecini ja minä pohdimme kriittisesti muun muassa väitettä siitä, että ystävyys olisi helppo rakkauden muoto. Kyllähän ystävyyssuhteissakin voi tulla erimielisyyksiä ja jopa välirikkoja, niin kuin kaikissa ihmissuhteissa. On inhimillistä välillä tuntea kateutta, ärtymystä tai muita hankalia tunteita jopa ystävää kohtaan.
- Esitys oli tuoreen oloinen ja pakottamaton. Hirvasen lavakarisma on todella ihailtavaa, ja Ahti oli vähäeleisyydessään mainio assistentti. Koreografinen luentoesitys taas taipuisi esitysmuotona varmasti monen eri aiheen käsittelyyn. Taide ja rakkaus on kiehtovasti fyysinen. Kohtasin taas luokittelun ongelman: Onko tämä tanssia? Onko tämä esitystaidetta? Mitä tämä on? Onko sillä loppujen lopuksi ratkaisevan paljon väliä? Monipuolinen esitys jätti paljon ajateltavaa ja oli mieleenpainuva seisahdus keskellä kiireistä arkea ja synkkää syysiltaa.
Hirvasen teoksen esityskausi oli harmittavan lyhyt ja on ainakin tällä erää ikävä kyllä mennyt. Pyrin vinkkaamaan Kulttuurikuurin Facebook-sivuilla, jos teoksesta tulee vielä lisäesityksiä.
Maija Hirvasen teosta Taide ja rakkaus esitettiin Zodiakissa Kaapelitehtaalla Helsingissä syys–lokakuun vaihteessa. Ensi-ilta oli ke 27.9.2017. Kävin katsomassa teoksen englanninkielisen version Art and Love ti 3.10. Kiitos Zodiakille vapaalipusta! Lisätietoa Maija Hirvasesta ja hänen tulevista esityksistään Hirvasen kotisivuilta. Uuden tanssin keskus Zodiakin tulevaa ohjelmistoa Zodiakin kotisivuilla.
Tämän kirjoituksen pääkuvassa Maija Hirvanen ja Hanna Ahti, kuvaaja: Kristiina Männikkö.
Esitystiedot:
Esitys ja koreografia: Maija Hirvanen
Prosessissa mukana oleva esiintyjä: Hannah Ouramo
Luentoassistentti lavalla: Hanna Ahti
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Äänisuunnittelu: Markus Lindén
Residenssituki: Santarcangelo Festival
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Maija Hirvanen
KULTTUURIKUURI 